donderdag, juni 28, 2007

Yhdeksäskymmenesensimmäinen

Hajanaisia ajatuksia edelliselle jatkoksi: Mikä meni vikaan työharjoittelussa?

Usein sanotaan, että ihminen pettyy, tulee vihaiseksi tms. kun kokemus ei vastaa odotuksia. Työharjoittelussa ei todellakaan käynyt niin, vaikka toisaalta, en ollut myöskään varsinaisesti järkyttynyt tai tyrmistynyt. Suurimman osan aikuiselämääni olen ollut töissä yksityisyrityksissä ja huomannut, että usein varsinkin niissä pienimmissä tämä yritys omistajan lapsena voi olla varsin persoonallinen.

Isommat yksityisyritykset ovat usein jo paljon helpompia paikkoja, siellä pystyy toimimaan paljon neutraalimmalla maaperällä, koska omistaja tai omistajasuku ei pysty tarkkailemaan samalla intensiteetillä, onko joku työntekijä vaarassa toimia jollain tätä "lasta" uhkaavalla tavalla. Uhka voi olla vaikkapa väärä pöytäliina väärällä hetkellä, väärässä paikassa. Tämä uhka voi nostattaa myrskyn vesilasissa ja pahimmillaan jopa käsittämättömän raivokohtauksen. Epäilen, että monissa vähän julkisemmissa paikoissa vastaavalla tavalla käyttäytyvä esimies vapautettaisiin tehtävästään. Noh, paitsi jos yritys olisi muutenkin jollain lailla heitteillä, koko ketju myyntiuhan alla tai johto muuten keskittynyt muiden toimintojen kehittämiseen.

Tietysti voisi miettiä, miten tarkoituksellista harjoittelupaikassa esimiehen käytös oli. Halusiko hän olla erityisen veemäinen ihminen? Epäilen että ei, mutta se ei mitenkään muuta työskentelyolosuhteita. Hänen mielestään huutaminen oli ihan normaali esimiehen tapa kommunikoida alaisten kanssa. Ymmärrettävää mielestäni vain silloin, kun äänen korottaminen johtuu etäisyydestä. Käsitettävissä, jos työntekijä juuri pudotti sen hääkakun, joka piti viedä morsiusparille pöytään. Huutaminen ei motivoi, eikä varsinaisesti rohkaise työntekijää suoriutumaan paremmin, nopeammin, sujuvammin tai fiksummin.

Joku on varmaan joskus 16-vuotiaana kohdannut jossain Carrolsissa kusipäistä esimiestyötä, mutta se ei mielestäni ole mikään varsinainen selitys siihen, että myös muualla pitäisi/saisi/kannattaisi noudattaa samaa menetelmää "management by perkele".

Henkilökohtaisesti mua ei juurikaan kiinnosta, mikä oli se syy, että esimies oli niin mulkku. Ehkä se, että heidän perheessään se nyt on vain tapana ollut, kun ei muusta tiedetä.

Jossain vaiheessa esimies sanoi jotain tyyliin "sinä kun olet niin kiltti, niin..." Kiltti? Minä? Teki mieli sanoa (jo siinä vaiheessa), että kuule limavittu, mä mitään kiltti ole, mutta en niin typerä, ettenkö kestäisi yhtä lyhyehköä periodia vaikka matkailun persereiässä todistuksen takia.

Yleensä en kommentoinut esimiehen sanomisiin millään tavalla, ja jos jotain sanoin, se oli "jaa-has" tai "o-kei", vähän eri äänenpainoilla.

- "Missäs sinä teit tämän matkailurestonomi esimiesharjoittelun ja mitä teit?"

- "Tota, ööö, olin yhdessä maaseutumatkailuyrityksessä, kitkin kukkapenkkiä, lapoin hevosen paskaa, kaadoin kahvia ja siivosin. Olisinhan mä voinut vaikka tehdä yrityksen nettisivut uusiksi, toteuttaa jonkun asiakastyytyväisyyskyselyn, auttaa markkinoinnissa tai tehdä työvuorolistaa tai lähettää laskuja, mutta ei se nyt ollut mahdollista".

Edelliseen voi vielä lisätä, että kukkapenkin kitkeminen ja kasvimaan kastelu, myös siivoaminen ja tiskaaminen voivat joskus olla jopa ihan rentouttaviakin puuhia. Mutta ei silloin, kun sen jälkeen, kun olet kuvitellut tehneesi kaiken suhteellisen reippaassa tahdissa (huom: olin palkaton harjoittelija), saat palkaksi ikävän kommentin: "Kuule, tää EI sais kestää näin kauan, viimeksi kun mä tein ton niin se sujui paaaljon nopeammin TAI meillä on vielä xx asiat tekemättä tälle päivälle".

Nyt olisi piste i:n päälle, että esimies lukisi tätä blogia. Teretulemas vaan.

Nyt kun olen tänne vaahdonnut yksityisyrityksissä työskentelyn ihanuudesta, löysin erään aika yksityiskohtaisia vaatimuksia työntekijälle asettavan työpaikkailmoituksen. Asiakkaana pidän myymälästä, mutta töihin en uskaltaisi hakea, vaikka en kyllä oikeasti tiedä koko paikasta muuta kuin valikoiman ja sijainnin.

woensdag, juni 27, 2007

Yhdeksäskymmenes

Tänä aamuna tapahtui sellainen kummallinen asia, että heräsin klo 5.51 enkä sen jälkeen saanut enää unta. Puolustukseksi täytyy sanoa, että luulin kellon olevan tunnin verran enemmän. 10 vuotta sitten olisin kokenut koko päivän olevan pilalla näin varhain nousemisesta, mutta toisaalta silloin piti yleensä jo töiden puolesta pysytellä pirteänä vähintään yhteen asti yöllä. Ennen oli ennen ja nyt on nyt.

Muutaman päivän olen miettinyt, mitä kirjoittaisin traumaattisesta työharjoittelustani, mutta silkkaa ahdistustani en saa ulostettua ajatuksiani. Koululle pitäisi kirjoittaa työharjoitteluraportti, joka pitää hyväksyttää esimiehellä. Se on muuten ihan perseestä. Jo se, että kirjoitan suhteellisen neutraalisti kaikki huomaamani "mielenkiintoiset seikat", tekee (laimeasti sanottuna) äärettömän epämukavaksi session, jonka vietän nokikkain esimiehen kanssa.

Itse asiassa, en halua enää koskaan elämässäni edes nähdä kyseistä paikkaa. En halua kirjoittaa koko harjoitteluraporttia, en halua tavata esimiestä, enkä halua ajatella mitään harjoittelun aikana tapahtunutta.

Esimies elättelee tosin toiveita, että tulisin raatamaan hänen tiluksilleen vielä loppukesästä ja syksystä "kun sinä tiedät nämä hommat", mutta dream on, vain kuolleen ruumiini ylitse. Kiinnostaisi tietää, viihtyikö siellä oikeasti kukaan. Ei kai?

Periaatteessa kai työharjoitteluraportin läpikäyminen esimiehen kanssa on tilaisuus molemminpuoliseen palautteen antamiseen. Teoriassa työharjoittelija voi tuoda yritykseen tietoa ja taitoa. Matkailualan yrittäjät ovat perinteisesti itseoppineita ja jos oman alan koulutusta on, se on yrittäjäkurssi. Työharjoittelija on usein korkeammin koulutettu jo opiskeluvuosinaan kuin yrittäjä itse. Tämä tieto pätee nyt etenkin maaseudun yksityisiin matkailuyrityksiin.

Teoriassa - ja varmaan usein käytännössäkin, riippuen työntekijästä, esimiehen antama palaute voi olla peilinä työntekijälle ja apu "ammattilaiseksi kasvamisessa" (ja muuta paskaa).

Käytännössä, ikävä kyllä, tämä yrittäjän itseoppineisuus kai on mikään varsinainen hyve. Yrittäjällä ei välttämättä ole mitään esimiestaitoja, eikä hänen metodejaan ole peilaamassa kuin vaihtuva lauma opiskelijoita tai muita "kesätyttöjä". Useimmat tuntemani opiskelijat ovat varsin nuoria ja innokkaina valmiita lähes mihin tahansa miellyttääkseen työnantajaa, jopa silloin kun TA itse on tyytymätön työpanokseen.

Jos joku työharjoittelija on sitten tyytymätön, on helppo vain kohauttaa olkapäitä ja hokea tätä mantraa "nämä nykyajan nuoret ovat NIIN huonoa työvoimaa, uusavuttomia, ei mitään perustaitoja, kotona ei ole opetettu yhtään mitään ja käytöstapoja vähiten, koulutkin ovat ihan huuhaata, toista se oli silloin kun minä tyttölyseossa/oppikoulussa/ammattiopistossa".

(Voi hyvä luoja, onneksi se harjoittelu on ohi nyt.)

Mutta mitä ihmettä siihen harjoittelurapsaan kirjoittaisi? Että esimiestyö ala-arvoista?
Entä jos ne luulivat sen olevan NORMAALIA?

Arvaan, että jos kertoisin mielipiteeni, se olisi heille aivan ÄÄRETTÖMÄN LOUKKAAVAA, koska HE KUN KAIKKENSA TEKIVÄT ja PITIHÄN SINUN TIETÄÄ jo tänne tullessasi, mitä työ pitää sisällään.

Jos kukaan on koskaan lukenut kirjasarjaa Kulla-Gullasta, joka eli kartanon torpassa (myöhemmin itse kartanossa paljastuttuaan kartanon herran äpärälapseksi vai miten se nyt olikaan), voi kuvitella millaista työharjoittelussa oli.

Vieläkään mä en tajua sitä, minkä helvetin takia sitä ruohoa oli leikattava ulkona ukkosen ollessa pään päällä, tai ylipäätään miksi puutarhatöitä tuntui olevan suurempi pakko tehdä sateella kuin poutapäivänä. Puhtaasta sadistisesta ilostako?

Tai sitten pitää vain kirjoittaa jotain ympäripyöreää "viehättävästä idyllistä maaseudun keskellä paikassa, joka on kuin tuulahdus menneiltä vuosisadoilta (...) lämpimät suositteluni kaikille historiasta kiinnostuneille, näissä maisemissa sielu lepää..." Tämän suurempaa analyyttisyyttä tuskin amk:ssa odotetaankaan.








(niin siis älkää nyt kysykö, että mitä analyyttisyyttä tuossa oli, ei mitään)

maandag, juni 25, 2007

Kahdeksaskymmenesyhdeksäs

Eilen oli sitten työharjoittelun viimeinen päivä. Kaikkein parasta koko jaksossa oli sen päättyminen.

vrijdag, juni 01, 2007

Kahdeksaskymmeneskahdeksas

No niin kaikki työnantajat, jotka arvostatte rehellisyyttä. Täältä pesee.

Kahdeksaskymmenesseitsemäs

Koska en ole kirjoittanut vähään aikaan, olen enemmän kuin hieman ruosteessa. Käyntiin polkaisemiseksi meemi on aina paikallaan, kopsattu Pultti-Katalta:

1. Kuka olet kahdella sanalla? Minä itse.
2. Mitä pizzasi päälle laitetaan? Kinkku, ananas ja aurajuusto. Paljon tomaattikastiketta. Krapulapitsaan käy myös sipuli ja salami.
3. Ruotsi vai englanti? Small talk sujuu paremmin englanniksi, mutta ruotsin kieli on muuten vahvempi (kirjallinen, sanavarasto ym)
4. Pelkäätkö hammaslääkäriä? Joo.
5. Milloin olit viimeksi lentokoneessa? Viime vuonna Kittilä-Hki.
6. Pidätkö sateesta? Joskus.
7. Onko sinulla silmälasit? On, ja tarpeeseen tulevat.
8. Minkä vaihtaisit itsessäsi? Luovuttaisin muutaman kilon pois.
9. Minkä väriset sukat sinulla on nyt? Ei sukkia, paljaat varpaat.
10. Mitä ensimmäisessä tekstiviestissäsi, saapuneet -kansiossa lukee? "Pomon luona. Soitan kohta". Se oli systeri, joka ei koskaan soittanut. Sika! Oink oink.
11. Oletko hyvä matematiikassa? Olin aika hyvä, mutta en nero. Laajan matikan vaativimmat tehtävät myös tuntuivat aikanaan vaikeilta.
12. Mitä aiot tehdä ensimmäisenä kesälomapäivänä 2007? Sitten kun kesäloma koittaa, hyppään uusperhekokoonpanossa lentokoneeseen, joka suuntaa kohti Schipholin kenttää ja Amsterdamia...
13. Oletko koskaan voittanut missään netin kilpailussa? En, mutta en muista olenko edes osallistunut.
14. Mitä radiokanavaa kuuntelet? Vaihdellen: radio helsinki, x3m, vega, ylex, mondo, groove, klf + viron radiokanavat viker ja mikäsetoinenolikaan
15. Mitä yhteistä sinussa ja äidissäsi on? Asennevamma (kopioitu katalta, mutta sopii...)
16. Mistä luulet, että muut tunnistavat sinut? Neilikasta napinlävessä, tietenkin
17. Tomaatti vai paprika? Onks pakko valita?
18.Minkä väriset verhot huoneessasi on? Makkarissa on marimekon joku kaiku vai mikä. Ei voi muistaa. Se on se, missä on koivuja. Pojan huoneessa on ne leikkiautot sinisellä taustalla. Keittiössä on kappa, jossa mansikoita kerman värisellä pohjalla. Olkkarissa on nyt säädyllisen siniset (tylsät), yleensä siellä on oranssit, sellaiset tosi räiskyvät.
19. Mikä kappale soi nyt päässäsi? Joku Sueden biisi, nimeä en muista. Istuin eilen Corona-baarissa, jossa se soi.
20. Mitä sanoit viimeksi ja kenelle? Sanoin hei ja kiitos tai jotain sen suuntaista, kun lopetin puhelun Lastenklinikan erään osaston kanslistin kanssa.
21. Paljonko kello on? 11.50
22. Missä huoneessa olet nyt? Työhuoneessani. Kotona. Vapaapäivä.
23. Onko huone siisti vai sotkuinen, nyt? Aivan karsea -piip-läjä.
24.Onko sinulla ollut monta reikää hampaissa? Pari paikkaa
25.Osaatko paistaa lettuja? Jebo, mutta Ukko paistaa parempia, joten hän saa luvan tehdä. Minä teen vain niitä ihan pikkuisia, Ukko tekee Valtavan Suuria.
26. Onko sinulla sisaruksia? Isosisko ja isoveli.
27. Minkä nimen antaisit pojallesi? Vaikea. Ehkä Emil. (lainattu) Jumakauta Kata mä olen ajatellut myös tuota nimeä. Aikaisemmin mua miellytti Nicolas ja Natanael, mutta kun en ole fransu, niin ne ovat vähän hankalia Suomessa noin ekoina niminä. Jostain syystä musta tuntuu, että Ukollakin olisi jotain mielipidettä nimestä...
28. Pidätkö moottoripyöristä? En erityisesti.
29. Mikä pari on paras unelmakämpässä? WTF?
30. Oletko kateellinen jollekin? En muista.
31. Minne matkustaisit, jos lähtisit huomenna? Varmaan hakemaan Poikaa takaisin pohjoisesta, mutta toisaalta olisi kiva käydä Ranskassa systerin luona.
32. Mitä pelkäät eniten tässä maailmassa? Viime yönä unessani oli sellaisia ukonilma-pyörremyrskyjä, jotka pimensivät keskellä päivää koko taivaan ja tappoivat ihmisiä. Olin vallan peloissani.
33. Uskotko jumalaan? Olisihan se houkuttelevaa.
34. Itkettääkö? Eeeeh...
35. Omistatko niittivyön? Joo, sellaisen tosi aneemisen rouva-mallisen. Säälittävää.
36. Ilkka jääskeläinen vai 50cent? Molemmat yhtä noloja. Sorppa.
37. Minkä puhelimen omistat? Pari kännykkää, joista toinen ei sovellu edes verkon painoksi (Nokian N70).
38. Asutko kerros-/rivi-/omakoti-/paritalossa? Kerrostalo, mutta asumismuoto vaihtuu...
39. Sattuuko sinua nyt johonkin? Ei
40. Mitä olet syönyt tänään? Suklaamuroja ja hypermakeaa, rasvaista jogurttia.
41. Oletko ostanut mitään tänään? En, edes netistä.
42. Onko sinulla parasta ystävää? Jesh.
43. Missä kuussa sinulla on syntymäpäivät? Lokakuussa.
44. Oletko humoristinen? Ei kun ihan v*tun ikävä ja katkera.
45. Oletko hiljainen vai riehutko koulussa? Enemmän hiljainen kuin riehuva, mutta en näin rehellisesti sanoen muista, että kukaan koulussamme olisi varsinaisesti riehunut. Ainakaan enää yläaste-lukiossa. On niitä parempiakin tapoja vastustaa "systeemiä", "yhteiskuntaa" tai mitä nyt ikinä haluaakaan.
46. Mitä irtojäätelöä ostat kioskista? Ostaisin banaanijäätelöä, jos olisi. Muuten vaniljaa, pistaasia, tai mitä tahansa, missä on suklaahippuja.
47. Käytätkö vielä sukkahousuja/pitkiksiä housujesi alla? En.
48. Oletko "allerginen keväälle" ? En.
49. Mitä urheilua harrastat? No en edes penkkisellaista.
50. Nauratko enemmän kuin itket? Yleensä.
51. Omistatko hyviä ystäviä? He voisivat olla eri mieltä tuosta omistussuhteen oikeutuksesta...
52. Kumpi on sinulle tärkeämpi, äiti vai isä? Molemmat tavallaan.
53. Käytätkö msn messengeriä? Hymiöhelvetti.
54. Kuinka paljon olet koneella päivässä? Liikaa.
55. Onko kynsissäsi kynsilakkaa? Kutsutaanko näitä kynsiksi?
56. Miten hiuksesi ovat nyt? Huonosti kiinni, ponnarilla, kamala takkuläjä.
57. Pesitkö aamulla hampaat? En vielä, kun lojun kotona. Seuraavaksi pesen!
58. Pidätkö huvipuistoista? Joo, jos siellä on vähän tungosta ja paljon kivoi jutskii just mulle. Niinqu ammuntaa ja silleen.
59. Mikä on puhelimesi taustakuvana? Hieman epäselväksi muokattu valokuva Pojasta ja itsestäni. Sopii taustaksi, kun ei vie huomiota kaikelta sellaiselta, minkä pitää erottua ruudulta (kuten kellonaika, saapuneet viestit etc).
60. Millainen sää on ulkona? Aurinko paistaa, tuulee, vähän viileää, 16 astetta.
62. Arvaa paljonko kello on nyt? No samanverran ku eilen tähän aikaan.
63. No paljon se oikeasti on? Isäs oli ku sua teki.
64.Oletko koskaan lähettänyt viestiä the voice tv:seen? No hei le p-l-ease...
65. Mikä tuo kesän? Syreenin kukkiminen ja voikukat.
66. Tiedätkö kenen nimipäivät on tänään? En
67. Kuinka pitkä olet? 164 cm
68. Oletko alipainoinen? *Hirnahdus*
69. Oletko omasta mielestäsi pissis? Ei ku mä olen pelkkä wannabe...
70. Omistatko raitapaitoja? Mulla OLI yksi...
71. Marimekko vai micmac? Riippuu käyttötarkoituksesta. Verhoiksi valitsen ehdottomasti ensiksi mainitun.
72. Monelta heräsit tänään? Klo 7.15
73. Oletko käynyt koskaan missään festareilla? En. Siinä on elämä jäänyt elämättä. Niisk.
74. Mitä vihaat? Milloin mitäkin.
75. Minkä aineen tunnilla on tylsintä? Amk-opinnoissa vastaus olisi yleisesti, että kaikki pakolliset on ihan tylsintä. Kieliopintojen tunneilla teki mieli alkaa vääntää rannetta auki tylsällä veitsellä. Olen tosi pahoillani, opettajat, mutta näin sen koin.
76. Kuvaile päällä olevaa paitaasi kolmella sanalla? Kukallinen valkoinen yöpaita.
77. Oletko hyvä Twister pelissä? WTF?
78. Mikä on liikunnan numerosi? Lukion viimeisen liikunnan kurssin arvosana oli vitonen. Sen saamisen eteen piti oikeasti tehdä töitäkin, esim. kieltäytyä jakkupuku päällä punnertamasta pururadalla opettajan jalkojen juuressa ja sen jälkeen maleksia mielenosoituksellisesti aidan vierustalle polttamaan tupakkaa. Eleeni oli puhtaasti henkilökohtainen. Aikaisempien opettajien kursseilla olin sentään saanut seiskaa-kasia, koska silloin inhosin AINOASTAAN liikuntaa.
79. Pidätkö pienistä lapsista? Yleensä kyllä, jos ovat riittävän pieniä.
80. Kuunteletko nyt musiikkia? Eh.
81. Oletko ihastunut nyt? Ottaen huomioon yhteisen 35 vuoden asuntolainan, on paras olla.
82. Mitä et tekisi vaikka maksettaisiin? Söisi torakoita.
83. Onko tänään ollut hyvä päivä? Miksei?
84. Mitä sinulle kuuluu? No ihan jees.
85. Oletko koskaan jättänyt sormia oven saranan väliin? Se on harrastukseni.
86. Mikä viikonpäivä tänään on? Perjantai, perjantai, peerjaantai!
87. Oletko koskaan kalastanut? Juu, sekä mato- että heitto-ongella ja sitten verkkokalastusta myös. En tosin viimeiseen kuuteen vuoteen.
88. Mäkkäri vai Hese? Mc Toonalt
89. Historia vai äidinkieli? No äikkä tietty ku ei tartte opiskella, höh!
90. Kaulahuivi vai lapaset? Riippuu kontekstista.
91. Sano jotain englanniksi? No way.
92. Tiedätkö minä viikonpäivänä synnyit? Lavvantai.
93. Mikä on lempikarkkisi? Suffeli snack. Tai turkinpippurit. En tiedä.
94. Syötkö usein karkkia? Satunnaisesti, kausittain.
95. Ovatko ukkosmyrskyt kivoja? No ei todellakaan, pari päivää sitten salama iski ihan liian lähelle kun olin ulkona. Pelästyin vallan kauhiast!
96. Onko sinulla mielikuvitusystävää? Pitäiskö tähän vastata, että 1. ai eikö kaikilla ole tai 2. onko niitä muunkinlaisia?
97. Tiedätkö jääkiekon säännot? Hatarasti. No en oikeastaan.
98. Minkä muotoiset makaronit ovat kivoja? Tagliatelle.
99. Kirjoita jonkun kappaleen kertosäkeen sanat? Put your hands up in the air, put your hands up in the air.
100. Mitä nyt aiot tehdä? Vastata Ukolle.