Vihreät.
Huomaa nyppimistä kaipaavat kulmakarvat.
donderdag, mei 10, 2007
Kahdeksaskymmenesviides
Kurkkukipu meni kyllä pois tosi nopeasti, mutta koko viime viikko meni tukkoisena, limaisena ja ällöttävänä. Heti vapun jälkeen aloitin sen työharjoittelun. Sen suoritettuani voin varmaan joko ryhtyä kartanon rouvaksi tai hätäpäissä ynnä rahapulassa pestautua hyvin suosituksin varusteltuna mihin tahansa palvelusväkeä havittelevaan suureen tilaan.
Ai niin, mutta me elettiinkin nyt 2000-lukua. Työpäivinä siitä tosiseikasta tosin muistuttaa vain tiskikone ja kännykkä povitaskussa.
Olen sanonut Ukolle, että 100% varmuudella tuossa talossa on syöty 100 vuotta sitten täsmälleen samaa ruokaa kuin nyt. Epäilen olevani työharjoittelun sijasta suorittamassa tosi-tv-ohjelmaa nimeltä "8 viikkoa piikana". Mutta missä ovat kuvaajat?
Muistakaahan sitten kaikki tilalliset, että palvelusväelle tarjottava ruoka tulee AINA valmistaa pääsääntöisesti tilan antimista, pois lukien tuotteet, jotka voidaan myydä markkinoilla (tai tarjota turisteille)!
No niin. Säästän enemmät kommentit harjoittelun jälkeiseen aikaan.
Tänään ei kuitenkaan ole töitä, koska olemme päättäneet Ukon kanssa ottaa pankista velkaa ja ostaa talon.
Koska meillä ei ole varaa asua ns. hyvien kulkuyhteyksien varrella missään muussa kuin persläven ja postimerkin välimuodossa TAI vaihtoehtoisesti puolilahossa purku-uhan alla olevassa rötiskössä ("tämä huonokuntoinen talo myydään purettavaksi, tontti myydään rakennusmaana"), olemme nostaneet katseemme hieman kauemmaksi.
Oleellisia rajoituksia tosin asettavat sellaiset seikat, kuten esim. että kunnassa pitää olla hyvät palvelut kehitysvammaisille, mm. tilapäishoidon mahdollisuus, kulkuyhteyksien pitää olla siedettävät, ja mielellään tulevaa lisääntymistä ajatellen olisi kiva, että kunnassa maksettaisiin kotihoidon kuntalisää.
Lisäksi tietysti itse talossa pitää olla tilaa kahdelle aikuiselle, yhdelle vammaiselle lapselle (esteetön liikkuminen), miehen muksuille ynnä meidän tuleville palleroille.
Siinä onkin miettimistä ihan tarpeeksi.
Ehkä laitamme pihalle perunamaan, kasvihuoneen sekä kanihäkin. Ukon lapset voivat ensin helliä pupukoita nimeltä "pupu" ja "kani", ja sitten todistaa Katan tavoin niiden raatona roikkumista pyykkinarulla. Ukko voikin sitten laittaa niistä jotain ruokaa, kuten vaikka konijn met cider (idea varastettu), konijn met appel en rosmarijn tai met pruimen.
Mahdollisesti voisimme vielä ottaa talon nurkalle yhden vuohen ja kanoja. Sitten olisimmekin jo melko omavaraisia.
Jep jep.
Ai niin, siis yhden lainatarjouksen olemme jo saaneet, mutta koska kuulemma kilpailutus on päivän sana, olemme järjestäneet toisenkin meetingin.
Ai niin, mutta me elettiinkin nyt 2000-lukua. Työpäivinä siitä tosiseikasta tosin muistuttaa vain tiskikone ja kännykkä povitaskussa.
Olen sanonut Ukolle, että 100% varmuudella tuossa talossa on syöty 100 vuotta sitten täsmälleen samaa ruokaa kuin nyt. Epäilen olevani työharjoittelun sijasta suorittamassa tosi-tv-ohjelmaa nimeltä "8 viikkoa piikana". Mutta missä ovat kuvaajat?
Muistakaahan sitten kaikki tilalliset, että palvelusväelle tarjottava ruoka tulee AINA valmistaa pääsääntöisesti tilan antimista, pois lukien tuotteet, jotka voidaan myydä markkinoilla (tai tarjota turisteille)!
No niin. Säästän enemmät kommentit harjoittelun jälkeiseen aikaan.
Tänään ei kuitenkaan ole töitä, koska olemme päättäneet Ukon kanssa ottaa pankista velkaa ja ostaa talon.
Koska meillä ei ole varaa asua ns. hyvien kulkuyhteyksien varrella missään muussa kuin persläven ja postimerkin välimuodossa TAI vaihtoehtoisesti puolilahossa purku-uhan alla olevassa rötiskössä ("tämä huonokuntoinen talo myydään purettavaksi, tontti myydään rakennusmaana"), olemme nostaneet katseemme hieman kauemmaksi.
Oleellisia rajoituksia tosin asettavat sellaiset seikat, kuten esim. että kunnassa pitää olla hyvät palvelut kehitysvammaisille, mm. tilapäishoidon mahdollisuus, kulkuyhteyksien pitää olla siedettävät, ja mielellään tulevaa lisääntymistä ajatellen olisi kiva, että kunnassa maksettaisiin kotihoidon kuntalisää.
Lisäksi tietysti itse talossa pitää olla tilaa kahdelle aikuiselle, yhdelle vammaiselle lapselle (esteetön liikkuminen), miehen muksuille ynnä meidän tuleville palleroille.
Siinä onkin miettimistä ihan tarpeeksi.
Ehkä laitamme pihalle perunamaan, kasvihuoneen sekä kanihäkin. Ukon lapset voivat ensin helliä pupukoita nimeltä "pupu" ja "kani", ja sitten todistaa Katan tavoin niiden raatona roikkumista pyykkinarulla. Ukko voikin sitten laittaa niistä jotain ruokaa, kuten vaikka konijn met cider (idea varastettu), konijn met appel en rosmarijn tai met pruimen.
Mahdollisesti voisimme vielä ottaa talon nurkalle yhden vuohen ja kanoja. Sitten olisimmekin jo melko omavaraisia.
Jep jep.
Ai niin, siis yhden lainatarjouksen olemme jo saaneet, mutta koska kuulemma kilpailutus on päivän sana, olemme järjestäneet toisenkin meetingin.
Abonneren op:
Posts (Atom)
