Perheemme painii kauhean ristiriidan edessä. Kumpaa maata nyt pitäisi kannustaa futiksessa? Perinteisesti mä olen kyllä ollut Ranskan puolella. Toisaalta taas...
Hollanti vs Ranska
Häävalmistelut etenevät omalla painollaan. Olemme nyt tulleet siihen tulokseen, että kirkkoon tulee 2 pappia (kahdessa vara parempi).
Hääpukua on soviteltu 3 kertaa ja se on ommeltu valmiiseen mittaan. Vielä pitäisi yhden kerran sovittaa. Kengät on, laukku on, korut on, tiara on (ei huntua eika varmaan tule). Menu on lyöty lukkoon. Viinakset haemme Tallinnasta (hyvä syy lähteä viikonloppureissuun!), tosin en ole niinkään varma säästämmekö siinä. Meille tulee kuitenkin melko rauhalliset juhlat, kun on näitä lapsia ja lapsiperheellisiä. Mutta ei kai se haittaa, vaikka plus-miinus menisikin budjetti.
Toinen häiden kanssa rinta rinnan kulkenut projekti on ollut sadevesikaivot ja salaojat, jotka siis meillä ei toimi. Meillä on toistaiseksi ravannut 3 eri urakoitsijaa mulkkaamassa tonttia. Ensimmäisen urakoitsijan mielessä oli 25 000-30 000€ urakka (ilman urakkasopimusta tietenkin). Toisen urakoitsijan mielessä oli 15 000 - 20 000€ hintainen urakka (en ole siitä sopparista varma). Kolmas lupasi työn 100€/100m ja valmista kuulemma tulee. Kokonaishintana 5 000€ + yllätykset (tai muut lisätyöt). Toki eka ratkaisu olisi sisältänyt duunin aika eri mittakaavassa kuin viimeinen. Ja tältä vikalta tyypiltä tuli ehdotus, jossa puututtaisiin lähinnä pahimpiin ongelmakohtiin, eli siis ihan pelkkää höttöä hinnoissa ei ollut. (Vaikea arvata, mihin ajattelimme päätyä?)
Kolmas projekti on nimeltään autokatos. Siitä on tullut sellainen taru kolmesta pienestä porsaasta ja isosta pahasta sudesta.
=> Ensimmäisen "autokatoksen" ostimme Biltemasta. Sen nimi oli huviteltta. Se pysyi pystyssä viikon, mutta huojui niin pahasti, että otimme sen pois ja ostimme sen tilalle uuden ratkaisun. Huviteltan ohjeissa luki "ei saa käyttää tuulisella ilmalla". Excuse-moi? Milloin sitä sitten voi käyttää? Jossain teollisuushallissa olevalla festarialueella rajaamassa jotain paellapannua, vai?
=> Toinen autokatos oli itse asiassa ihan sellaisella nimellä myynnissä. Se oli tavaratalo Hong Kongista ostettu putkien päällä seisova pressukatos, jonka piti kestää tuulta ja ties mitä, mutta ei lumikuormaa. Jo parin päivän päästä löysimme katoksen ketarat kohti taivasta kotiin tullessamme. Viikko tästä eteenpäin katoksestä katkesi ja taipuivat ne putket, joiden varassa se seisoi. Tämä täysin tuulen voimasta.
(Muistaako kukaan? Iso paha susi puhkui ja puhisi, kunnes pienten porsaiden olkimaja oli täysin kasassa.)
=> Kolmas autokatos?
On siis vielä työn alla. Tarjousta vetämässä.
Kolmen pienen porsaan tarina on antanut mulle ja Ukolle ihan erilaiset opit. Mä nimittäin ajattelin lapsena, että sen tarinan tarkoituksena on kertoa, että kukaan Säädyllinen Ihminen ei rakenna taloaan mistään muusta materiaalista kuin tiilestä (kivestä). Ukko oli tosin sitä mieltä, että moraalinen opetus EI ollut talon rakennusmateriaalien valinta vaan joku muu, mutta unohdin sen. Lapsena luin tarinaa ja nyökyttelin mielessäni "aivan, aivan. typerykset rakentavat laiskuuttaan vajavaisista materiaaleista, eivätkä talot sitten kestä yhtään mitään". Kaupungin kasvattina puutalot olivatkin kyllä pitkään mun mielestä jotenkin epäilyttäviä, mutta sellainenhan (puutalo) meillä siis on. Mummolakin oli kivitalo, vaikka maalla olikin.
Hyvää kesää kaikille vierailijoille! Palaan jälleen jonain päivänä päivittämään...
Ai niin. Pikku-Ukko voi hyvin. Hän on tällä hetkellä Lapin matkalla :)
Ja toisen kerran ai niin. Olen hyödyntänyt tämän ajanjakson osallistumalla hollannin kielikurss... eikun siis kurssille, joka on osa germaanisen filologian opintokokonaisuutta.
Hmmpphhh.
Se kurssi on ihan kiva.
Vielä siellä ei ole ollut hyötyä aivan kaikista rekisterikilvistä oppimistani sanoista.
OOG
KUT
ZAT
HOI
LUL
Enzovoort, enzovoort...
vrijdag, juni 13, 2008
maandag, mei 05, 2008
Sadaskahdeskymmeneskahdeksas
Taas meillä on tapahtunut järisyttäviä asioita, joiden vuoksi blog(g)aaminen on ollut mahdotonta.
- Talomme maalattiin ja pankkitilimme on entistä kevyempi
- Kannoimme pihakalusteet ulos
- Kokosimme kasvihuoneen
- Saimme lahjaksi pihagrillin
- Ukko leikkasi nurmikon
- Näin toissaviikonloppuna vanhoja luokkakavereita. Se oli ihan hauskaa, mutta kunto ei oikein kestänyt jatkoille asti, vaikka ajatus houkutti.
- Salama iski meidän verkkoyhteyden mäsäksi sekä reitittimestä että kahdesta tietokoneesta - ja pelästytti pahanpäiväisesti kaikki sisällä olleet
Järjestys ei ollut aivan tämä, mutta näin siis suuntaa-antavasti. Viimeisin kohta etenkin aiheutti jonkunlaista epämukavuutta verkkoseilaamisessa. Nyt meillä on uusi reititin. Sen kanssa voi MYÖS blogata! Ja googlettaa! Mesettämisestä mä en olekaan niin varma :'(
(KKRÖhöm)
Olemme kumpikin tahoillamme nähneet unia naimisiin menosta. Ukko näki viime yönä unta siitä, että hän oli menossa naimisiin entisen vaimonsa kanssa, mutta juuri ennen seremonian alkua hän kauhistui - herranjumala, miten tässä nyt näin kävi? Minunhan piti asua ninnan kanssa - siis asutaanko me nyt sitten siellä talossa kaikki kolmistaan? Jokseenkin samanaikaisesti minä näin unta siitä, että eräs entinen kollegani, hieman enemmän kuin vähän homohtava tyyppi saapui meille kosiakseen minua. Hän tosin kutsui siinä unessa mua nimellä "Antero", mikä oli hieman hämäävää.
Meidän häävalmistelut etenevät omalla painollaan ja tällä hetkellä juna seisoo asemalla. Päätettiin lähettää muutama lisäkutsu, mutta kutsujen tekijä meni lakkoon, eikä uusia vapaaehtoisia ole ilmoittautunut. Sen sijaan olen keskittynyt kutom.. eikun neulomaan Ukon villapaitaa, joka on jo kahden vuoden ajan ollut valmistumassa jouluksi. Nyt sain juuri yhdistettyä hihat etu- ja takakappaleiden välimaastoon (kyseessä on ns. norjalaisneule, vai miksi sitä nyt sanotaankaan), eli sitten pitäisi alkaa tehdä sitä kaarroketta. Saa nähdä, miten hermot pitää!
Joku ilmastonmuutos on lähettänyt tänne meille hirmumyrskyn. Ulkona blosaa aivan tolkuttomasti ja se hieno kasvihuone à la Lidl oli puoliksi kenossa meidän kotiin tullessamme. Myös Triffid-parka räytyy tuulen raiskatessa sen hentoja oksia. Onneksi ei ole peltikattoa.
Nyt pitää vissiin mennä nukkumaan. Pitäisköhän yrittää puristaa vielä toinen kerta kirjoitusta tälle kuukaudelle?
(Kaikki vierailijat: Kiitos visiitistä! Miau: tosiaan, kyllä, ME olemme menossa naimisiin. Marika: Kävin kurkkaamassa! Täytyy tulla uudestaan paremmalla ajalla...)
- Talomme maalattiin ja pankkitilimme on entistä kevyempi
- Kannoimme pihakalusteet ulos
- Kokosimme kasvihuoneen
- Saimme lahjaksi pihagrillin
- Ukko leikkasi nurmikon
- Näin toissaviikonloppuna vanhoja luokkakavereita. Se oli ihan hauskaa, mutta kunto ei oikein kestänyt jatkoille asti, vaikka ajatus houkutti.
- Salama iski meidän verkkoyhteyden mäsäksi sekä reitittimestä että kahdesta tietokoneesta - ja pelästytti pahanpäiväisesti kaikki sisällä olleet
Järjestys ei ollut aivan tämä, mutta näin siis suuntaa-antavasti. Viimeisin kohta etenkin aiheutti jonkunlaista epämukavuutta verkkoseilaamisessa. Nyt meillä on uusi reititin. Sen kanssa voi MYÖS blogata! Ja googlettaa! Mesettämisestä mä en olekaan niin varma :'(
(KKRÖhöm)
Olemme kumpikin tahoillamme nähneet unia naimisiin menosta. Ukko näki viime yönä unta siitä, että hän oli menossa naimisiin entisen vaimonsa kanssa, mutta juuri ennen seremonian alkua hän kauhistui - herranjumala, miten tässä nyt näin kävi? Minunhan piti asua ninnan kanssa - siis asutaanko me nyt sitten siellä talossa kaikki kolmistaan? Jokseenkin samanaikaisesti minä näin unta siitä, että eräs entinen kollegani, hieman enemmän kuin vähän homohtava tyyppi saapui meille kosiakseen minua. Hän tosin kutsui siinä unessa mua nimellä "Antero", mikä oli hieman hämäävää.
Meidän häävalmistelut etenevät omalla painollaan ja tällä hetkellä juna seisoo asemalla. Päätettiin lähettää muutama lisäkutsu, mutta kutsujen tekijä meni lakkoon, eikä uusia vapaaehtoisia ole ilmoittautunut. Sen sijaan olen keskittynyt kutom.. eikun neulomaan Ukon villapaitaa, joka on jo kahden vuoden ajan ollut valmistumassa jouluksi. Nyt sain juuri yhdistettyä hihat etu- ja takakappaleiden välimaastoon (kyseessä on ns. norjalaisneule, vai miksi sitä nyt sanotaankaan), eli sitten pitäisi alkaa tehdä sitä kaarroketta. Saa nähdä, miten hermot pitää!
Joku ilmastonmuutos on lähettänyt tänne meille hirmumyrskyn. Ulkona blosaa aivan tolkuttomasti ja se hieno kasvihuone à la Lidl oli puoliksi kenossa meidän kotiin tullessamme. Myös Triffid-parka räytyy tuulen raiskatessa sen hentoja oksia. Onneksi ei ole peltikattoa.
Nyt pitää vissiin mennä nukkumaan. Pitäisköhän yrittää puristaa vielä toinen kerta kirjoitusta tälle kuukaudelle?
(Kaikki vierailijat: Kiitos visiitistä! Miau: tosiaan, kyllä, ME olemme menossa naimisiin. Marika: Kävin kurkkaamassa! Täytyy tulla uudestaan paremmalla ajalla...)
dinsdag, april 08, 2008
Sadaskahdeskymmenesseitsemäs
Tästä tulee kohta hääblogi, kun niiden järjesteleminen on tässä nyt ollut viime päivinä mielessä. Kutsut on nyt postitettu, mutta vielä emmin, pitäisikö puuttuvat 3 serkkua kutsua vai ei. En ole vuosiin ollut yhteenkään näistä missään kontaktissa. Kaksi serkuista on tällaisia ikuisia poikamiehiä, jotka asuvat vieläkin äiteensä naapurissa.
Yksi serkuista on mua vain 6kk nuorempi, mutta ei me oikein koskaan olla oltu kauheasti tekemisissä. Lapsena musta oli sitäpaitsi jotenkin epäilyttävää, kun se oli niin kauhean vaalea, sinisilmäinen, hiljainen ja rauhallinen. Kun mun mielestä normaalit ihmiset olivat nopeita, riuskoja, tummia (tai vähintään ruskeatukkaisia) ja kovaäänisiä. Yritin painostaa serkkuraukkaa leikkeihin, mutta hän ei oikein lämmennyt. Sittemmin olen kuullut, että serkkuni ei vastaa lainkaan tätä mun yksipuolista käsitystä. Mutta siis me ei olla nähty sitten vuoden 1984 tai jotain sinnepäin, niin ei ole ollut tilaisuutta päivittää ajatuksia. Ainut mitä mä tiedän hänestä, on että hän on Tamperelainen diplomi-insinööri ja kahden lapsen äiti.
Häihin kutsumattomuuden puolesta puhuu se, etten ole ollut hänenkään häihinsä kutsuttuna. Toisaalta taas voisi näin aikuisena olla ihan mielenkiintoista koittaa rakentaa jotain yhteyksiä. Ja ensi kesänä meillä on sukujuhlat juuri häitä edellisenä päivänä. Tuntuisiko se sitten kiusalliselta, että siellä tapaamisessa sitten olisi kaikille osallistujille että "joo huomenna nähdään - niin paitsi sit teiän kaa ei. Kato ku eihän me nyt edes kunnolla tunneta toisiamme, nih!"
Mä olen viime aikoina hassannut rahaa kaikenlaiseen niin tolkuttomia määriä, että uhkasin Ukolle alkavani kohta tienata jollain kyseenalaisella tavalla. Ostin heräteostoksena Marimekon kevättakin ja sen päälle kostoksi rahanmenosta varasin hääyöksi kahden hengen huoneen Kämpistä. Ihan tavishuoneen siis, ei mitään 500€ executive suitea. Ja P.S. kaikille: Suosittelen varaamista ihan ebookersin kautta. Vaikka noi väittää, että omilla nettisivuilla on parhaat hinnat, niin paksat on. Kämpin 2hh oli ebookersissa 207€ ja omilla sivuilla n. 40€ kalliimpi. Sokoksesta muuten puhumattakaan, ero huonehinnoissa olikin MELKO reipas.
Paitsi että nyt mun luottokortti ei hyväksynyt sitä maksua. Ehkä mun pitäisi tarkistaa, onko tuossa postin seassa vaikkapa uusi kortti, kun tää menee nimittäin vanhaksi. Tai sitten mun pitäisi lyhentää velkaa (paitsi että vasta mä sitä lyhensin?). Eiköhän selviä. Ai niin sitä muuta rahanmenoa, varasin bändin hääjuhlaan... Jostain syystä kaveripiiristä ei ole ilmoittautunut vapaaehtoisia halpoja tai ilmaisia muusikoita. Kumma juttu. Ehkä mä voin pyytää faijan rummuttamaan sinne yksin porilaisten marssin tahdissa (se on soittanut tanssiorkesterissa joskus. siis nimenomaan tanssiorkesterissa.) ja joku orpo voisi peruskoulupohjalta raiskata nokkahuilua. Kukaan aikuinen ei varmaan suostuisi laulamaan (meidän suvussa ei ole edes niitä paikallisten eläkeläisten kuorossa virsiä laulavia), mutta lapsivieraista saattaisi vielä löytyä joku paikallisen srk:n päiväkerhon tähti. Siinä olisi ainakin autenttista tunnelmaa, mitä se sitten tarkoittaakaan.
No niin, nyt taidan suunnata naikkareiden sivuille oksentamaan. Mä olen jo reilun puolen vuoden ajan yrittänyt etsiä sieltä hyviä vinkkejä, mutta en ole löytänyt. Ei millään pahalla.
Yksi serkuista on mua vain 6kk nuorempi, mutta ei me oikein koskaan olla oltu kauheasti tekemisissä. Lapsena musta oli sitäpaitsi jotenkin epäilyttävää, kun se oli niin kauhean vaalea, sinisilmäinen, hiljainen ja rauhallinen. Kun mun mielestä normaalit ihmiset olivat nopeita, riuskoja, tummia (tai vähintään ruskeatukkaisia) ja kovaäänisiä. Yritin painostaa serkkuraukkaa leikkeihin, mutta hän ei oikein lämmennyt. Sittemmin olen kuullut, että serkkuni ei vastaa lainkaan tätä mun yksipuolista käsitystä. Mutta siis me ei olla nähty sitten vuoden 1984 tai jotain sinnepäin, niin ei ole ollut tilaisuutta päivittää ajatuksia. Ainut mitä mä tiedän hänestä, on että hän on Tamperelainen diplomi-insinööri ja kahden lapsen äiti.
Häihin kutsumattomuuden puolesta puhuu se, etten ole ollut hänenkään häihinsä kutsuttuna. Toisaalta taas voisi näin aikuisena olla ihan mielenkiintoista koittaa rakentaa jotain yhteyksiä. Ja ensi kesänä meillä on sukujuhlat juuri häitä edellisenä päivänä. Tuntuisiko se sitten kiusalliselta, että siellä tapaamisessa sitten olisi kaikille osallistujille että "joo huomenna nähdään - niin paitsi sit teiän kaa ei. Kato ku eihän me nyt edes kunnolla tunneta toisiamme, nih!"
Mä olen viime aikoina hassannut rahaa kaikenlaiseen niin tolkuttomia määriä, että uhkasin Ukolle alkavani kohta tienata jollain kyseenalaisella tavalla. Ostin heräteostoksena Marimekon kevättakin ja sen päälle kostoksi rahanmenosta varasin hääyöksi kahden hengen huoneen Kämpistä. Ihan tavishuoneen siis, ei mitään 500€ executive suitea. Ja P.S. kaikille: Suosittelen varaamista ihan ebookersin kautta. Vaikka noi väittää, että omilla nettisivuilla on parhaat hinnat, niin paksat on. Kämpin 2hh oli ebookersissa 207€ ja omilla sivuilla n. 40€ kalliimpi. Sokoksesta muuten puhumattakaan, ero huonehinnoissa olikin MELKO reipas.
Paitsi että nyt mun luottokortti ei hyväksynyt sitä maksua. Ehkä mun pitäisi tarkistaa, onko tuossa postin seassa vaikkapa uusi kortti, kun tää menee nimittäin vanhaksi. Tai sitten mun pitäisi lyhentää velkaa (paitsi että vasta mä sitä lyhensin?). Eiköhän selviä. Ai niin sitä muuta rahanmenoa, varasin bändin hääjuhlaan... Jostain syystä kaveripiiristä ei ole ilmoittautunut vapaaehtoisia halpoja tai ilmaisia muusikoita. Kumma juttu. Ehkä mä voin pyytää faijan rummuttamaan sinne yksin porilaisten marssin tahdissa (se on soittanut tanssiorkesterissa joskus. siis nimenomaan tanssiorkesterissa.) ja joku orpo voisi peruskoulupohjalta raiskata nokkahuilua. Kukaan aikuinen ei varmaan suostuisi laulamaan (meidän suvussa ei ole edes niitä paikallisten eläkeläisten kuorossa virsiä laulavia), mutta lapsivieraista saattaisi vielä löytyä joku paikallisen srk:n päiväkerhon tähti. Siinä olisi ainakin autenttista tunnelmaa, mitä se sitten tarkoittaakaan.
No niin, nyt taidan suunnata naikkareiden sivuille oksentamaan. Mä olen jo reilun puolen vuoden ajan yrittänyt etsiä sieltä hyviä vinkkejä, mutta en ole löytänyt. Ei millään pahalla.
vrijdag, maart 14, 2008
Sadaskahdeskymmeneskuudes
Ollaan vietetty Pojan kanssa iltaa hiljaisessa talossa. Ukko lähti ryyppäämään ja multimediaviesteistä päätellen myös polttamaan sikaria. Firman vuotuiset pippalot kyseessä. Sirkeäsilmäiset lapsoset pitänevät huolen siitä, että illan tapahtumat pysyvät mielessä, ainakin suurinpiirtein. Jälkikasvu saapuu meille siis huomenaamuna. Ukko varmaan mieluusti asentaisi heidät hypnotisoitumaan erilaisista peleistä koko päiväksi, mutta niillä on naapurikaupungissa synttärit tiedossa, joten ihan pelkkä sohvalobotomia ei käy päinsä. (Mun lempiharrastus, treenaan sitä joka päivä töiden jälkeen vähintään tunnin ajan).
Me ollaan tehty täällä kaikenlaista rentouttavaa, kuten saunottu ja suihkuteltu, imuroitu ja pesty pyykkiä. Pojan kanssa saunaan meneminen vaatii energiaa melko paljon. Viime punnituksen mukaan äidin pieni vauva on melkein 25kg painava. Pituudesta ei ole oikein tietoa, mutta 120-122cm pöksyt ovat lahkeista sopivat. Lauteille kipuaminen puntin kanssa on jokseenkin haastavaa.
Pikku-Ukko ja minä ollaan kärsitty viime aikoina omituisesta limaisuudesta, jota kävimme sitten irrottelemassa tuolla höyryssä. Pienempään yksilöön hoito näytti tehoavan. Nyt se kuorsaa.
Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että jos aion raskautua, olis parempi pudottaa sellainen viitisen kiloa pois. Saavuttaisin silloin mukavasti normaalipainon lukemat, mikä todennäköisesti saisi myötämielisempää vastaanottoa th:lta. Tai mä ainakin muistan edellisessä raskaudessani jotenkin äärettömän inhottavina nämä painojupinat (ja nyt olen yli 10kg painavampi). Ajattelin vain, että hermot säästyvät, kun ei joka viikko kuule jotain tyyliin "niin ei tähän kyllä saisi tulla painoa enempää". Poikaa odottaessa kommentti oli aina "se on kyllä TODELLA hyvä, että sinulle ei tuota painoa ole tämän enempää". Tai "onneksi sinä et ainakaan ole ylipainoinen". Siis ei mun entinen keveys johtunut siitä, että olisin ajatellut sen olevan terveellisempää - eikä nykyinen ylipaino siitä, etten tajuaisi sen olevan jossain määrin epäterveellistä.
Painoajattelun kunniaksi kävin hakemassa pakkasesta ihanaa italialaista minttusuklaajäätelöä ja söin rasian loppuun. Röyh. Ukkokin ilmoitti olevansa tulossa.
Pitäisköhän mennä nukkumaan?
Me ollaan tehty täällä kaikenlaista rentouttavaa, kuten saunottu ja suihkuteltu, imuroitu ja pesty pyykkiä. Pojan kanssa saunaan meneminen vaatii energiaa melko paljon. Viime punnituksen mukaan äidin pieni vauva on melkein 25kg painava. Pituudesta ei ole oikein tietoa, mutta 120-122cm pöksyt ovat lahkeista sopivat. Lauteille kipuaminen puntin kanssa on jokseenkin haastavaa.
Pikku-Ukko ja minä ollaan kärsitty viime aikoina omituisesta limaisuudesta, jota kävimme sitten irrottelemassa tuolla höyryssä. Pienempään yksilöön hoito näytti tehoavan. Nyt se kuorsaa.
Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että jos aion raskautua, olis parempi pudottaa sellainen viitisen kiloa pois. Saavuttaisin silloin mukavasti normaalipainon lukemat, mikä todennäköisesti saisi myötämielisempää vastaanottoa th:lta. Tai mä ainakin muistan edellisessä raskaudessani jotenkin äärettömän inhottavina nämä painojupinat (ja nyt olen yli 10kg painavampi). Ajattelin vain, että hermot säästyvät, kun ei joka viikko kuule jotain tyyliin "niin ei tähän kyllä saisi tulla painoa enempää". Poikaa odottaessa kommentti oli aina "se on kyllä TODELLA hyvä, että sinulle ei tuota painoa ole tämän enempää". Tai "onneksi sinä et ainakaan ole ylipainoinen". Siis ei mun entinen keveys johtunut siitä, että olisin ajatellut sen olevan terveellisempää - eikä nykyinen ylipaino siitä, etten tajuaisi sen olevan jossain määrin epäterveellistä.
Painoajattelun kunniaksi kävin hakemassa pakkasesta ihanaa italialaista minttusuklaajäätelöä ja söin rasian loppuun. Röyh. Ukkokin ilmoitti olevansa tulossa.
Pitäisköhän mennä nukkumaan?
donderdag, februari 21, 2008
Sadaskahdeskymmenesviides
Tää blogaaminen laiskottaa. Ja moni muukin asia. Papereiden ulos saamisen jälkeen ollaan oltu sairaina, tervehdytty, Ukko on käynyt Lissabonissa ja kersat olleet meillä vaihtelevasti. Työpäivät seuranneet toisiaan. Kaiken tämän muun ohella me ollaan suunniteltu häitä ensi kesälle. Eiköhän restonomin tutkinto auta yksien suhteellisen helppojen bileiden järkkäämisessä, joissa ei tarvita edes simultaanitulkkauksia, tabujen ja kulttuureiden sovittamisia saati muita erityisturvajärjestelyitä.
Kirkko, juhlapaikka, catering, hääkoordinaattori, minibussi, kaaso ja bestman on varatut. Hääkoordinaattori tulee hoitamaan lähinnä juhlapaikan koristelun, sillä mun on hyvin vaikea kuvitella ehtiväni tehdä sitä sillä aikaa kun yritän saada itseni kuosiin. Samainen henkilö myös varasi meille juhlapaikan, bändin ja kuljetuksen kirkon ja juhlapaikan välille. Kaikkein labiilein tekijä tässä tulee olemaan kirkkovihkiminen, sillä Ukkohan on eronnut, eivätkä kaikki katoliset papit halua vihkiä tällaisia syntisiä. Systeri kehoitti mua tosin ajattelemaan pariskunta Sarkozya, että ei meidän tilanne nyt aivan toivotonkaan ole. Täytyy vain pitää huolta siitä, että jälkikasvua alkaa pukata aikaisintaan 40 viikkoa hääyön jälkeen. Muuten voisi vaikka luulla meidän maistaneen kiellettyä hedelmää ennen aikojaan.
*Ukko tuli tuohon sotkemaan. Se käski mua kertomaan myös kainalokarvoista. En ole ihan varma, että mitä niistä. Että ennen meidän kihloihin menoa niitä ei ollut? Meillä on varsinainen eläintarha käynnissä. Kersat juoksee pikkuhousuissa isäänsä pakoon, joka yrittää julmasti pyydystää heitä suihkua varten. Kuin perhosia haaviin.*
Mä tunnen itseni väsyneeksi, ylensyöneeksi ja ylenpalttisesti juoneeksi. Valmistimme kanaa ja ranskalaisia ja Ukon kanssa vetäisimme pullon punkkua puokkiin. Näin melko harvakseltaan alkoholia nauttivalle tuollainen 3 lasillista alkaa jo huipetuttaa. Lisäksi ateria oli melko täyttävää. Lasten mielestä broiskun tarjoaminen on ehkä yksi pahimmista maanpäällisistä rangaistuksista, mutta itsepintaisesti yritämme tarjoilla ns. monipuolista sekaruokaa. Ns. lähikodissa he ovat kasvissyöjiä, tosin miinus kasvikset, joita he eivät siis syö. Lempiruokavalioon kuuluu kaikki sellaiset tuotteet, missä on vehnäjauhoja, rasvaa, suolaa ja sokeria, mutta ei juurikaan mitään muuta - no suklaata lukuunottamatta (*tähän hymiö sädekehän kanssa*). Siis ranskalaiset pataatit upposivat suihin huomattavasti liukkaammin, varsinkin runsaan majoneesin ja parin ketsuppitipan avittimina. Oletan ruokavaliosta saatujen hivenaine- ja vitamiinimäärien silti olevan ravitsemuksellisesti korkeammalla tasolla kuin ns. suurten nälkävuosien aikoihin, joten ei syytä huoleen.
Huomenna täytyy olla kitkerän aikaisin Lastenlinnassa yhdessä palaverissa. Uuvuttaa jo nyt. Voisko joku mennä mun puolesta?
Kirkko, juhlapaikka, catering, hääkoordinaattori, minibussi, kaaso ja bestman on varatut. Hääkoordinaattori tulee hoitamaan lähinnä juhlapaikan koristelun, sillä mun on hyvin vaikea kuvitella ehtiväni tehdä sitä sillä aikaa kun yritän saada itseni kuosiin. Samainen henkilö myös varasi meille juhlapaikan, bändin ja kuljetuksen kirkon ja juhlapaikan välille. Kaikkein labiilein tekijä tässä tulee olemaan kirkkovihkiminen, sillä Ukkohan on eronnut, eivätkä kaikki katoliset papit halua vihkiä tällaisia syntisiä. Systeri kehoitti mua tosin ajattelemaan pariskunta Sarkozya, että ei meidän tilanne nyt aivan toivotonkaan ole. Täytyy vain pitää huolta siitä, että jälkikasvua alkaa pukata aikaisintaan 40 viikkoa hääyön jälkeen. Muuten voisi vaikka luulla meidän maistaneen kiellettyä hedelmää ennen aikojaan.
*Ukko tuli tuohon sotkemaan. Se käski mua kertomaan myös kainalokarvoista. En ole ihan varma, että mitä niistä. Että ennen meidän kihloihin menoa niitä ei ollut? Meillä on varsinainen eläintarha käynnissä. Kersat juoksee pikkuhousuissa isäänsä pakoon, joka yrittää julmasti pyydystää heitä suihkua varten. Kuin perhosia haaviin.*
Mä tunnen itseni väsyneeksi, ylensyöneeksi ja ylenpalttisesti juoneeksi. Valmistimme kanaa ja ranskalaisia ja Ukon kanssa vetäisimme pullon punkkua puokkiin. Näin melko harvakseltaan alkoholia nauttivalle tuollainen 3 lasillista alkaa jo huipetuttaa. Lisäksi ateria oli melko täyttävää. Lasten mielestä broiskun tarjoaminen on ehkä yksi pahimmista maanpäällisistä rangaistuksista, mutta itsepintaisesti yritämme tarjoilla ns. monipuolista sekaruokaa. Ns. lähikodissa he ovat kasvissyöjiä, tosin miinus kasvikset, joita he eivät siis syö. Lempiruokavalioon kuuluu kaikki sellaiset tuotteet, missä on vehnäjauhoja, rasvaa, suolaa ja sokeria, mutta ei juurikaan mitään muuta - no suklaata lukuunottamatta (*tähän hymiö sädekehän kanssa*). Siis ranskalaiset pataatit upposivat suihin huomattavasti liukkaammin, varsinkin runsaan majoneesin ja parin ketsuppitipan avittimina. Oletan ruokavaliosta saatujen hivenaine- ja vitamiinimäärien silti olevan ravitsemuksellisesti korkeammalla tasolla kuin ns. suurten nälkävuosien aikoihin, joten ei syytä huoleen.
Huomenna täytyy olla kitkerän aikaisin Lastenlinnassa yhdessä palaverissa. Uuvuttaa jo nyt. Voisko joku mennä mun puolesta?
zondag, januari 27, 2008
Sadaskahdeskymmenesneljäs
Meni se joulu ja loppiainenkin. Opinnäytetyö tuli kirjoitettua valmiiksi ja postitettua (sain kolmosen - ei erityisesti ilahduta, mutta ei nolotakaan). Toissapäivänä valmistuin, mutta en silkkaa laiskuuttani viitsinyt lähteä todistusta hakemaan, vaan pyysin sen postissa. Ajatus sadan kilometrin ajamisesta ei houkuttanut, vaikka olisihan siinä samalla voinut jonkun opettajan nähdä ja kirjaston kirjat palauttaa. Pojan mummokin oli viikon visiitillä. Kaikenlaista on siis tapahtunut, ja välillä tuntunut, että vähempi riittäisi.
Ukon piti lähteä Tahkolle ns. työasioissa koko viikonlopuksi, mutta tulikin sitten kipeäksi. Olen tässä viikonlopun ravannut talomme itä- ja länsisiiven väliä hoitaen kahta lähiomaiseksi tituleerattavissa olevaa. Onneksi tuo isompi sentään pysyy paremmin tolpillaan, ja on kykeneväinen hoitamaan (esimerkiksi) intiimihygienian. Muuten se vain makaa, yskii, nukkuu, örisee ja hikoilee (paljon), sekä on käyttänyt mun perjantaina stokkaamani lääkevaraston sisältöä laidasta laitaan (vitamiinit, särkylääkkeet, silmätipat). Toivottavasti tuo itäsiiven asukki eli Poika ei saa tautia. Mäkään en sitä halua.
Sairauksista huolimatta rauhallinen viikonloppu on ollut ihan mukava. Viikko sitten Poika oli mummolassa, mutta ei se aika nyt ihan leväten mennyt. Perjantaina kävin yhden kaverini kanssa syömässä Mai Thaissa ja juomassa muutamat. Tulin myöhään yöllä kotiin, mutta onneksi sain nukkua vähän pidempään aamulla. Kymmeneltä könysin ylös, ja heti päiväruoan jälkeen suuntasimme Heurekaan, minä vanhalta viinalta haisevana, Ukko ja kersat astetta raikkaampina. Siellä menikin muutama tunti, ja Jumbon kautta kotiin. Su ravattiin heti aamusta uimahallille (kaikki tosin on suhteellista, siellä me oltiin klo 11), käytiin pizzalla ja tultiin himaan. Sain käsityönikin (Pojan) sitten takaisin iltapäivällä, ettei vain päässyt ikävystymään. Maanantaina tunsin itseni vähintään yhden rekan alle jääneeksi (mikä ei varmaan ole jäänyt läheisiltäni mitenkään epäselväksi: "sä olet ollut TOSI monta viikkoa kärttyinen", sanoi Ukko eilen).
Tiedättekös lukijat mitä? Mä inhoan talvea. Se saisi nyt olla kertakaikkiaan ohitse. Odotan kesää, aurinkoa, kärpäsiä ja kaikkea sellaista.
Ukon piti lähteä Tahkolle ns. työasioissa koko viikonlopuksi, mutta tulikin sitten kipeäksi. Olen tässä viikonlopun ravannut talomme itä- ja länsisiiven väliä hoitaen kahta lähiomaiseksi tituleerattavissa olevaa. Onneksi tuo isompi sentään pysyy paremmin tolpillaan, ja on kykeneväinen hoitamaan (esimerkiksi) intiimihygienian. Muuten se vain makaa, yskii, nukkuu, örisee ja hikoilee (paljon), sekä on käyttänyt mun perjantaina stokkaamani lääkevaraston sisältöä laidasta laitaan (vitamiinit, särkylääkkeet, silmätipat). Toivottavasti tuo itäsiiven asukki eli Poika ei saa tautia. Mäkään en sitä halua.
Sairauksista huolimatta rauhallinen viikonloppu on ollut ihan mukava. Viikko sitten Poika oli mummolassa, mutta ei se aika nyt ihan leväten mennyt. Perjantaina kävin yhden kaverini kanssa syömässä Mai Thaissa ja juomassa muutamat. Tulin myöhään yöllä kotiin, mutta onneksi sain nukkua vähän pidempään aamulla. Kymmeneltä könysin ylös, ja heti päiväruoan jälkeen suuntasimme Heurekaan, minä vanhalta viinalta haisevana, Ukko ja kersat astetta raikkaampina. Siellä menikin muutama tunti, ja Jumbon kautta kotiin. Su ravattiin heti aamusta uimahallille (kaikki tosin on suhteellista, siellä me oltiin klo 11), käytiin pizzalla ja tultiin himaan. Sain käsityönikin (Pojan) sitten takaisin iltapäivällä, ettei vain päässyt ikävystymään. Maanantaina tunsin itseni vähintään yhden rekan alle jääneeksi (mikä ei varmaan ole jäänyt läheisiltäni mitenkään epäselväksi: "sä olet ollut TOSI monta viikkoa kärttyinen", sanoi Ukko eilen).
Tiedättekös lukijat mitä? Mä inhoan talvea. Se saisi nyt olla kertakaikkiaan ohitse. Odotan kesää, aurinkoa, kärpäsiä ja kaikkea sellaista.
Abonneren op:
Posts (Atom)
