Sadaskahdeskymmenesneljäs

Meni se joulu ja loppiainenkin. Opinnäytetyö tuli kirjoitettua valmiiksi ja postitettua (sain kolmosen - ei erityisesti ilahduta, mutta ei nolotakaan). Toissapäivänä valmistuin, mutta en silkkaa laiskuuttani viitsinyt lähteä todistusta hakemaan, vaan pyysin sen postissa. Ajatus sadan kilometrin ajamisesta ei houkuttanut, vaikka olisihan siinä samalla voinut jonkun opettajan nähdä ja kirjaston kirjat palauttaa. Pojan mummokin oli viikon visiitillä. Kaikenlaista on siis tapahtunut, ja välillä tuntunut, että vähempi riittäisi.


Ukon piti lähteä Tahkolle ns. työasioissa koko viikonlopuksi, mutta tulikin sitten kipeäksi. Olen tässä viikonlopun ravannut talomme itä- ja länsisiiven väliä hoitaen kahta lähiomaiseksi tituleerattavissa olevaa. Onneksi tuo isompi sentään pysyy paremmin tolpillaan, ja on kykeneväinen hoitamaan (esimerkiksi) intiimihygienian. Muuten se vain makaa, yskii, nukkuu, örisee ja hikoilee (paljon), sekä on käyttänyt mun perjantaina stokkaamani lääkevaraston sisältöä laidasta laitaan (vitamiinit, särkylääkkeet, silmätipat). Toivottavasti tuo itäsiiven asukki eli Poika ei saa tautia. Mäkään en sitä halua.

Sairauksista huolimatta rauhallinen viikonloppu on ollut ihan mukava. Viikko sitten Poika oli mummolassa, mutta ei se aika nyt ihan leväten mennyt. Perjantaina kävin yhden kaverini kanssa syömässä Mai Thaissa ja juomassa muutamat. Tulin myöhään yöllä kotiin, mutta onneksi sain nukkua vähän pidempään aamulla. Kymmeneltä könysin ylös, ja heti päiväruoan jälkeen suuntasimme Heurekaan, minä vanhalta viinalta haisevana, Ukko ja kersat astetta raikkaampina. Siellä menikin muutama tunti, ja Jumbon kautta kotiin. Su ravattiin heti aamusta uimahallille (kaikki tosin on suhteellista, siellä me oltiin klo 11), käytiin pizzalla ja tultiin himaan. Sain käsityönikin (Pojan) sitten takaisin iltapäivällä, ettei vain päässyt ikävystymään. Maanantaina tunsin itseni vähintään yhden rekan alle jääneeksi (mikä ei varmaan ole jäänyt läheisiltäni mitenkään epäselväksi: "sä olet ollut TOSI monta viikkoa kärttyinen", sanoi Ukko eilen).

Tiedättekös lukijat mitä? Mä inhoan talvea. Se saisi nyt olla kertakaikkiaan ohitse. Odotan kesää, aurinkoa, kärpäsiä ja kaikkea sellaista.