dinsdag, juli 21, 2009

Sadaskolmaskymmenestoinen

Kylläpä nämä kuukaudet vierii.

Sitten huhtikuun olemme mm. käyneet Tukholmassa sangen perinteisellä alkoholinhuuruisella vappuristeilyllä, jonka juhlinta luonnollisesti alettiin jo kotona aamulla ylioppilas/teekkarilakki päässä ja kuohuvaa kädessä (krapulaa tuli podettua noin viikko reissun jälkeen), meidän nurmikko on alkanut kasvaa, uusia pensaita on istutettu urakalla, marjapuskamme ovat tehneet marjoja lintujen iloksi, raparperi on alkanut rehottaa ja autotalli on viittä vaille valmistunut.

Alkoholisoituneella timpurillamme on moninaisia syitä, miksi hän ei ole tullut tekemään sitä viimeistä silausta - syyt ovat väliltä "post traumaattinen stressireaktio", "paniikkihäiriö" sekä "tajuttomuuskohtaus". Itse epäilen sitä perinteisempää syytä, eli korkki on vieläkin auki ja vielä on varaa ostaa uusi pullo.

Tämän kuun alussa olimme Hollannissa pariviikkoisella lasten kanssa, siellä tuli käytyä läpi mm. sukulaiset ja ystävät, Spoorwegmuseum (rautatiemuseo), CenterParcs-lomakylä Het Heiderbos (viivyimme viikon) ja teemapuisto Efteling.

Lensimme muuten Düsseldorfiin, mikä oli loistava valinta. Air Berlinin kone oli pikkuinen purkki, mutta lähtöselvitys etenkin täällä kotimaan päässä oli mm. Finskin deskiin verrattuna ihanan väljä ja siten ripeä. Paluumatkalla varauksen löytämiseen meni vähän aikaa, mutta jonottaa ei tarvinnut. Liput olivat kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta jotain ihan naurettavaa, 600 euroa ja risat, siis menopaluuna. Saksassa vuokrasimme Sixtiltä auton, saimmekin sitten allemme uudenuutukaisen, vain 111 km ajetun VW Golf Variantin, johon Ukko ihastui ikihyviksi. Painatimme sillä autobaanaa pitkin Hollantiin, jossa sitten joutui pudottamaan vakionopeuden siitä 190km/h vähän maltillisempaan lukemaan.

Paluumatkalla Hollannista Saksaan pysähdyimme Kölniin kiipeämään mm. tuomiokirkkoon ja käymään syömässä jossain pihviravintolassa. Tapasimme pikaisesti Ukkelin yhden Hannoverissa asuvan kaverin, joka siis sitten vasiten tuli meiltä Kölniin tapaamaan. Lapsukaisista toinen unohti reissulla kännykkänsä paikalliseen media marketiin, mistä sitä ei yllätys yllätys enää varttitunnin päästä löytynyt. Se kyllä sitten harmitti kotiintulon jälkeen, kun oli vielä ihan vasta saatu lahja. Mutta eipä sille mitään voinut.

Kaikkein suurin henkilökohtainen uutinen on kuitenkin se, että nyt joukkoomme on liittynyt uusi tyyppi. Vielä hän on kovin pieni, eikä häntä näy ilman kaikukuvaa tai vastaavaa. Hän on Papu Papunen, Papupolku 5. Papu hyppii ylös ja alas, kääntyilee ja heiluu. Jos kaikki menee hyvin, Papu liittyy seuraamme vähän näkyvämmin (ja kuuluvammin) ensi vuoden helmikuussa.