dinsdag, april 14, 2009

Sadaskolmaskymmenesensimmäinen

Kumman nopeasti aika kuluu. Luulin, että päivitin viime viikolla, mutta kymmenen päivää siitä jo on. Pääsiäinenkin hurahti ohitse. No eipä tässä kummempia ole ehtinyt tapahtua: Pojalla aloitettiin yksi uusi lääke, joka on vaikuttanut ihan siedettävältä (kop kop), käytiin lasten kanssa kevään ensimmäisellä pyörälenkillä (surkea kunto!) ja kulutin palkan heti kun se tuli tilille (laskut).

Viikonloppuna joku letkautti jostain meidän remppajutusta, että ettekö te vieläkään ole saanut kuntoon (en muista mitä), johon Ukko tokaisi, että no jos nyt mietit sitä, että 3 vuotta sitten me emme edes tunteneet toisiamme, niin siihen nähden olemme saaneet melko paljon kaikenlaista aikaiseksi. Se kolme vuotta tulee muuten täyteen huomenna. Huisia. Mun elämäni pisin suhde.

Meille tuleekin heti aamusta klo 8 sellainen puutarharouva kertomaan meille, miten luonnostaan lähinnä nokkosta risukkoa kasvavasta saviläjästä saadaan esteettinen, kukkiva puutarha. Elän toivossa, että ehdotus olisi vähän vähemmän suureellinen kuin viime vuotisen puutarhahepun, joka suositti lähinnä koko maaperän uusimista. Ukkeli on tainnut luopua mahdollisuuksistaan saada tämän kuvan kaltaista nurmikkoa meille, joku vähän vaatimattomampikin saavutus ilmeisesti riittää. Siis sehän ei ole mies eikä mikään, ellei nurmikko ole kunnossa. Mun vastuulla on sitten se varsinainen puutarha.

Tolkuton väsymys. Katsottiin eilen kotisohvalla Quantum of Solace, minkä juoni jäi hämärän peittoon, en tiedä miten ja kuinka ohessa nautitut siiderit ja oluet vaikuttivat...

Krooh...

zaterdag, april 04, 2009

Sadaskolmaskymmenes

Joskus ei vain jaksa blogata *virn*

Ajattelin just, että kai siitä viimeisestä kirjoituksesta on puoli vuotta menyt, mutta taitaa kyllä olla vähän kauemmin. Heh.

Sitten viimeisen kirjoituksen tulin raskaaksi, menimme naimisiin, lähdimme häämatkalla, sain keskenmenon, palasimme kotiin, uusimme takapihan salaojituksen, aloimme rakentaa autotallia (= rakennuttaa) - ja sitten olikin jo ihan syksy ja talvi. Jolloin ryhdyimme sisätiloihin, pintaremppaa (vasta 2 huonetta valmiina), maalipurkit ja uudet verhotangot odottavat.

Olen raahannut verhokankaita ja värikarttoja edestakaisin, siinä välissä rampannut kysymässä Väestöliitosta, että mikä hitto se on kun ei me saada vauvoja eikä edes yhtä (siitäkin seuraava tapaaminen vajaan 3 viikon päästä), sudit ja purkit tuijottaa aina ohi kävellessä moittivasti. Autotalli on kohta valmis, tosin odottaa maalia päälle. Uusimme kersojen huoneen, näin aluksi uusittiin sängyt (ei ne kumpikaan uusia ole, toinen Pojalle aikoinaan ostettu ja toinen huutonetistä) ja verhot.

Pojan huone on kuin kasvihuone, purkkeja ja purnukoita, pionin, angervon ja liljan juuret dunkkaa vaatekaapissa, odottavat maahanpanoa. Ja siellä se takapiha alkaa sulaa, kaikkea pitäisi sielläkin tehdä... suunnitelmia ainakin on. Mustikkapiirakka haisee eikun tuoksuu uunissa.

Joo, ei mulla ole maniaa ;)

Nyt kun tämä reitti on taas ikäänkuin avattu (psykologisessa mielessä), niin saatan tulla tänne tulevaisuudessa vähän aktiivisemminkin. Nyt pitää paitsi mennä nukkumaan myös ottamaan se piirakka pois.

Suurin viime aikojen akuutti murhe on ollut Pojan lisääntyneet kohtailut :( En muista milloin olisi viimeksi ollut näin paha jakso :( Aika kamalia viikkoja takana.