Sadaskolmaskymmeneskolmas

Tunnustan yhden asian: Inhoan videopelejä. En voi sietää niiden äänimaailmaa. En oikeastaan edes niiden, joissa on panostettu siihen musiikkiin, kuten vaikka Zeldassa. Monissa peleissä ongelma kun on se, että se musiikki ei mene kuitenkaan varsinaisesti eteenpäin, koska sitä yhtä ja samaa vaihetta hinkataan edestakaisin, ennenkuin päästään sitten "seuraavalle levelille". Pelaaja tai peliä seuraavat eivät välttämättä kiinnitä näihin ääniin niin huomiota, mutta jos viettää aikaa samassa huoneessa, vaikka lukien kirjaa, siihen kiinnittää eri lailla huomiota.

En myöskään oikein jaksa kuunnella keskusteluita videopelien ympäriltä ja pidättelen oksennusta, kun kuulen peleihin liittyvää jargonia, mukaan lukien savetukset ja muut.

Kun mies hankki Wiin joskus vuonna 2006 jouluna, yritin rohkaistua tykkäämään siitä. Joskus kersana pelailin joillakin elektroniikkapeleillä, kuten jollain Donkey Kongilla, mutta kavereiden luona, koska mun vanhemmat eivät halunneet ostaa niitä. Myöhemmin olen lähinnä itseäni lobotomoidakseni hakannut Tetristä, mutta sen monimutkaisempaa peliä en ole koskaan kaivannut.

Aluksi pelailimme Wiillä lähinnä jotain nyrkkeilyä/tennistä/tms peliä, joka ei varsinaisesti koukuta, mutta on sellaista yhdessä hengaamista. Sitten Ukko hankki Zeldan ja pelaaminen repesi käsistä. Kohta lapset eivät muuta halunneetkaan tehdä kuin pelata. Koko olkkarin täytti se perkeleellinen pelimöly ja sosiaalinen kanssakäyminen oli pelin ympärillä, yhtä laatikkoa (tv-ruutu) nurkassa tuijottaen. Myöhemmin tuli sitten muita pelejä, tosin hissukseen ja Ukkelikin alkoi miettiä, onko aamusta iltaan pelaaminen vähän liikaa silloin 6-vuotiaalle esikoiselle. Pienempi ei vielä osannut eikä halunnutkaan pelata.

Miten mä toivoisin, että Papu ei alkaisi pelimaailmaan jo esim. 2-vuotiaana, jollain "kivalla ja kehittävällä" pelillä, joka on "tosi hyvä motoriikalle, kehittää kielitaitoa ja visuaalista silmää" ja "silleen". Mutta turha se kai tässä talossa on näin toivoa. Ehkä voinkin pakkautua siinä vaiheessa kuurakettiin ja ampua itseni kiertoradalle. Luulen nimittäin, että vastustus Wiin pakkaamiseen sinne on liian kovaa ;) Tosin siinä vaiheessa Ukko on varmaan ostanut myös Pleikan, kuten on uhkaillut.

Aah. Taloon laskeutui hetkellinen hiljaisuus. Peli (joku vitun räiskimis/taistelusellainen) - no eihän se ikinä lopu - mutta laitettiin pois päältä. Hermot lepää.

Niin joo ja pelatkaa ja rakastakaa toisianne, ja silleen, mutta älkää pyytäkö mua mukaan.