Tää blogaaminen laiskottaa. Ja moni muukin asia. Papereiden ulos saamisen jälkeen ollaan oltu sairaina, tervehdytty, Ukko on käynyt Lissabonissa ja kersat olleet meillä vaihtelevasti. Työpäivät seuranneet toisiaan. Kaiken tämän muun ohella me ollaan suunniteltu häitä ensi kesälle. Eiköhän restonomin tutkinto auta yksien suhteellisen helppojen bileiden järkkäämisessä, joissa ei tarvita edes simultaanitulkkauksia, tabujen ja kulttuureiden sovittamisia saati muita erityisturvajärjestelyitä.
Kirkko, juhlapaikka, catering, hääkoordinaattori, minibussi, kaaso ja bestman on varatut. Hääkoordinaattori tulee hoitamaan lähinnä juhlapaikan koristelun, sillä mun on hyvin vaikea kuvitella ehtiväni tehdä sitä sillä aikaa kun yritän saada itseni kuosiin. Samainen henkilö myös varasi meille juhlapaikan, bändin ja kuljetuksen kirkon ja juhlapaikan välille. Kaikkein labiilein tekijä tässä tulee olemaan kirkkovihkiminen, sillä Ukkohan on eronnut, eivätkä kaikki katoliset papit halua vihkiä tällaisia syntisiä. Systeri kehoitti mua tosin ajattelemaan pariskunta Sarkozya, että ei meidän tilanne nyt aivan toivotonkaan ole. Täytyy vain pitää huolta siitä, että jälkikasvua alkaa pukata aikaisintaan 40 viikkoa hääyön jälkeen. Muuten voisi vaikka luulla meidän maistaneen kiellettyä hedelmää ennen aikojaan.
*Ukko tuli tuohon sotkemaan. Se käski mua kertomaan myös kainalokarvoista. En ole ihan varma, että mitä niistä. Että ennen meidän kihloihin menoa niitä ei ollut? Meillä on varsinainen eläintarha käynnissä. Kersat juoksee pikkuhousuissa isäänsä pakoon, joka yrittää julmasti pyydystää heitä suihkua varten. Kuin perhosia haaviin.*
Mä tunnen itseni väsyneeksi, ylensyöneeksi ja ylenpalttisesti juoneeksi. Valmistimme kanaa ja ranskalaisia ja Ukon kanssa vetäisimme pullon punkkua puokkiin. Näin melko harvakseltaan alkoholia nauttivalle tuollainen 3 lasillista alkaa jo huipetuttaa. Lisäksi ateria oli melko täyttävää. Lasten mielestä broiskun tarjoaminen on ehkä yksi pahimmista maanpäällisistä rangaistuksista, mutta itsepintaisesti yritämme tarjoilla ns. monipuolista sekaruokaa. Ns. lähikodissa he ovat kasvissyöjiä, tosin miinus kasvikset, joita he eivät siis syö. Lempiruokavalioon kuuluu kaikki sellaiset tuotteet, missä on vehnäjauhoja, rasvaa, suolaa ja sokeria, mutta ei juurikaan mitään muuta - no suklaata lukuunottamatta (*tähän hymiö sädekehän kanssa*). Siis ranskalaiset pataatit upposivat suihin huomattavasti liukkaammin, varsinkin runsaan majoneesin ja parin ketsuppitipan avittimina. Oletan ruokavaliosta saatujen hivenaine- ja vitamiinimäärien silti olevan ravitsemuksellisesti korkeammalla tasolla kuin ns. suurten nälkävuosien aikoihin, joten ei syytä huoleen.
Huomenna täytyy olla kitkerän aikaisin Lastenlinnassa yhdessä palaverissa. Uuvuttaa jo nyt. Voisko joku mennä mun puolesta?
Abonneren op:
Reacties posten (Atom)
6 opmerkingen:
No onnea hirmuisesti kihlauksen ja tulevan avioitumisen johdosta!!!
En ole ihan tajunnut, miten kaikki "kasvissyöjät" pysyvät hengissä. Minulla on yksi tuttu, joka ei syö lihaa, ja on sen lisäksi allerginen vähän kaikelle, mm tomaatille. Kun hän tuli meille Ranskaan vieraaksi, suunnittelin kaikenmaailman kasvispihvit ja -laatikot. Ja sitten hän ilmoitti, ettei syö oikeastaan kasviksiakaan, vaan pelkästään pastaa, riisiä ja karkkia... Joo.
Mulla on ollut myös tuollainen kaveri. Hän lopetti lihan syönnin joskus teininä. Sen jälkeen hän kyllä söi kasviksia, mutta siis lähinnä jotain tyyliin juusto-kermagratinoitua kukkakaalia valkosipulilla ja juustosämpylöitä, höystettynä ikuisilla antibioottikuureilla, ibuprofeenilla ja echinaforcella (hänellä oli jatkuvasti flunssa).
Miehen lapset syö kyllä kurkkua, raakaa porkkanaa, perunaa, omenaa ja päärynää. Mutta he eivät syö
- soijatuotteita
- tofua
- papuja (ei vihreitä, ruskeita eikä valkoisia), linssejä eivätkä herneitä
- eivätkä mitään muutakaan kasvisperäistä, joilla korvataan kasvissyöjien protskun saanti
He eivät pidä kananmunasta kuin joskus, tai no, toinen taitaa tykätä keltuaisesta. He eivät erityisesti pidä kalasta, vaikka syövät sitä. Jauheliha on ok, kunhan se on pastakastikkeessa. Soijarouhekastikkeesta he eivät pidä. Eivätkä soijanakeista. Oikeat nakit ovat joskus ok. Joskus lihapullat. Toisinaan metwursti. Kanasta kumpikaan ei pidä. Tarpeen vaatiessa he eivät uskalla syödä mitään.
Kuten esim. "en mä voi syödä omenasosetta kun siinä on lihaa". "Ei omenasoseessa ole lihaa, siinä on omenaa". "Eeeei, me olemme kasvissyöjiä, emme me voi syödä omenasosetta". Pähkinäkastiketta taas ei voi syödä, koska paitsi että se "näyttää ihan paskalta" (suora lainaus), niin isä pitää siitä. Eilisen ruokailun tulos taisi olla se, että kersat jäivät temppuilultaan nälkäisiksi, mutta kumpikaan meistä ei juurikaan säälinyt noiden paskakommenttien jälkeen.
Väsyttää joskus tehdä ruokaa ja laittaa se nätisti esille, kun vastaanotto on tuollaista.
* Puuh * Nooh...
Onnea kihloista, olkoot häänne ihanat ja hääjärjestelynne leppoisat(niin paljon kuin mahdollista)!
Minulla ei ole allergioita, eikä Lapsella myöskään ja lisäksi Laps on syönyt aina kaikkea, mitä on tarjottu. Siksi suhtaudun nirsoiluun todella huonosti ja allergioihinkin joskus kärsimättömästi(ei ole tarkoitus, mutta oma ymmärtämättömyys tulee joskus vastaan..). Itse olin tietysti kauhea kitisijä pienenä, enkä syönyt koskaan mitään, mutta jaksan kauhistella kavereita, jotka laittavat lapsille eri ruuat, jokaiselle tiettyä omaa ja aina jotain hirveetäpaskaa. Tyyliin: yksi syö vain nakkeja ja ranskalaisia, toinen kalapuikkoja ja kolmas paahtoleipää. Onko lapset sitten niin usein luonnostaan nirsoja vai mukautuuko vanhemmat liian helposti nirsoiluun?
Nämä ns. kasvissyöjät ovat kyllä luku erikseen:)
On mahtavaa, jos lapsi itse päättää ryhtyä kasvissyöjäksi(se taitaa nykyään melkein kuulua asiaan, että tulee kasvissyöntivaihe), mutta jos kasvissyöjä kieltäytyy kasviksista, se on jo huippua!
Allergiat on tietysti aivan eri asia, mutta tällaisen ihmisen silmin se vaikuttaa kauhean raskaalta se ruuan miettiminen ja valikointi. Eikös sun poikasi ole kanssa allerginen? Nehän kai usein helpottaa kasvamisen myötä, ainakin jotkut allergiat, olen käsittänyt..?
-minh-
Onnea kihloista! Ihania häitä!
=D
Syökää kanaa syökää kanaa...nooh meilläkään se ei kuulu niihin herkkuihin vaan jupinan kans menee alas.
Jaksuja ja jatkoja. Voimia sinne linnaan.
Kiitos toivotuksista!
Minh: No ei Poika ole varsinaisesti allerginen, joskus sillä on kaikenlaisia ihmedieettejä kyllä koklattu, aina proteiinittomasta ties mihin. Niiden on ollut tarkoitus auttaa kaikenkarvaisiin vaivoihin, aina refluksista epilepsiaan. Se ketoosidieetti onneksi purettiin heti veks, se olisi ollut ihan hirvee noudatettava.
Marika: Mä en siis ollenkaan tajuu, että mitä vikaa kanassa on. Mut mä oonkin aina ollut tällainen roskis, mitä ruokaan tulee, siis kaikki menee sisälle, mikä mahtuu ;D
Mä ihan myöhässä täällä, ekaks onnee! Ihanaa!
Tuo Bobin tytär ei syö kasviksia paitsi keitettyä perunaa tai raakaa kurkkua. Hän alkoi myös kasvissyöjäksi mutta inhoaa kasviksia. Paistoin kerran nakkeja ja hän söi niitä ja itki myöhemmin kuinka säälii eläimiä nakeissa. Ehdotin siirtymistä kaaliin ja salaatteihin, yäk en syö.
Voi jumalauta!
Een reactie posten