Sadaskolmaskymmenes

Joskus ei vain jaksa blogata *virn*

Ajattelin just, että kai siitä viimeisestä kirjoituksesta on puoli vuotta menyt, mutta taitaa kyllä olla vähän kauemmin. Heh.

Sitten viimeisen kirjoituksen tulin raskaaksi, menimme naimisiin, lähdimme häämatkalla, sain keskenmenon, palasimme kotiin, uusimme takapihan salaojituksen, aloimme rakentaa autotallia (= rakennuttaa) - ja sitten olikin jo ihan syksy ja talvi. Jolloin ryhdyimme sisätiloihin, pintaremppaa (vasta 2 huonetta valmiina), maalipurkit ja uudet verhotangot odottavat.

Olen raahannut verhokankaita ja värikarttoja edestakaisin, siinä välissä rampannut kysymässä Väestöliitosta, että mikä hitto se on kun ei me saada vauvoja eikä edes yhtä (siitäkin seuraava tapaaminen vajaan 3 viikon päästä), sudit ja purkit tuijottaa aina ohi kävellessä moittivasti. Autotalli on kohta valmis, tosin odottaa maalia päälle. Uusimme kersojen huoneen, näin aluksi uusittiin sängyt (ei ne kumpikaan uusia ole, toinen Pojalle aikoinaan ostettu ja toinen huutonetistä) ja verhot.

Pojan huone on kuin kasvihuone, purkkeja ja purnukoita, pionin, angervon ja liljan juuret dunkkaa vaatekaapissa, odottavat maahanpanoa. Ja siellä se takapiha alkaa sulaa, kaikkea pitäisi sielläkin tehdä... suunnitelmia ainakin on. Mustikkapiirakka haisee eikun tuoksuu uunissa.

Joo, ei mulla ole maniaa ;)

Nyt kun tämä reitti on taas ikäänkuin avattu (psykologisessa mielessä), niin saatan tulla tänne tulevaisuudessa vähän aktiivisemminkin. Nyt pitää paitsi mennä nukkumaan myös ottamaan se piirakka pois.

Suurin viime aikojen akuutti murhe on ollut Pojan lisääntyneet kohtailut :( En muista milloin olisi viimeksi ollut näin paha jakso :( Aika kamalia viikkoja takana.