Sadasyhdeksästoista

Sitten viimeisen meillä on tapahtunut kaikenlaisia hienoja asioita. Vesi-installaatiomme rakennettiin loppuun, ts. Mr Watman rakensi meille vesilaitoksen ympärille paneelit. Niagaran pauhu jäi oven taakse, mutta aika reippaasti se sieltä huutelee.

Ukkeli vaihtoi asennuksen jälkeen meillä sitten hanoja ja niiden osia, minkä seurauksena elämänlaatumme kohosi n. 23,68 %. Nyt meillä saa vihdoin esim. astiat pesemällä puhtaiksi ja kirkkaiksi sen sijaan, että ne olisivat harmaita ja sameita. Hiuksia voi harjata ilman, että puolet liiskaantuu toisiinsa kiinni heti suorimisen jälkeen ja loput vain irtoavat harjaan.

Nega puoli vesilaitoksessa on se, että puhtaan veden säiliö on sen verran pieni, että veden määrää pitää vähän vaklata, jos pesulle menee. Veden loppuminen on tylsää. Jos niin tapahtuu, kestää n. 20 minuuttia ennen kuin vettä voi käyttää uudestaan. Ja kun hanan vääntää takaisin päälle, vesi on ruosteista (ja pitkään).

Muuten ihan hyvä laite.

Toinen parannus: Eilen asennettiin melkein kaikkiin huoneisiin kaihtimet ikkunoihin. Loppu seuraa parin viikon päästä. No eipä se päivä tällä välin ainakaan liikaa pääse paistamaan sisälle.


***********************


Pikku-Ukkorukka joutui eilen sairaalaan, kun hengittäminen kävi liian vaikeaksi. On ollut kovin flunssainen ja nyt toisella puolella oli keuhkoissa vähän tulehdusmuutosta. Olisi varmaan muuten tullut paremmaksi itsestäänkin, mutta sitten tietysti iski epikohtausten sarjaa toisen perään :/ Vähän ahdistavaa. Odotan kuitenkin, että kotiutuminen olisi ihan muutaman päivän päässä, tuskin tästä kovin pitkällistä hoitojaksoa tulee (kop kop).


***********************


ONT pitäisi valmistua ensi keskiviikkoon mennessä. Tai kai siinä jotain kosmeettista muutosta voi vielä sen jälkeen tehdä. Tänään ajattelin pakata sairaalaan kaikki tarvittavat vermeet ja sitten siellä istua ja kirjoittaa. Jos ei onnaa, tulen kotiin.


***********************


Lapsia meillä on silti kaksin kappalein. Jotenkin helpompaa, kun ovat nyt vähän pidemmän ajan kerrallaan (näin olen uumoillutkin).

Vaikka kovin monia toimivia vaihtoehtoja ei yleensä ole tämän EROVANHEMMUUDEN noudattamisessa, niin joka-toinen-viikonloppu + yksi arkitapaaminen on omalla tavallaan ihan perseestä.

Jos toiseen ihmiseen on kiintynyt, on kiva nähdä, mutta eroaminen on haikeaa. Ikävöiminen on myös kurjaa. Jollekin on pakko kostaa sitten sitä jatkuvaa lyhyiden tapaamisten ja toistuvien eroamisten sarjaa.

Mä en ole koskaan pitänyt sellaisista seurustelusuhteistakaan, joissa harrastetaan pätkätapaamisia. Jos tunteita ei juurikaan ole, suhde kuivuu jo siihen. Jos tunteita on, vituttaa niin että taju lähtee. Jos yhdessä oleminen on negatiivista, suhde loppuu taas siihenkin aika helposti "sit kun me nähdään niin sä oot vaan pahalla tuulella koko ajan".

Sellainen "olet kyllä ihan kiva, mutta en nyt viitsisi rasittaa itseäni tapaamalla sinua liian usein, kun maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa (= siis ei sinun kanssasi, vaan nimenomaan ilman sinua)" ei käy mulle lainkaan. Ellei sitten suhteen toinen osapuoli ole ihan tyytyväinen sitten siihen, että olen ilkeä, ailahteleva ja itsekäs, ihan kostoksi.

Mä olen tosin kuullut, että seuraavanlainen on kaikkein vähiten itsekkäintä, jalointa ja kypsintä seurustelua: Toisesta pidetään vain sillä tavalla sivistyneesti. Vähän kuin kello viiden teeystävästä, jonka kanssa käydään korrektia keskustelua aina silloin tällöin. Keskustelun sijaan, sen jälkeen tai sitä ennen voidaan tietysti panna. On todella naurettavaa ja typerää, jos ihminen ei kykene "karppaamaan diemiin": Kun sivistyneen ystävän käsi ajautuu haaroväliin, on ryhdyttävä kiimaiseksi pedoksi ja nautittava estottomasti. Kyseessä on vain huoleton hupi. On epänormaalia, jos kalut eivät ole tanassa ja kaikki aukot vastaanottavaisina, kun vähän manipuloidaan. Intohimoisen session jälkeen voidaan palata takaisin seesteelliseen olotilaan, erota, ja sitten tavata jälleen sitoumuksitta. Tähän väliin ei sovi ikävän, haikeuden, mustasukkaisuuden, surun, eikä vihan tunteita. Ainoastaan myönteisiä viboja siitä, että saihan sitä ihteään. Seksi on voimavara, ja jokaisen perustarve, kuten ilmakehä, vesi, ravinto ja moni muu. Ajatelkaa nyt, jos happi loppuisi? IIK!


No niin, taidan lopettaa ennenkuin tästä sukeutuu pitkällinen vuodatus. Siihen ei nyt ole aikaa, koska pitää lähteä Lastenklinikalle.

(Olen vähän allapäin.)