Tunnustan yhden asian: Inhoan videopelejä. En voi sietää niiden äänimaailmaa. En oikeastaan edes niiden, joissa on panostettu siihen musiikkiin, kuten vaikka Zeldassa. Monissa peleissä ongelma kun on se, että se musiikki ei mene kuitenkaan varsinaisesti eteenpäin, koska sitä yhtä ja samaa vaihetta hinkataan edestakaisin, ennenkuin päästään sitten "seuraavalle levelille". Pelaaja tai peliä seuraavat eivät välttämättä kiinnitä näihin ääniin niin huomiota, mutta jos viettää aikaa samassa huoneessa, vaikka lukien kirjaa, siihen kiinnittää eri lailla huomiota.
En myöskään oikein jaksa kuunnella keskusteluita videopelien ympäriltä ja pidättelen oksennusta, kun kuulen peleihin liittyvää jargonia, mukaan lukien savetukset ja muut.
Kun mies hankki Wiin joskus vuonna 2006 jouluna, yritin rohkaistua tykkäämään siitä. Joskus kersana pelailin joillakin elektroniikkapeleillä, kuten jollain Donkey Kongilla, mutta kavereiden luona, koska mun vanhemmat eivät halunneet ostaa niitä. Myöhemmin olen lähinnä itseäni lobotomoidakseni hakannut Tetristä, mutta sen monimutkaisempaa peliä en ole koskaan kaivannut.
Aluksi pelailimme Wiillä lähinnä jotain nyrkkeilyä/tennistä/tms peliä, joka ei varsinaisesti koukuta, mutta on sellaista yhdessä hengaamista. Sitten Ukko hankki Zeldan ja pelaaminen repesi käsistä. Kohta lapset eivät muuta halunneetkaan tehdä kuin pelata. Koko olkkarin täytti se perkeleellinen pelimöly ja sosiaalinen kanssakäyminen oli pelin ympärillä, yhtä laatikkoa (tv-ruutu) nurkassa tuijottaen. Myöhemmin tuli sitten muita pelejä, tosin hissukseen ja Ukkelikin alkoi miettiä, onko aamusta iltaan pelaaminen vähän liikaa silloin 6-vuotiaalle esikoiselle. Pienempi ei vielä osannut eikä halunnutkaan pelata.
Miten mä toivoisin, että Papu ei alkaisi pelimaailmaan jo esim. 2-vuotiaana, jollain "kivalla ja kehittävällä" pelillä, joka on "tosi hyvä motoriikalle, kehittää kielitaitoa ja visuaalista silmää" ja "silleen". Mutta turha se kai tässä talossa on näin toivoa. Ehkä voinkin pakkautua siinä vaiheessa kuurakettiin ja ampua itseni kiertoradalle. Luulen nimittäin, että vastustus Wiin pakkaamiseen sinne on liian kovaa ;) Tosin siinä vaiheessa Ukko on varmaan ostanut myös Pleikan, kuten on uhkaillut.
Aah. Taloon laskeutui hetkellinen hiljaisuus. Peli (joku vitun räiskimis/taistelusellainen) - no eihän se ikinä lopu - mutta laitettiin pois päältä. Hermot lepää.
Niin joo ja pelatkaa ja rakastakaa toisianne, ja silleen, mutta älkää pyytäkö mua mukaan.
zaterdag, augustus 01, 2009
dinsdag, juli 21, 2009
Sadaskolmaskymmenestoinen
Kylläpä nämä kuukaudet vierii.
Sitten huhtikuun olemme mm. käyneet Tukholmassa sangen perinteisellä alkoholinhuuruisella vappuristeilyllä, jonka juhlinta luonnollisesti alettiin jo kotona aamulla ylioppilas/teekkarilakki päässä ja kuohuvaa kädessä (krapulaa tuli podettua noin viikko reissun jälkeen), meidän nurmikko on alkanut kasvaa, uusia pensaita on istutettu urakalla, marjapuskamme ovat tehneet marjoja lintujen iloksi, raparperi on alkanut rehottaa ja autotalli on viittä vaille valmistunut.
Alkoholisoituneella timpurillamme on moninaisia syitä, miksi hän ei ole tullut tekemään sitä viimeistä silausta - syyt ovat väliltä "post traumaattinen stressireaktio", "paniikkihäiriö" sekä "tajuttomuuskohtaus". Itse epäilen sitä perinteisempää syytä, eli korkki on vieläkin auki ja vielä on varaa ostaa uusi pullo.
Tämän kuun alussa olimme Hollannissa pariviikkoisella lasten kanssa, siellä tuli käytyä läpi mm. sukulaiset ja ystävät, Spoorwegmuseum (rautatiemuseo), CenterParcs-lomakylä Het Heiderbos (viivyimme viikon) ja teemapuisto Efteling.
Lensimme muuten Düsseldorfiin, mikä oli loistava valinta. Air Berlinin kone oli pikkuinen purkki, mutta lähtöselvitys etenkin täällä kotimaan päässä oli mm. Finskin deskiin verrattuna ihanan väljä ja siten ripeä. Paluumatkalla varauksen löytämiseen meni vähän aikaa, mutta jonottaa ei tarvinnut. Liput olivat kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta jotain ihan naurettavaa, 600 euroa ja risat, siis menopaluuna. Saksassa vuokrasimme Sixtiltä auton, saimmekin sitten allemme uudenuutukaisen, vain 111 km ajetun VW Golf Variantin, johon Ukko ihastui ikihyviksi. Painatimme sillä autobaanaa pitkin Hollantiin, jossa sitten joutui pudottamaan vakionopeuden siitä 190km/h vähän maltillisempaan lukemaan.
Paluumatkalla Hollannista Saksaan pysähdyimme Kölniin kiipeämään mm. tuomiokirkkoon ja käymään syömässä jossain pihviravintolassa. Tapasimme pikaisesti Ukkelin yhden Hannoverissa asuvan kaverin, joka siis sitten vasiten tuli meiltä Kölniin tapaamaan. Lapsukaisista toinen unohti reissulla kännykkänsä paikalliseen media marketiin, mistä sitä ei yllätys yllätys enää varttitunnin päästä löytynyt. Se kyllä sitten harmitti kotiintulon jälkeen, kun oli vielä ihan vasta saatu lahja. Mutta eipä sille mitään voinut.
Kaikkein suurin henkilökohtainen uutinen on kuitenkin se, että nyt joukkoomme on liittynyt uusi tyyppi. Vielä hän on kovin pieni, eikä häntä näy ilman kaikukuvaa tai vastaavaa. Hän on Papu Papunen, Papupolku 5. Papu hyppii ylös ja alas, kääntyilee ja heiluu. Jos kaikki menee hyvin, Papu liittyy seuraamme vähän näkyvämmin (ja kuuluvammin) ensi vuoden helmikuussa.
Sitten huhtikuun olemme mm. käyneet Tukholmassa sangen perinteisellä alkoholinhuuruisella vappuristeilyllä, jonka juhlinta luonnollisesti alettiin jo kotona aamulla ylioppilas/teekkarilakki päässä ja kuohuvaa kädessä (krapulaa tuli podettua noin viikko reissun jälkeen), meidän nurmikko on alkanut kasvaa, uusia pensaita on istutettu urakalla, marjapuskamme ovat tehneet marjoja lintujen iloksi, raparperi on alkanut rehottaa ja autotalli on viittä vaille valmistunut.
Alkoholisoituneella timpurillamme on moninaisia syitä, miksi hän ei ole tullut tekemään sitä viimeistä silausta - syyt ovat väliltä "post traumaattinen stressireaktio", "paniikkihäiriö" sekä "tajuttomuuskohtaus". Itse epäilen sitä perinteisempää syytä, eli korkki on vieläkin auki ja vielä on varaa ostaa uusi pullo.
Tämän kuun alussa olimme Hollannissa pariviikkoisella lasten kanssa, siellä tuli käytyä läpi mm. sukulaiset ja ystävät, Spoorwegmuseum (rautatiemuseo), CenterParcs-lomakylä Het Heiderbos (viivyimme viikon) ja teemapuisto Efteling.
Lensimme muuten Düsseldorfiin, mikä oli loistava valinta. Air Berlinin kone oli pikkuinen purkki, mutta lähtöselvitys etenkin täällä kotimaan päässä oli mm. Finskin deskiin verrattuna ihanan väljä ja siten ripeä. Paluumatkalla varauksen löytämiseen meni vähän aikaa, mutta jonottaa ei tarvinnut. Liput olivat kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta jotain ihan naurettavaa, 600 euroa ja risat, siis menopaluuna. Saksassa vuokrasimme Sixtiltä auton, saimmekin sitten allemme uudenuutukaisen, vain 111 km ajetun VW Golf Variantin, johon Ukko ihastui ikihyviksi. Painatimme sillä autobaanaa pitkin Hollantiin, jossa sitten joutui pudottamaan vakionopeuden siitä 190km/h vähän maltillisempaan lukemaan.
Paluumatkalla Hollannista Saksaan pysähdyimme Kölniin kiipeämään mm. tuomiokirkkoon ja käymään syömässä jossain pihviravintolassa. Tapasimme pikaisesti Ukkelin yhden Hannoverissa asuvan kaverin, joka siis sitten vasiten tuli meiltä Kölniin tapaamaan. Lapsukaisista toinen unohti reissulla kännykkänsä paikalliseen media marketiin, mistä sitä ei yllätys yllätys enää varttitunnin päästä löytynyt. Se kyllä sitten harmitti kotiintulon jälkeen, kun oli vielä ihan vasta saatu lahja. Mutta eipä sille mitään voinut.
Kaikkein suurin henkilökohtainen uutinen on kuitenkin se, että nyt joukkoomme on liittynyt uusi tyyppi. Vielä hän on kovin pieni, eikä häntä näy ilman kaikukuvaa tai vastaavaa. Hän on Papu Papunen, Papupolku 5. Papu hyppii ylös ja alas, kääntyilee ja heiluu. Jos kaikki menee hyvin, Papu liittyy seuraamme vähän näkyvämmin (ja kuuluvammin) ensi vuoden helmikuussa.
dinsdag, april 14, 2009
Sadaskolmaskymmenesensimmäinen
Kumman nopeasti aika kuluu. Luulin, että päivitin viime viikolla, mutta kymmenen päivää siitä jo on. Pääsiäinenkin hurahti ohitse. No eipä tässä kummempia ole ehtinyt tapahtua: Pojalla aloitettiin yksi uusi lääke, joka on vaikuttanut ihan siedettävältä (kop kop), käytiin lasten kanssa kevään ensimmäisellä pyörälenkillä (surkea kunto!) ja kulutin palkan heti kun se tuli tilille (laskut).
Viikonloppuna joku letkautti jostain meidän remppajutusta, että ettekö te vieläkään ole saanut kuntoon (en muista mitä), johon Ukko tokaisi, että no jos nyt mietit sitä, että 3 vuotta sitten me emme edes tunteneet toisiamme, niin siihen nähden olemme saaneet melko paljon kaikenlaista aikaiseksi. Se kolme vuotta tulee muuten täyteen huomenna. Huisia. Mun elämäni pisin suhde.
Meille tuleekin heti aamusta klo 8 sellainen puutarharouva kertomaan meille, miten luonnostaan lähinnä nokkosta risukkoa kasvavasta saviläjästä saadaan esteettinen, kukkiva puutarha. Elän toivossa, että ehdotus olisi vähän vähemmän suureellinen kuin viime vuotisen puutarhahepun, joka suositti lähinnä koko maaperän uusimista. Ukkeli on tainnut luopua mahdollisuuksistaan saada tämän kuvan kaltaista nurmikkoa meille, joku vähän vaatimattomampikin saavutus ilmeisesti riittää. Siis sehän ei ole mies eikä mikään, ellei nurmikko ole kunnossa. Mun vastuulla on sitten se varsinainen puutarha.
Tolkuton väsymys. Katsottiin eilen kotisohvalla Quantum of Solace, minkä juoni jäi hämärän peittoon, en tiedä miten ja kuinka ohessa nautitut siiderit ja oluet vaikuttivat...
Krooh...
Viikonloppuna joku letkautti jostain meidän remppajutusta, että ettekö te vieläkään ole saanut kuntoon (en muista mitä), johon Ukko tokaisi, että no jos nyt mietit sitä, että 3 vuotta sitten me emme edes tunteneet toisiamme, niin siihen nähden olemme saaneet melko paljon kaikenlaista aikaiseksi. Se kolme vuotta tulee muuten täyteen huomenna. Huisia. Mun elämäni pisin suhde.
Meille tuleekin heti aamusta klo 8 sellainen puutarharouva kertomaan meille, miten luonnostaan lähinnä nokkosta risukkoa kasvavasta saviläjästä saadaan esteettinen, kukkiva puutarha. Elän toivossa, että ehdotus olisi vähän vähemmän suureellinen kuin viime vuotisen puutarhahepun, joka suositti lähinnä koko maaperän uusimista. Ukkeli on tainnut luopua mahdollisuuksistaan saada tämän kuvan kaltaista nurmikkoa meille, joku vähän vaatimattomampikin saavutus ilmeisesti riittää. Siis sehän ei ole mies eikä mikään, ellei nurmikko ole kunnossa. Mun vastuulla on sitten se varsinainen puutarha.
Tolkuton väsymys. Katsottiin eilen kotisohvalla Quantum of Solace, minkä juoni jäi hämärän peittoon, en tiedä miten ja kuinka ohessa nautitut siiderit ja oluet vaikuttivat...
Krooh...
zaterdag, april 04, 2009
Sadaskolmaskymmenes
Joskus ei vain jaksa blogata *virn*
Ajattelin just, että kai siitä viimeisestä kirjoituksesta on puoli vuotta menyt, mutta taitaa kyllä olla vähän kauemmin. Heh.
Sitten viimeisen kirjoituksen tulin raskaaksi, menimme naimisiin, lähdimme häämatkalla, sain keskenmenon, palasimme kotiin, uusimme takapihan salaojituksen, aloimme rakentaa autotallia (= rakennuttaa) - ja sitten olikin jo ihan syksy ja talvi. Jolloin ryhdyimme sisätiloihin, pintaremppaa (vasta 2 huonetta valmiina), maalipurkit ja uudet verhotangot odottavat.
Olen raahannut verhokankaita ja värikarttoja edestakaisin, siinä välissä rampannut kysymässä Väestöliitosta, että mikä hitto se on kun ei me saada vauvoja eikä edes yhtä (siitäkin seuraava tapaaminen vajaan 3 viikon päästä), sudit ja purkit tuijottaa aina ohi kävellessä moittivasti. Autotalli on kohta valmis, tosin odottaa maalia päälle. Uusimme kersojen huoneen, näin aluksi uusittiin sängyt (ei ne kumpikaan uusia ole, toinen Pojalle aikoinaan ostettu ja toinen huutonetistä) ja verhot.
Pojan huone on kuin kasvihuone, purkkeja ja purnukoita, pionin, angervon ja liljan juuret dunkkaa vaatekaapissa, odottavat maahanpanoa. Ja siellä se takapiha alkaa sulaa, kaikkea pitäisi sielläkin tehdä... suunnitelmia ainakin on. Mustikkapiirakka haisee eikun tuoksuu uunissa.
Joo, ei mulla ole maniaa ;)
Nyt kun tämä reitti on taas ikäänkuin avattu (psykologisessa mielessä), niin saatan tulla tänne tulevaisuudessa vähän aktiivisemminkin. Nyt pitää paitsi mennä nukkumaan myös ottamaan se piirakka pois.
Suurin viime aikojen akuutti murhe on ollut Pojan lisääntyneet kohtailut :( En muista milloin olisi viimeksi ollut näin paha jakso :( Aika kamalia viikkoja takana.
Ajattelin just, että kai siitä viimeisestä kirjoituksesta on puoli vuotta menyt, mutta taitaa kyllä olla vähän kauemmin. Heh.
Sitten viimeisen kirjoituksen tulin raskaaksi, menimme naimisiin, lähdimme häämatkalla, sain keskenmenon, palasimme kotiin, uusimme takapihan salaojituksen, aloimme rakentaa autotallia (= rakennuttaa) - ja sitten olikin jo ihan syksy ja talvi. Jolloin ryhdyimme sisätiloihin, pintaremppaa (vasta 2 huonetta valmiina), maalipurkit ja uudet verhotangot odottavat.
Olen raahannut verhokankaita ja värikarttoja edestakaisin, siinä välissä rampannut kysymässä Väestöliitosta, että mikä hitto se on kun ei me saada vauvoja eikä edes yhtä (siitäkin seuraava tapaaminen vajaan 3 viikon päästä), sudit ja purkit tuijottaa aina ohi kävellessä moittivasti. Autotalli on kohta valmis, tosin odottaa maalia päälle. Uusimme kersojen huoneen, näin aluksi uusittiin sängyt (ei ne kumpikaan uusia ole, toinen Pojalle aikoinaan ostettu ja toinen huutonetistä) ja verhot.
Pojan huone on kuin kasvihuone, purkkeja ja purnukoita, pionin, angervon ja liljan juuret dunkkaa vaatekaapissa, odottavat maahanpanoa. Ja siellä se takapiha alkaa sulaa, kaikkea pitäisi sielläkin tehdä... suunnitelmia ainakin on. Mustikkapiirakka haisee eikun tuoksuu uunissa.
Joo, ei mulla ole maniaa ;)
Nyt kun tämä reitti on taas ikäänkuin avattu (psykologisessa mielessä), niin saatan tulla tänne tulevaisuudessa vähän aktiivisemminkin. Nyt pitää paitsi mennä nukkumaan myös ottamaan se piirakka pois.
Suurin viime aikojen akuutti murhe on ollut Pojan lisääntyneet kohtailut :( En muista milloin olisi viimeksi ollut näin paha jakso :( Aika kamalia viikkoja takana.
vrijdag, juni 13, 2008
Sadaskahdeskymmenesyhdeksäs
Perheemme painii kauhean ristiriidan edessä. Kumpaa maata nyt pitäisi kannustaa futiksessa? Perinteisesti mä olen kyllä ollut Ranskan puolella. Toisaalta taas...
Hollanti vs Ranska
Häävalmistelut etenevät omalla painollaan. Olemme nyt tulleet siihen tulokseen, että kirkkoon tulee 2 pappia (kahdessa vara parempi).
Hääpukua on soviteltu 3 kertaa ja se on ommeltu valmiiseen mittaan. Vielä pitäisi yhden kerran sovittaa. Kengät on, laukku on, korut on, tiara on (ei huntua eika varmaan tule). Menu on lyöty lukkoon. Viinakset haemme Tallinnasta (hyvä syy lähteä viikonloppureissuun!), tosin en ole niinkään varma säästämmekö siinä. Meille tulee kuitenkin melko rauhalliset juhlat, kun on näitä lapsia ja lapsiperheellisiä. Mutta ei kai se haittaa, vaikka plus-miinus menisikin budjetti.
Toinen häiden kanssa rinta rinnan kulkenut projekti on ollut sadevesikaivot ja salaojat, jotka siis meillä ei toimi. Meillä on toistaiseksi ravannut 3 eri urakoitsijaa mulkkaamassa tonttia. Ensimmäisen urakoitsijan mielessä oli 25 000-30 000€ urakka (ilman urakkasopimusta tietenkin). Toisen urakoitsijan mielessä oli 15 000 - 20 000€ hintainen urakka (en ole siitä sopparista varma). Kolmas lupasi työn 100€/100m ja valmista kuulemma tulee. Kokonaishintana 5 000€ + yllätykset (tai muut lisätyöt). Toki eka ratkaisu olisi sisältänyt duunin aika eri mittakaavassa kuin viimeinen. Ja tältä vikalta tyypiltä tuli ehdotus, jossa puututtaisiin lähinnä pahimpiin ongelmakohtiin, eli siis ihan pelkkää höttöä hinnoissa ei ollut. (Vaikea arvata, mihin ajattelimme päätyä?)
Kolmas projekti on nimeltään autokatos. Siitä on tullut sellainen taru kolmesta pienestä porsaasta ja isosta pahasta sudesta.
=> Ensimmäisen "autokatoksen" ostimme Biltemasta. Sen nimi oli huviteltta. Se pysyi pystyssä viikon, mutta huojui niin pahasti, että otimme sen pois ja ostimme sen tilalle uuden ratkaisun. Huviteltan ohjeissa luki "ei saa käyttää tuulisella ilmalla". Excuse-moi? Milloin sitä sitten voi käyttää? Jossain teollisuushallissa olevalla festarialueella rajaamassa jotain paellapannua, vai?
=> Toinen autokatos oli itse asiassa ihan sellaisella nimellä myynnissä. Se oli tavaratalo Hong Kongista ostettu putkien päällä seisova pressukatos, jonka piti kestää tuulta ja ties mitä, mutta ei lumikuormaa. Jo parin päivän päästä löysimme katoksen ketarat kohti taivasta kotiin tullessamme. Viikko tästä eteenpäin katoksestä katkesi ja taipuivat ne putket, joiden varassa se seisoi. Tämä täysin tuulen voimasta.
(Muistaako kukaan? Iso paha susi puhkui ja puhisi, kunnes pienten porsaiden olkimaja oli täysin kasassa.)
=> Kolmas autokatos?
On siis vielä työn alla. Tarjousta vetämässä.
Kolmen pienen porsaan tarina on antanut mulle ja Ukolle ihan erilaiset opit. Mä nimittäin ajattelin lapsena, että sen tarinan tarkoituksena on kertoa, että kukaan Säädyllinen Ihminen ei rakenna taloaan mistään muusta materiaalista kuin tiilestä (kivestä). Ukko oli tosin sitä mieltä, että moraalinen opetus EI ollut talon rakennusmateriaalien valinta vaan joku muu, mutta unohdin sen. Lapsena luin tarinaa ja nyökyttelin mielessäni "aivan, aivan. typerykset rakentavat laiskuuttaan vajavaisista materiaaleista, eivätkä talot sitten kestä yhtään mitään". Kaupungin kasvattina puutalot olivatkin kyllä pitkään mun mielestä jotenkin epäilyttäviä, mutta sellainenhan (puutalo) meillä siis on. Mummolakin oli kivitalo, vaikka maalla olikin.
Hyvää kesää kaikille vierailijoille! Palaan jälleen jonain päivänä päivittämään...
Ai niin. Pikku-Ukko voi hyvin. Hän on tällä hetkellä Lapin matkalla :)
Ja toisen kerran ai niin. Olen hyödyntänyt tämän ajanjakson osallistumalla hollannin kielikurss... eikun siis kurssille, joka on osa germaanisen filologian opintokokonaisuutta.
Hmmpphhh.
Se kurssi on ihan kiva.
Vielä siellä ei ole ollut hyötyä aivan kaikista rekisterikilvistä oppimistani sanoista.
OOG
KUT
ZAT
HOI
LUL
Enzovoort, enzovoort...
Hollanti vs Ranska
Häävalmistelut etenevät omalla painollaan. Olemme nyt tulleet siihen tulokseen, että kirkkoon tulee 2 pappia (kahdessa vara parempi).
Hääpukua on soviteltu 3 kertaa ja se on ommeltu valmiiseen mittaan. Vielä pitäisi yhden kerran sovittaa. Kengät on, laukku on, korut on, tiara on (ei huntua eika varmaan tule). Menu on lyöty lukkoon. Viinakset haemme Tallinnasta (hyvä syy lähteä viikonloppureissuun!), tosin en ole niinkään varma säästämmekö siinä. Meille tulee kuitenkin melko rauhalliset juhlat, kun on näitä lapsia ja lapsiperheellisiä. Mutta ei kai se haittaa, vaikka plus-miinus menisikin budjetti.
Toinen häiden kanssa rinta rinnan kulkenut projekti on ollut sadevesikaivot ja salaojat, jotka siis meillä ei toimi. Meillä on toistaiseksi ravannut 3 eri urakoitsijaa mulkkaamassa tonttia. Ensimmäisen urakoitsijan mielessä oli 25 000-30 000€ urakka (ilman urakkasopimusta tietenkin). Toisen urakoitsijan mielessä oli 15 000 - 20 000€ hintainen urakka (en ole siitä sopparista varma). Kolmas lupasi työn 100€/100m ja valmista kuulemma tulee. Kokonaishintana 5 000€ + yllätykset (tai muut lisätyöt). Toki eka ratkaisu olisi sisältänyt duunin aika eri mittakaavassa kuin viimeinen. Ja tältä vikalta tyypiltä tuli ehdotus, jossa puututtaisiin lähinnä pahimpiin ongelmakohtiin, eli siis ihan pelkkää höttöä hinnoissa ei ollut. (Vaikea arvata, mihin ajattelimme päätyä?)
Kolmas projekti on nimeltään autokatos. Siitä on tullut sellainen taru kolmesta pienestä porsaasta ja isosta pahasta sudesta.
=> Ensimmäisen "autokatoksen" ostimme Biltemasta. Sen nimi oli huviteltta. Se pysyi pystyssä viikon, mutta huojui niin pahasti, että otimme sen pois ja ostimme sen tilalle uuden ratkaisun. Huviteltan ohjeissa luki "ei saa käyttää tuulisella ilmalla". Excuse-moi? Milloin sitä sitten voi käyttää? Jossain teollisuushallissa olevalla festarialueella rajaamassa jotain paellapannua, vai?
=> Toinen autokatos oli itse asiassa ihan sellaisella nimellä myynnissä. Se oli tavaratalo Hong Kongista ostettu putkien päällä seisova pressukatos, jonka piti kestää tuulta ja ties mitä, mutta ei lumikuormaa. Jo parin päivän päästä löysimme katoksen ketarat kohti taivasta kotiin tullessamme. Viikko tästä eteenpäin katoksestä katkesi ja taipuivat ne putket, joiden varassa se seisoi. Tämä täysin tuulen voimasta.
(Muistaako kukaan? Iso paha susi puhkui ja puhisi, kunnes pienten porsaiden olkimaja oli täysin kasassa.)
=> Kolmas autokatos?
On siis vielä työn alla. Tarjousta vetämässä.
Kolmen pienen porsaan tarina on antanut mulle ja Ukolle ihan erilaiset opit. Mä nimittäin ajattelin lapsena, että sen tarinan tarkoituksena on kertoa, että kukaan Säädyllinen Ihminen ei rakenna taloaan mistään muusta materiaalista kuin tiilestä (kivestä). Ukko oli tosin sitä mieltä, että moraalinen opetus EI ollut talon rakennusmateriaalien valinta vaan joku muu, mutta unohdin sen. Lapsena luin tarinaa ja nyökyttelin mielessäni "aivan, aivan. typerykset rakentavat laiskuuttaan vajavaisista materiaaleista, eivätkä talot sitten kestä yhtään mitään". Kaupungin kasvattina puutalot olivatkin kyllä pitkään mun mielestä jotenkin epäilyttäviä, mutta sellainenhan (puutalo) meillä siis on. Mummolakin oli kivitalo, vaikka maalla olikin.
Hyvää kesää kaikille vierailijoille! Palaan jälleen jonain päivänä päivittämään...
Ai niin. Pikku-Ukko voi hyvin. Hän on tällä hetkellä Lapin matkalla :)
Ja toisen kerran ai niin. Olen hyödyntänyt tämän ajanjakson osallistumalla hollannin kielikurss... eikun siis kurssille, joka on osa germaanisen filologian opintokokonaisuutta.
Hmmpphhh.
Se kurssi on ihan kiva.
Vielä siellä ei ole ollut hyötyä aivan kaikista rekisterikilvistä oppimistani sanoista.
OOG
KUT
ZAT
HOI
LUL
Enzovoort, enzovoort...
maandag, mei 05, 2008
Sadaskahdeskymmeneskahdeksas
Taas meillä on tapahtunut järisyttäviä asioita, joiden vuoksi blog(g)aaminen on ollut mahdotonta.
- Talomme maalattiin ja pankkitilimme on entistä kevyempi
- Kannoimme pihakalusteet ulos
- Kokosimme kasvihuoneen
- Saimme lahjaksi pihagrillin
- Ukko leikkasi nurmikon
- Näin toissaviikonloppuna vanhoja luokkakavereita. Se oli ihan hauskaa, mutta kunto ei oikein kestänyt jatkoille asti, vaikka ajatus houkutti.
- Salama iski meidän verkkoyhteyden mäsäksi sekä reitittimestä että kahdesta tietokoneesta - ja pelästytti pahanpäiväisesti kaikki sisällä olleet
Järjestys ei ollut aivan tämä, mutta näin siis suuntaa-antavasti. Viimeisin kohta etenkin aiheutti jonkunlaista epämukavuutta verkkoseilaamisessa. Nyt meillä on uusi reititin. Sen kanssa voi MYÖS blogata! Ja googlettaa! Mesettämisestä mä en olekaan niin varma :'(
(KKRÖhöm)
Olemme kumpikin tahoillamme nähneet unia naimisiin menosta. Ukko näki viime yönä unta siitä, että hän oli menossa naimisiin entisen vaimonsa kanssa, mutta juuri ennen seremonian alkua hän kauhistui - herranjumala, miten tässä nyt näin kävi? Minunhan piti asua ninnan kanssa - siis asutaanko me nyt sitten siellä talossa kaikki kolmistaan? Jokseenkin samanaikaisesti minä näin unta siitä, että eräs entinen kollegani, hieman enemmän kuin vähän homohtava tyyppi saapui meille kosiakseen minua. Hän tosin kutsui siinä unessa mua nimellä "Antero", mikä oli hieman hämäävää.
Meidän häävalmistelut etenevät omalla painollaan ja tällä hetkellä juna seisoo asemalla. Päätettiin lähettää muutama lisäkutsu, mutta kutsujen tekijä meni lakkoon, eikä uusia vapaaehtoisia ole ilmoittautunut. Sen sijaan olen keskittynyt kutom.. eikun neulomaan Ukon villapaitaa, joka on jo kahden vuoden ajan ollut valmistumassa jouluksi. Nyt sain juuri yhdistettyä hihat etu- ja takakappaleiden välimaastoon (kyseessä on ns. norjalaisneule, vai miksi sitä nyt sanotaankaan), eli sitten pitäisi alkaa tehdä sitä kaarroketta. Saa nähdä, miten hermot pitää!
Joku ilmastonmuutos on lähettänyt tänne meille hirmumyrskyn. Ulkona blosaa aivan tolkuttomasti ja se hieno kasvihuone à la Lidl oli puoliksi kenossa meidän kotiin tullessamme. Myös Triffid-parka räytyy tuulen raiskatessa sen hentoja oksia. Onneksi ei ole peltikattoa.
Nyt pitää vissiin mennä nukkumaan. Pitäisköhän yrittää puristaa vielä toinen kerta kirjoitusta tälle kuukaudelle?
(Kaikki vierailijat: Kiitos visiitistä! Miau: tosiaan, kyllä, ME olemme menossa naimisiin. Marika: Kävin kurkkaamassa! Täytyy tulla uudestaan paremmalla ajalla...)
- Talomme maalattiin ja pankkitilimme on entistä kevyempi
- Kannoimme pihakalusteet ulos
- Kokosimme kasvihuoneen
- Saimme lahjaksi pihagrillin
- Ukko leikkasi nurmikon
- Näin toissaviikonloppuna vanhoja luokkakavereita. Se oli ihan hauskaa, mutta kunto ei oikein kestänyt jatkoille asti, vaikka ajatus houkutti.
- Salama iski meidän verkkoyhteyden mäsäksi sekä reitittimestä että kahdesta tietokoneesta - ja pelästytti pahanpäiväisesti kaikki sisällä olleet
Järjestys ei ollut aivan tämä, mutta näin siis suuntaa-antavasti. Viimeisin kohta etenkin aiheutti jonkunlaista epämukavuutta verkkoseilaamisessa. Nyt meillä on uusi reititin. Sen kanssa voi MYÖS blogata! Ja googlettaa! Mesettämisestä mä en olekaan niin varma :'(
(KKRÖhöm)
Olemme kumpikin tahoillamme nähneet unia naimisiin menosta. Ukko näki viime yönä unta siitä, että hän oli menossa naimisiin entisen vaimonsa kanssa, mutta juuri ennen seremonian alkua hän kauhistui - herranjumala, miten tässä nyt näin kävi? Minunhan piti asua ninnan kanssa - siis asutaanko me nyt sitten siellä talossa kaikki kolmistaan? Jokseenkin samanaikaisesti minä näin unta siitä, että eräs entinen kollegani, hieman enemmän kuin vähän homohtava tyyppi saapui meille kosiakseen minua. Hän tosin kutsui siinä unessa mua nimellä "Antero", mikä oli hieman hämäävää.
Meidän häävalmistelut etenevät omalla painollaan ja tällä hetkellä juna seisoo asemalla. Päätettiin lähettää muutama lisäkutsu, mutta kutsujen tekijä meni lakkoon, eikä uusia vapaaehtoisia ole ilmoittautunut. Sen sijaan olen keskittynyt kutom.. eikun neulomaan Ukon villapaitaa, joka on jo kahden vuoden ajan ollut valmistumassa jouluksi. Nyt sain juuri yhdistettyä hihat etu- ja takakappaleiden välimaastoon (kyseessä on ns. norjalaisneule, vai miksi sitä nyt sanotaankaan), eli sitten pitäisi alkaa tehdä sitä kaarroketta. Saa nähdä, miten hermot pitää!
Joku ilmastonmuutos on lähettänyt tänne meille hirmumyrskyn. Ulkona blosaa aivan tolkuttomasti ja se hieno kasvihuone à la Lidl oli puoliksi kenossa meidän kotiin tullessamme. Myös Triffid-parka räytyy tuulen raiskatessa sen hentoja oksia. Onneksi ei ole peltikattoa.
Nyt pitää vissiin mennä nukkumaan. Pitäisköhän yrittää puristaa vielä toinen kerta kirjoitusta tälle kuukaudelle?
(Kaikki vierailijat: Kiitos visiitistä! Miau: tosiaan, kyllä, ME olemme menossa naimisiin. Marika: Kävin kurkkaamassa! Täytyy tulla uudestaan paremmalla ajalla...)
dinsdag, april 08, 2008
Sadaskahdeskymmenesseitsemäs
Tästä tulee kohta hääblogi, kun niiden järjesteleminen on tässä nyt ollut viime päivinä mielessä. Kutsut on nyt postitettu, mutta vielä emmin, pitäisikö puuttuvat 3 serkkua kutsua vai ei. En ole vuosiin ollut yhteenkään näistä missään kontaktissa. Kaksi serkuista on tällaisia ikuisia poikamiehiä, jotka asuvat vieläkin äiteensä naapurissa.
Yksi serkuista on mua vain 6kk nuorempi, mutta ei me oikein koskaan olla oltu kauheasti tekemisissä. Lapsena musta oli sitäpaitsi jotenkin epäilyttävää, kun se oli niin kauhean vaalea, sinisilmäinen, hiljainen ja rauhallinen. Kun mun mielestä normaalit ihmiset olivat nopeita, riuskoja, tummia (tai vähintään ruskeatukkaisia) ja kovaäänisiä. Yritin painostaa serkkuraukkaa leikkeihin, mutta hän ei oikein lämmennyt. Sittemmin olen kuullut, että serkkuni ei vastaa lainkaan tätä mun yksipuolista käsitystä. Mutta siis me ei olla nähty sitten vuoden 1984 tai jotain sinnepäin, niin ei ole ollut tilaisuutta päivittää ajatuksia. Ainut mitä mä tiedän hänestä, on että hän on Tamperelainen diplomi-insinööri ja kahden lapsen äiti.
Häihin kutsumattomuuden puolesta puhuu se, etten ole ollut hänenkään häihinsä kutsuttuna. Toisaalta taas voisi näin aikuisena olla ihan mielenkiintoista koittaa rakentaa jotain yhteyksiä. Ja ensi kesänä meillä on sukujuhlat juuri häitä edellisenä päivänä. Tuntuisiko se sitten kiusalliselta, että siellä tapaamisessa sitten olisi kaikille osallistujille että "joo huomenna nähdään - niin paitsi sit teiän kaa ei. Kato ku eihän me nyt edes kunnolla tunneta toisiamme, nih!"
Mä olen viime aikoina hassannut rahaa kaikenlaiseen niin tolkuttomia määriä, että uhkasin Ukolle alkavani kohta tienata jollain kyseenalaisella tavalla. Ostin heräteostoksena Marimekon kevättakin ja sen päälle kostoksi rahanmenosta varasin hääyöksi kahden hengen huoneen Kämpistä. Ihan tavishuoneen siis, ei mitään 500€ executive suitea. Ja P.S. kaikille: Suosittelen varaamista ihan ebookersin kautta. Vaikka noi väittää, että omilla nettisivuilla on parhaat hinnat, niin paksat on. Kämpin 2hh oli ebookersissa 207€ ja omilla sivuilla n. 40€ kalliimpi. Sokoksesta muuten puhumattakaan, ero huonehinnoissa olikin MELKO reipas.
Paitsi että nyt mun luottokortti ei hyväksynyt sitä maksua. Ehkä mun pitäisi tarkistaa, onko tuossa postin seassa vaikkapa uusi kortti, kun tää menee nimittäin vanhaksi. Tai sitten mun pitäisi lyhentää velkaa (paitsi että vasta mä sitä lyhensin?). Eiköhän selviä. Ai niin sitä muuta rahanmenoa, varasin bändin hääjuhlaan... Jostain syystä kaveripiiristä ei ole ilmoittautunut vapaaehtoisia halpoja tai ilmaisia muusikoita. Kumma juttu. Ehkä mä voin pyytää faijan rummuttamaan sinne yksin porilaisten marssin tahdissa (se on soittanut tanssiorkesterissa joskus. siis nimenomaan tanssiorkesterissa.) ja joku orpo voisi peruskoulupohjalta raiskata nokkahuilua. Kukaan aikuinen ei varmaan suostuisi laulamaan (meidän suvussa ei ole edes niitä paikallisten eläkeläisten kuorossa virsiä laulavia), mutta lapsivieraista saattaisi vielä löytyä joku paikallisen srk:n päiväkerhon tähti. Siinä olisi ainakin autenttista tunnelmaa, mitä se sitten tarkoittaakaan.
No niin, nyt taidan suunnata naikkareiden sivuille oksentamaan. Mä olen jo reilun puolen vuoden ajan yrittänyt etsiä sieltä hyviä vinkkejä, mutta en ole löytänyt. Ei millään pahalla.
Yksi serkuista on mua vain 6kk nuorempi, mutta ei me oikein koskaan olla oltu kauheasti tekemisissä. Lapsena musta oli sitäpaitsi jotenkin epäilyttävää, kun se oli niin kauhean vaalea, sinisilmäinen, hiljainen ja rauhallinen. Kun mun mielestä normaalit ihmiset olivat nopeita, riuskoja, tummia (tai vähintään ruskeatukkaisia) ja kovaäänisiä. Yritin painostaa serkkuraukkaa leikkeihin, mutta hän ei oikein lämmennyt. Sittemmin olen kuullut, että serkkuni ei vastaa lainkaan tätä mun yksipuolista käsitystä. Mutta siis me ei olla nähty sitten vuoden 1984 tai jotain sinnepäin, niin ei ole ollut tilaisuutta päivittää ajatuksia. Ainut mitä mä tiedän hänestä, on että hän on Tamperelainen diplomi-insinööri ja kahden lapsen äiti.
Häihin kutsumattomuuden puolesta puhuu se, etten ole ollut hänenkään häihinsä kutsuttuna. Toisaalta taas voisi näin aikuisena olla ihan mielenkiintoista koittaa rakentaa jotain yhteyksiä. Ja ensi kesänä meillä on sukujuhlat juuri häitä edellisenä päivänä. Tuntuisiko se sitten kiusalliselta, että siellä tapaamisessa sitten olisi kaikille osallistujille että "joo huomenna nähdään - niin paitsi sit teiän kaa ei. Kato ku eihän me nyt edes kunnolla tunneta toisiamme, nih!"
Mä olen viime aikoina hassannut rahaa kaikenlaiseen niin tolkuttomia määriä, että uhkasin Ukolle alkavani kohta tienata jollain kyseenalaisella tavalla. Ostin heräteostoksena Marimekon kevättakin ja sen päälle kostoksi rahanmenosta varasin hääyöksi kahden hengen huoneen Kämpistä. Ihan tavishuoneen siis, ei mitään 500€ executive suitea. Ja P.S. kaikille: Suosittelen varaamista ihan ebookersin kautta. Vaikka noi väittää, että omilla nettisivuilla on parhaat hinnat, niin paksat on. Kämpin 2hh oli ebookersissa 207€ ja omilla sivuilla n. 40€ kalliimpi. Sokoksesta muuten puhumattakaan, ero huonehinnoissa olikin MELKO reipas.
Paitsi että nyt mun luottokortti ei hyväksynyt sitä maksua. Ehkä mun pitäisi tarkistaa, onko tuossa postin seassa vaikkapa uusi kortti, kun tää menee nimittäin vanhaksi. Tai sitten mun pitäisi lyhentää velkaa (paitsi että vasta mä sitä lyhensin?). Eiköhän selviä. Ai niin sitä muuta rahanmenoa, varasin bändin hääjuhlaan... Jostain syystä kaveripiiristä ei ole ilmoittautunut vapaaehtoisia halpoja tai ilmaisia muusikoita. Kumma juttu. Ehkä mä voin pyytää faijan rummuttamaan sinne yksin porilaisten marssin tahdissa (se on soittanut tanssiorkesterissa joskus. siis nimenomaan tanssiorkesterissa.) ja joku orpo voisi peruskoulupohjalta raiskata nokkahuilua. Kukaan aikuinen ei varmaan suostuisi laulamaan (meidän suvussa ei ole edes niitä paikallisten eläkeläisten kuorossa virsiä laulavia), mutta lapsivieraista saattaisi vielä löytyä joku paikallisen srk:n päiväkerhon tähti. Siinä olisi ainakin autenttista tunnelmaa, mitä se sitten tarkoittaakaan.
No niin, nyt taidan suunnata naikkareiden sivuille oksentamaan. Mä olen jo reilun puolen vuoden ajan yrittänyt etsiä sieltä hyviä vinkkejä, mutta en ole löytänyt. Ei millään pahalla.
vrijdag, maart 14, 2008
Sadaskahdeskymmeneskuudes
Ollaan vietetty Pojan kanssa iltaa hiljaisessa talossa. Ukko lähti ryyppäämään ja multimediaviesteistä päätellen myös polttamaan sikaria. Firman vuotuiset pippalot kyseessä. Sirkeäsilmäiset lapsoset pitänevät huolen siitä, että illan tapahtumat pysyvät mielessä, ainakin suurinpiirtein. Jälkikasvu saapuu meille siis huomenaamuna. Ukko varmaan mieluusti asentaisi heidät hypnotisoitumaan erilaisista peleistä koko päiväksi, mutta niillä on naapurikaupungissa synttärit tiedossa, joten ihan pelkkä sohvalobotomia ei käy päinsä. (Mun lempiharrastus, treenaan sitä joka päivä töiden jälkeen vähintään tunnin ajan).
Me ollaan tehty täällä kaikenlaista rentouttavaa, kuten saunottu ja suihkuteltu, imuroitu ja pesty pyykkiä. Pojan kanssa saunaan meneminen vaatii energiaa melko paljon. Viime punnituksen mukaan äidin pieni vauva on melkein 25kg painava. Pituudesta ei ole oikein tietoa, mutta 120-122cm pöksyt ovat lahkeista sopivat. Lauteille kipuaminen puntin kanssa on jokseenkin haastavaa.
Pikku-Ukko ja minä ollaan kärsitty viime aikoina omituisesta limaisuudesta, jota kävimme sitten irrottelemassa tuolla höyryssä. Pienempään yksilöön hoito näytti tehoavan. Nyt se kuorsaa.
Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että jos aion raskautua, olis parempi pudottaa sellainen viitisen kiloa pois. Saavuttaisin silloin mukavasti normaalipainon lukemat, mikä todennäköisesti saisi myötämielisempää vastaanottoa th:lta. Tai mä ainakin muistan edellisessä raskaudessani jotenkin äärettömän inhottavina nämä painojupinat (ja nyt olen yli 10kg painavampi). Ajattelin vain, että hermot säästyvät, kun ei joka viikko kuule jotain tyyliin "niin ei tähän kyllä saisi tulla painoa enempää". Poikaa odottaessa kommentti oli aina "se on kyllä TODELLA hyvä, että sinulle ei tuota painoa ole tämän enempää". Tai "onneksi sinä et ainakaan ole ylipainoinen". Siis ei mun entinen keveys johtunut siitä, että olisin ajatellut sen olevan terveellisempää - eikä nykyinen ylipaino siitä, etten tajuaisi sen olevan jossain määrin epäterveellistä.
Painoajattelun kunniaksi kävin hakemassa pakkasesta ihanaa italialaista minttusuklaajäätelöä ja söin rasian loppuun. Röyh. Ukkokin ilmoitti olevansa tulossa.
Pitäisköhän mennä nukkumaan?
Me ollaan tehty täällä kaikenlaista rentouttavaa, kuten saunottu ja suihkuteltu, imuroitu ja pesty pyykkiä. Pojan kanssa saunaan meneminen vaatii energiaa melko paljon. Viime punnituksen mukaan äidin pieni vauva on melkein 25kg painava. Pituudesta ei ole oikein tietoa, mutta 120-122cm pöksyt ovat lahkeista sopivat. Lauteille kipuaminen puntin kanssa on jokseenkin haastavaa.
Pikku-Ukko ja minä ollaan kärsitty viime aikoina omituisesta limaisuudesta, jota kävimme sitten irrottelemassa tuolla höyryssä. Pienempään yksilöön hoito näytti tehoavan. Nyt se kuorsaa.
Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että jos aion raskautua, olis parempi pudottaa sellainen viitisen kiloa pois. Saavuttaisin silloin mukavasti normaalipainon lukemat, mikä todennäköisesti saisi myötämielisempää vastaanottoa th:lta. Tai mä ainakin muistan edellisessä raskaudessani jotenkin äärettömän inhottavina nämä painojupinat (ja nyt olen yli 10kg painavampi). Ajattelin vain, että hermot säästyvät, kun ei joka viikko kuule jotain tyyliin "niin ei tähän kyllä saisi tulla painoa enempää". Poikaa odottaessa kommentti oli aina "se on kyllä TODELLA hyvä, että sinulle ei tuota painoa ole tämän enempää". Tai "onneksi sinä et ainakaan ole ylipainoinen". Siis ei mun entinen keveys johtunut siitä, että olisin ajatellut sen olevan terveellisempää - eikä nykyinen ylipaino siitä, etten tajuaisi sen olevan jossain määrin epäterveellistä.
Painoajattelun kunniaksi kävin hakemassa pakkasesta ihanaa italialaista minttusuklaajäätelöä ja söin rasian loppuun. Röyh. Ukkokin ilmoitti olevansa tulossa.
Pitäisköhän mennä nukkumaan?
donderdag, februari 21, 2008
Sadaskahdeskymmenesviides
Tää blogaaminen laiskottaa. Ja moni muukin asia. Papereiden ulos saamisen jälkeen ollaan oltu sairaina, tervehdytty, Ukko on käynyt Lissabonissa ja kersat olleet meillä vaihtelevasti. Työpäivät seuranneet toisiaan. Kaiken tämän muun ohella me ollaan suunniteltu häitä ensi kesälle. Eiköhän restonomin tutkinto auta yksien suhteellisen helppojen bileiden järkkäämisessä, joissa ei tarvita edes simultaanitulkkauksia, tabujen ja kulttuureiden sovittamisia saati muita erityisturvajärjestelyitä.
Kirkko, juhlapaikka, catering, hääkoordinaattori, minibussi, kaaso ja bestman on varatut. Hääkoordinaattori tulee hoitamaan lähinnä juhlapaikan koristelun, sillä mun on hyvin vaikea kuvitella ehtiväni tehdä sitä sillä aikaa kun yritän saada itseni kuosiin. Samainen henkilö myös varasi meille juhlapaikan, bändin ja kuljetuksen kirkon ja juhlapaikan välille. Kaikkein labiilein tekijä tässä tulee olemaan kirkkovihkiminen, sillä Ukkohan on eronnut, eivätkä kaikki katoliset papit halua vihkiä tällaisia syntisiä. Systeri kehoitti mua tosin ajattelemaan pariskunta Sarkozya, että ei meidän tilanne nyt aivan toivotonkaan ole. Täytyy vain pitää huolta siitä, että jälkikasvua alkaa pukata aikaisintaan 40 viikkoa hääyön jälkeen. Muuten voisi vaikka luulla meidän maistaneen kiellettyä hedelmää ennen aikojaan.
*Ukko tuli tuohon sotkemaan. Se käski mua kertomaan myös kainalokarvoista. En ole ihan varma, että mitä niistä. Että ennen meidän kihloihin menoa niitä ei ollut? Meillä on varsinainen eläintarha käynnissä. Kersat juoksee pikkuhousuissa isäänsä pakoon, joka yrittää julmasti pyydystää heitä suihkua varten. Kuin perhosia haaviin.*
Mä tunnen itseni väsyneeksi, ylensyöneeksi ja ylenpalttisesti juoneeksi. Valmistimme kanaa ja ranskalaisia ja Ukon kanssa vetäisimme pullon punkkua puokkiin. Näin melko harvakseltaan alkoholia nauttivalle tuollainen 3 lasillista alkaa jo huipetuttaa. Lisäksi ateria oli melko täyttävää. Lasten mielestä broiskun tarjoaminen on ehkä yksi pahimmista maanpäällisistä rangaistuksista, mutta itsepintaisesti yritämme tarjoilla ns. monipuolista sekaruokaa. Ns. lähikodissa he ovat kasvissyöjiä, tosin miinus kasvikset, joita he eivät siis syö. Lempiruokavalioon kuuluu kaikki sellaiset tuotteet, missä on vehnäjauhoja, rasvaa, suolaa ja sokeria, mutta ei juurikaan mitään muuta - no suklaata lukuunottamatta (*tähän hymiö sädekehän kanssa*). Siis ranskalaiset pataatit upposivat suihin huomattavasti liukkaammin, varsinkin runsaan majoneesin ja parin ketsuppitipan avittimina. Oletan ruokavaliosta saatujen hivenaine- ja vitamiinimäärien silti olevan ravitsemuksellisesti korkeammalla tasolla kuin ns. suurten nälkävuosien aikoihin, joten ei syytä huoleen.
Huomenna täytyy olla kitkerän aikaisin Lastenlinnassa yhdessä palaverissa. Uuvuttaa jo nyt. Voisko joku mennä mun puolesta?
Kirkko, juhlapaikka, catering, hääkoordinaattori, minibussi, kaaso ja bestman on varatut. Hääkoordinaattori tulee hoitamaan lähinnä juhlapaikan koristelun, sillä mun on hyvin vaikea kuvitella ehtiväni tehdä sitä sillä aikaa kun yritän saada itseni kuosiin. Samainen henkilö myös varasi meille juhlapaikan, bändin ja kuljetuksen kirkon ja juhlapaikan välille. Kaikkein labiilein tekijä tässä tulee olemaan kirkkovihkiminen, sillä Ukkohan on eronnut, eivätkä kaikki katoliset papit halua vihkiä tällaisia syntisiä. Systeri kehoitti mua tosin ajattelemaan pariskunta Sarkozya, että ei meidän tilanne nyt aivan toivotonkaan ole. Täytyy vain pitää huolta siitä, että jälkikasvua alkaa pukata aikaisintaan 40 viikkoa hääyön jälkeen. Muuten voisi vaikka luulla meidän maistaneen kiellettyä hedelmää ennen aikojaan.
*Ukko tuli tuohon sotkemaan. Se käski mua kertomaan myös kainalokarvoista. En ole ihan varma, että mitä niistä. Että ennen meidän kihloihin menoa niitä ei ollut? Meillä on varsinainen eläintarha käynnissä. Kersat juoksee pikkuhousuissa isäänsä pakoon, joka yrittää julmasti pyydystää heitä suihkua varten. Kuin perhosia haaviin.*
Mä tunnen itseni väsyneeksi, ylensyöneeksi ja ylenpalttisesti juoneeksi. Valmistimme kanaa ja ranskalaisia ja Ukon kanssa vetäisimme pullon punkkua puokkiin. Näin melko harvakseltaan alkoholia nauttivalle tuollainen 3 lasillista alkaa jo huipetuttaa. Lisäksi ateria oli melko täyttävää. Lasten mielestä broiskun tarjoaminen on ehkä yksi pahimmista maanpäällisistä rangaistuksista, mutta itsepintaisesti yritämme tarjoilla ns. monipuolista sekaruokaa. Ns. lähikodissa he ovat kasvissyöjiä, tosin miinus kasvikset, joita he eivät siis syö. Lempiruokavalioon kuuluu kaikki sellaiset tuotteet, missä on vehnäjauhoja, rasvaa, suolaa ja sokeria, mutta ei juurikaan mitään muuta - no suklaata lukuunottamatta (*tähän hymiö sädekehän kanssa*). Siis ranskalaiset pataatit upposivat suihin huomattavasti liukkaammin, varsinkin runsaan majoneesin ja parin ketsuppitipan avittimina. Oletan ruokavaliosta saatujen hivenaine- ja vitamiinimäärien silti olevan ravitsemuksellisesti korkeammalla tasolla kuin ns. suurten nälkävuosien aikoihin, joten ei syytä huoleen.
Huomenna täytyy olla kitkerän aikaisin Lastenlinnassa yhdessä palaverissa. Uuvuttaa jo nyt. Voisko joku mennä mun puolesta?
zondag, januari 27, 2008
Sadaskahdeskymmenesneljäs
Meni se joulu ja loppiainenkin. Opinnäytetyö tuli kirjoitettua valmiiksi ja postitettua (sain kolmosen - ei erityisesti ilahduta, mutta ei nolotakaan). Toissapäivänä valmistuin, mutta en silkkaa laiskuuttani viitsinyt lähteä todistusta hakemaan, vaan pyysin sen postissa. Ajatus sadan kilometrin ajamisesta ei houkuttanut, vaikka olisihan siinä samalla voinut jonkun opettajan nähdä ja kirjaston kirjat palauttaa. Pojan mummokin oli viikon visiitillä. Kaikenlaista on siis tapahtunut, ja välillä tuntunut, että vähempi riittäisi.
Ukon piti lähteä Tahkolle ns. työasioissa koko viikonlopuksi, mutta tulikin sitten kipeäksi. Olen tässä viikonlopun ravannut talomme itä- ja länsisiiven väliä hoitaen kahta lähiomaiseksi tituleerattavissa olevaa. Onneksi tuo isompi sentään pysyy paremmin tolpillaan, ja on kykeneväinen hoitamaan (esimerkiksi) intiimihygienian. Muuten se vain makaa, yskii, nukkuu, örisee ja hikoilee (paljon), sekä on käyttänyt mun perjantaina stokkaamani lääkevaraston sisältöä laidasta laitaan (vitamiinit, särkylääkkeet, silmätipat). Toivottavasti tuo itäsiiven asukki eli Poika ei saa tautia. Mäkään en sitä halua.
Sairauksista huolimatta rauhallinen viikonloppu on ollut ihan mukava. Viikko sitten Poika oli mummolassa, mutta ei se aika nyt ihan leväten mennyt. Perjantaina kävin yhden kaverini kanssa syömässä Mai Thaissa ja juomassa muutamat. Tulin myöhään yöllä kotiin, mutta onneksi sain nukkua vähän pidempään aamulla. Kymmeneltä könysin ylös, ja heti päiväruoan jälkeen suuntasimme Heurekaan, minä vanhalta viinalta haisevana, Ukko ja kersat astetta raikkaampina. Siellä menikin muutama tunti, ja Jumbon kautta kotiin. Su ravattiin heti aamusta uimahallille (kaikki tosin on suhteellista, siellä me oltiin klo 11), käytiin pizzalla ja tultiin himaan. Sain käsityönikin (Pojan) sitten takaisin iltapäivällä, ettei vain päässyt ikävystymään. Maanantaina tunsin itseni vähintään yhden rekan alle jääneeksi (mikä ei varmaan ole jäänyt läheisiltäni mitenkään epäselväksi: "sä olet ollut TOSI monta viikkoa kärttyinen", sanoi Ukko eilen).
Tiedättekös lukijat mitä? Mä inhoan talvea. Se saisi nyt olla kertakaikkiaan ohitse. Odotan kesää, aurinkoa, kärpäsiä ja kaikkea sellaista.
Ukon piti lähteä Tahkolle ns. työasioissa koko viikonlopuksi, mutta tulikin sitten kipeäksi. Olen tässä viikonlopun ravannut talomme itä- ja länsisiiven väliä hoitaen kahta lähiomaiseksi tituleerattavissa olevaa. Onneksi tuo isompi sentään pysyy paremmin tolpillaan, ja on kykeneväinen hoitamaan (esimerkiksi) intiimihygienian. Muuten se vain makaa, yskii, nukkuu, örisee ja hikoilee (paljon), sekä on käyttänyt mun perjantaina stokkaamani lääkevaraston sisältöä laidasta laitaan (vitamiinit, särkylääkkeet, silmätipat). Toivottavasti tuo itäsiiven asukki eli Poika ei saa tautia. Mäkään en sitä halua.
Sairauksista huolimatta rauhallinen viikonloppu on ollut ihan mukava. Viikko sitten Poika oli mummolassa, mutta ei se aika nyt ihan leväten mennyt. Perjantaina kävin yhden kaverini kanssa syömässä Mai Thaissa ja juomassa muutamat. Tulin myöhään yöllä kotiin, mutta onneksi sain nukkua vähän pidempään aamulla. Kymmeneltä könysin ylös, ja heti päiväruoan jälkeen suuntasimme Heurekaan, minä vanhalta viinalta haisevana, Ukko ja kersat astetta raikkaampina. Siellä menikin muutama tunti, ja Jumbon kautta kotiin. Su ravattiin heti aamusta uimahallille (kaikki tosin on suhteellista, siellä me oltiin klo 11), käytiin pizzalla ja tultiin himaan. Sain käsityönikin (Pojan) sitten takaisin iltapäivällä, ettei vain päässyt ikävystymään. Maanantaina tunsin itseni vähintään yhden rekan alle jääneeksi (mikä ei varmaan ole jäänyt läheisiltäni mitenkään epäselväksi: "sä olet ollut TOSI monta viikkoa kärttyinen", sanoi Ukko eilen).
Tiedättekös lukijat mitä? Mä inhoan talvea. Se saisi nyt olla kertakaikkiaan ohitse. Odotan kesää, aurinkoa, kärpäsiä ja kaikkea sellaista.
dinsdag, december 25, 2007
Sadaskahdeskymmeneskolmas
Hyvää, rauhallista, sairaala-, terapia- ja kriisivapaata joulunaikaa kaikille.
Meillä ovat appivanhemmat käymässä, ja lämmintä ruokaa väännetään kaksi kertaa päivässä, sen lisäksi toki aamiainen sekä vähintään yksi teehetki. Lapsetkin ovat meillä.
Lasten äiti on ystävällisesti iskostanut lastensa mieleen, kuinka hän joutuu tänä vuonna nyyhkimään yksin kylmässä ja pimeässä, ilman joulupuuta ja läheisiä ihmisiä. 7-vuotias liikuttavalla lapsenuskolla on vakuuttunut siitä, että mikäli ei ole joulukuusta, pukki ei jätä lahjoja. Meillä kyllä oli lahjoja kuusen alla, ja pukki "teki oharit" jättäen paketteja kolkutuksen jälkeen kuistille (ei kuusen juureen), mutta kuitenkin.
Siis muistakaa nyt kaikki eronneet vanhemmat: Mikäli haluatte pilata nimenomaan juuri omien lastenne joulumielen, niin kertokaa sydäntä raastavasti yksinäisyydestänne, sekä täsmentäkää jälkikasvullenne, että on epänormaalia ja vahingoittavaa olla x päiviä erossa ns. primäärihoitajasta. Näin saatte ehkä entisen puolisonne ilon pilaantumaan vähän, mutta sen läsnäolevan vanhemman syvin suru tulee kuitenkin lapsen raastavaa tuskaa katsellessa. Ja EI, se oikea ratkaisu ei siihen ole palauttaa lasta aikaisemmin tuskan alhossa rypevälle vanhemmalle. Varsinkaan, mikäli hänellä ei ole aikomustakaan tehdä joustoja toisinpäin.
Jou-jou-joulun jälkeen päivityksiä.
Meillä ovat appivanhemmat käymässä, ja lämmintä ruokaa väännetään kaksi kertaa päivässä, sen lisäksi toki aamiainen sekä vähintään yksi teehetki. Lapsetkin ovat meillä.
Lasten äiti on ystävällisesti iskostanut lastensa mieleen, kuinka hän joutuu tänä vuonna nyyhkimään yksin kylmässä ja pimeässä, ilman joulupuuta ja läheisiä ihmisiä. 7-vuotias liikuttavalla lapsenuskolla on vakuuttunut siitä, että mikäli ei ole joulukuusta, pukki ei jätä lahjoja. Meillä kyllä oli lahjoja kuusen alla, ja pukki "teki oharit" jättäen paketteja kolkutuksen jälkeen kuistille (ei kuusen juureen), mutta kuitenkin.
Siis muistakaa nyt kaikki eronneet vanhemmat: Mikäli haluatte pilata nimenomaan juuri omien lastenne joulumielen, niin kertokaa sydäntä raastavasti yksinäisyydestänne, sekä täsmentäkää jälkikasvullenne, että on epänormaalia ja vahingoittavaa olla x päiviä erossa ns. primäärihoitajasta. Näin saatte ehkä entisen puolisonne ilon pilaantumaan vähän, mutta sen läsnäolevan vanhemman syvin suru tulee kuitenkin lapsen raastavaa tuskaa katsellessa. Ja EI, se oikea ratkaisu ei siihen ole palauttaa lasta aikaisemmin tuskan alhossa rypevälle vanhemmalle. Varsinkaan, mikäli hänellä ei ole aikomustakaan tehdä joustoja toisinpäin.
Jou-jou-joulun jälkeen päivityksiä.
maandag, december 10, 2007
Sadaskahdeskymmenestoinen
MEILLÄ ollaan oltu vähän sairaita.
MEILLÄ ei olla päästy nyt töihin.
Eikä paljon minnekään muuallekaan, mitä nyt lauantaina kävin tekemässä x-masshoppingia kaupungilla.
MEILLÄ hajosi myös laptopista m-kirjain.
MEILLÄ on kuitenkin onneksi näitä tietokoneita, ja kun yhden läppärin sain vielä lainaksi, niin eipä
MEILLÄ hätäpäivää olekaan. Varsinkaan kun
MEILLÄ on nyt sekä Windows että Ubuntu koneella.
MEILLE tehdään kuistille invaluiskaa paid by Helsinki City. (Muuttokaupunki kustantaa muutostyöt).
MEILLÄ on vitunmoinen ongelma kuistin kanssa, koska talon rakennuttaja ei ole tehnyt routaeristeitä.
MEIDÄN tekisi mieli vetää turpaan tuota hyypiötä, joka talon rakensi, sillä tämä ei nyt ole ihan ensimmäinen ns. bugi, joka vastaan tulee.
Jouluostoksilla ollessani löysin hauskan lastenvaatekaupan Kamppikeskuksesta. Suosittelen. Täällä valmistajan sivut, jotka kannattaa avata vain, jos hermot kestää noita sivustoista hankalasti selattaviksi ja hitsin hitaiksi tekeviä flashejä. Näemmä ovat pakollisia kaikilla rättikauppiailla ja sisustusmestoilla (ja monilla muillakin).
MEILLÄ ihan menee hermot niihin, nih!
MEILLÄ kun menee hermot niin herkästi. Tähän sanoisi Ukkoseni, että no siltä näyttää, eikä ole edes mitään uutta.
Tammikuussa tulen valmistumaan. Mistä tulee mieleen, että olisikin paras kääntyä seuraavaksi sen ONTin puoleen. Ylihuomenna pitäisi lähettää versio ohjaajalle, ja keskustella siitä sitten torstaina.
Katsotaan, miten MEIDÄN käy.
MEILLÄ ei olla päästy nyt töihin.
Eikä paljon minnekään muuallekaan, mitä nyt lauantaina kävin tekemässä x-masshoppingia kaupungilla.
MEILLÄ hajosi myös laptopista m-kirjain.
MEILLÄ on kuitenkin onneksi näitä tietokoneita, ja kun yhden läppärin sain vielä lainaksi, niin eipä
MEILLÄ hätäpäivää olekaan. Varsinkaan kun
MEILLÄ on nyt sekä Windows että Ubuntu koneella.
MEILLE tehdään kuistille invaluiskaa paid by Helsinki City. (Muuttokaupunki kustantaa muutostyöt).
MEILLÄ on vitunmoinen ongelma kuistin kanssa, koska talon rakennuttaja ei ole tehnyt routaeristeitä.
MEIDÄN tekisi mieli vetää turpaan tuota hyypiötä, joka talon rakensi, sillä tämä ei nyt ole ihan ensimmäinen ns. bugi, joka vastaan tulee.
Jouluostoksilla ollessani löysin hauskan lastenvaatekaupan Kamppikeskuksesta. Suosittelen. Täällä valmistajan sivut, jotka kannattaa avata vain, jos hermot kestää noita sivustoista hankalasti selattaviksi ja hitsin hitaiksi tekeviä flashejä. Näemmä ovat pakollisia kaikilla rättikauppiailla ja sisustusmestoilla (ja monilla muillakin).
MEILLÄ ihan menee hermot niihin, nih!
MEILLÄ kun menee hermot niin herkästi. Tähän sanoisi Ukkoseni, että no siltä näyttää, eikä ole edes mitään uutta.
Tammikuussa tulen valmistumaan. Mistä tulee mieleen, että olisikin paras kääntyä seuraavaksi sen ONTin puoleen. Ylihuomenna pitäisi lähettää versio ohjaajalle, ja keskustella siitä sitten torstaina.
Katsotaan, miten MEIDÄN käy.
maandag, november 26, 2007
Sadaskahdeskymmenesensimmäinen
Aivoton Hakusanakatsaus
ninna_a - Joo joo, se olen minä
peg letku - No se on se letku, joka laitetaan g-stoomaan
asuntomessut + tiskirätti - Käsitelty
peg-letku
tuoliin kiinnitettävä syöttötuoli - Ööh, siis ei pöytään, vaan tuoliin? Olenko mä todella vaahdonnut täällä joskus tuoliin kiinnitettävästä syöttötuolista? Vai onko se vain kummallinen haku?
vagifem - emätinpuikot
"robert j.h. engels" - Valitettavasti täällä ei varmaan ole mitään kovin syvällistä juttua ollut
erityishoitotuki - Olemme nauttineet vuodesta 2005 muistaakseni
limavittu - Yöks. Mutta myönnän, olen käyttänyt.
mika waltari nefernefer - Mitä en koskaan ole fanittanut
ninna - Sitä samaa
ninnan
ninnan päiväkirja
työharjoitteluraportti - Onneksi on takanapäin. Koskaan en tainnut hyväksyttää sillä harjoittelupaikan työnantajalla
"paasilinnan huumori" - En jaksa (olen varmaan viallinen). Se on jotenkin LIIAN hauskaa.
"umberto eco" and "ruusun nimeen" - Ruusun nimeen en koskaan lukenut, sen sijaan foucaultin heilurin kyllä (tämä on jo käsitelty jossain plokkauksessa)
"vaihtuva slogan" html - Poistinkohan jo sen?
''pehmuste äitiyspakkauksen'' - Mikä pehmuste?
ai 6 seitsemän veljestä essee - Ai ai
autoistuin niskatuki - Pojalla on
david reuben - Kirjoitti "kaikki mitä olet koskaan halunnut tietää seksistä mutta et ole uskaltanut kysyä"
e-pillerin unohdus ja raskauden mahdollisuus - No ainahan se on mahdollista, mutta ainakin mun edellisillä pillereillä lähestulkoon ihme
gastrostooma - Muistakaa: Stooma ei ole tarkoitettu yhtymistä varten. G-stooma toivottavasti ainakin on niin ahdas, ettei mahdu vaik kuing tung. (muistatteko tämän: achtung, achtung, ei mahtung?)
hiiriä ja ihmisiä kirja - Kaamea. Alfa-alfa-alfa-alfapellot.
ikävä esimies - Mulla on asennevamma melkein kaikkia esimiehiä kohtaan. Voiskohan sen kirjoittaa joskus työhakemukseen?
insinöörin palkka - Reilu, mutta verot syövät yli kolmanneksen, ainakin meidän talouden insinöörin
jos piilari hajoaa silmään - Kyllä sen saa kaivelemalla pois, ainakin silmäkulman kautta. Joku silmätippa ehkä vois auttaa, mutta vesi ei.
kaliumbromidi - Pikku-Ukon lääke, jolla oli androgeenisia vaikutuksia (hiki alkoi haista ja tuli akne). Kaapissa taitaa vieläkin olla jotain irrallisia nappeja.
kirjallisuus essee sinuhe - Voi, voi kun nyt ei voi auttaa. Kun ei koko kirjaa ole tullut luettua.
kun tyttöystävä ehdottaa taukoa - No sitten siihen on varmaan tyydyttävä. Eikö vaan? Olisihan se kurjaa olla yhdessä vain säälistä.
kymmenen hyvää syytä hyväksyä äidin miesystävä - No esimerkiksi se, että niin on vain helpompaa. Teeskentelykin riittää aika pitkälle. Tai vähemmän avoin sota.
kypsää panoa - Kypsää vai kypsää? Ihan vitun kypsää.
lastenklinikka päiväkirja - Pitäisiköhän kirjoittaa? Näin viime viikon siellä haahuiltuani tunnen kyllä laitoksen jollain pervolla tavalla yhdeksi elämäni kiinnekohdaksi. Suoranainen turvasatama satoine tuttuine lääkäreine, sairaanhoitajine ja laitosapulaisineen. Huomio huomio lastenklinikka, nyt on kuukauden x päivä ja tarkistetaan, ovatko laitteet kunnossa.
lihat naiset ja sexi - Pitäisköhän kysyä mieheltä, että diggaisko se lihoista, naisista ja sexistä yhdessä vai erikseen. Peräkkäin?
lähihoitaja päiväkirja - Onko tällä jotain tekemistä lastenklinikka päiväkirjan kanssa?
lähihoitaja päiväkirjan pitäminen - Liittyykö ammattiin?
matkailumarkkinointi - Kääntykää MEKin puoleen, olkaa hyvä.
matkailurestonomi - Vihoviimeinen pilipalitutkinto. Suosittelen mieluummin tradenomilinjaa matkailulla maustettuna. Siitä saattaa saada jopa väylän yliopistoon. Restonomin tutkinnosta on supistettu pois kaikki se, mistä voisi olla jatko-opintojen kannalta hyötyä.
melatoniini kehitysvammainen - Meidän kehitysvammaisella käytössä. Ei auta aina.
miehen vaihdevuosivaivat - Ei ihan vielä ajankohtaista. Ehkä voin pyytää miestä kirjoittamaan sitten vaihdevuosipäiväkirjaa asian tullessa läheiseksi.
milan kundera olemisen sietämätön keveys - Lempikirjani silloin kun olin n. 15v
nederlanders in finland - Mijn man
olemisen sietämätön keveys - Meni jo
peg+letku
peg- letku
peg-letku vauva
pikku ukko ninna - Tää oli aika suloinen hakuyhdistelmä. Tai se pikku ukko -osio ainakin. Istuu kainalossa
pilleri yli 12 tuntia myöhässä - Äh, se ei kyllä kovinkaan usein haittaa, ainakaan jos se on e-pilleri, eikä esim. joku epilääke. Tai kai se minipillereissä ja tarpeeksi pienihormonisissa voi tehoa jo laskeakin.
pimpparalli - Me ei koskaan mitään toria ympäri, mutta muuten on tullut ajeltua vähemmän hyödykästä ajoa paljonkin. Pitkin poikin Uudenmaan lääniä.
ratsastuskilpailuissa - Viimeksi olen ollut katselemassa kai estehyppelöitä v. 1999 HIHS:ssa. Taisin seurata ruokailun lomasta.
reitevälle farkkuja - Olen ennenkin suositellut Rosneria tai Espritia. Ihan vasta löysin kahdet tosi ihanat Espritin farkut Aleksi 13:sta
savumakkara - Ukko tykkää
seitsemän veljestä essee - Ja nyt seitsemän veljestä?
sektioarpi - Ei mikään suurin murhe elämässäni, mutta aika ällöttävä vaalea liero se on poikki vatsan. Se on kuin kastemato. Mä en kyllä ala, jos tulee vielä joskus toinen sektio ja sitten pistetään tuosta poikki vatsan. Kiva ankkuri.
signmark - Jaha?
vauvan sängyn pehmuste - Pojalle tein itse. Niistä tuli ihanat. Mun mielest, siis.
verhojen leikkaaminen - Viimeksi vein ompelijalle
webbikamerakuvaa - Ei o
ninna_a - Joo joo, se olen minä
peg letku - No se on se letku, joka laitetaan g-stoomaan
asuntomessut + tiskirätti - Käsitelty
peg-letku
tuoliin kiinnitettävä syöttötuoli - Ööh, siis ei pöytään, vaan tuoliin? Olenko mä todella vaahdonnut täällä joskus tuoliin kiinnitettävästä syöttötuolista? Vai onko se vain kummallinen haku?
vagifem - emätinpuikot
"robert j.h. engels" - Valitettavasti täällä ei varmaan ole mitään kovin syvällistä juttua ollut
erityishoitotuki - Olemme nauttineet vuodesta 2005 muistaakseni
limavittu - Yöks. Mutta myönnän, olen käyttänyt.
mika waltari nefernefer - Mitä en koskaan ole fanittanut
ninna - Sitä samaa
ninnan
ninnan päiväkirja
työharjoitteluraportti - Onneksi on takanapäin. Koskaan en tainnut hyväksyttää sillä harjoittelupaikan työnantajalla
"paasilinnan huumori" - En jaksa (olen varmaan viallinen). Se on jotenkin LIIAN hauskaa.
"umberto eco" and "ruusun nimeen" - Ruusun nimeen en koskaan lukenut, sen sijaan foucaultin heilurin kyllä (tämä on jo käsitelty jossain plokkauksessa)
"vaihtuva slogan" html - Poistinkohan jo sen?
''pehmuste äitiyspakkauksen'' - Mikä pehmuste?
ai 6 seitsemän veljestä essee - Ai ai
autoistuin niskatuki - Pojalla on
david reuben - Kirjoitti "kaikki mitä olet koskaan halunnut tietää seksistä mutta et ole uskaltanut kysyä"
e-pillerin unohdus ja raskauden mahdollisuus - No ainahan se on mahdollista, mutta ainakin mun edellisillä pillereillä lähestulkoon ihme
gastrostooma - Muistakaa: Stooma ei ole tarkoitettu yhtymistä varten. G-stooma toivottavasti ainakin on niin ahdas, ettei mahdu vaik kuing tung. (muistatteko tämän: achtung, achtung, ei mahtung?)
hiiriä ja ihmisiä kirja - Kaamea. Alfa-alfa-alfa-alfapellot.
ikävä esimies - Mulla on asennevamma melkein kaikkia esimiehiä kohtaan. Voiskohan sen kirjoittaa joskus työhakemukseen?
insinöörin palkka - Reilu, mutta verot syövät yli kolmanneksen, ainakin meidän talouden insinöörin
jos piilari hajoaa silmään - Kyllä sen saa kaivelemalla pois, ainakin silmäkulman kautta. Joku silmätippa ehkä vois auttaa, mutta vesi ei.
kaliumbromidi - Pikku-Ukon lääke, jolla oli androgeenisia vaikutuksia (hiki alkoi haista ja tuli akne). Kaapissa taitaa vieläkin olla jotain irrallisia nappeja.
kirjallisuus essee sinuhe - Voi, voi kun nyt ei voi auttaa. Kun ei koko kirjaa ole tullut luettua.
kun tyttöystävä ehdottaa taukoa - No sitten siihen on varmaan tyydyttävä. Eikö vaan? Olisihan se kurjaa olla yhdessä vain säälistä.
kymmenen hyvää syytä hyväksyä äidin miesystävä - No esimerkiksi se, että niin on vain helpompaa. Teeskentelykin riittää aika pitkälle. Tai vähemmän avoin sota.
kypsää panoa - Kypsää vai kypsää? Ihan vitun kypsää.
lastenklinikka päiväkirja - Pitäisiköhän kirjoittaa? Näin viime viikon siellä haahuiltuani tunnen kyllä laitoksen jollain pervolla tavalla yhdeksi elämäni kiinnekohdaksi. Suoranainen turvasatama satoine tuttuine lääkäreine, sairaanhoitajine ja laitosapulaisineen. Huomio huomio lastenklinikka, nyt on kuukauden x päivä ja tarkistetaan, ovatko laitteet kunnossa.
lihat naiset ja sexi - Pitäisköhän kysyä mieheltä, että diggaisko se lihoista, naisista ja sexistä yhdessä vai erikseen. Peräkkäin?
lähihoitaja päiväkirja - Onko tällä jotain tekemistä lastenklinikka päiväkirjan kanssa?
lähihoitaja päiväkirjan pitäminen - Liittyykö ammattiin?
matkailumarkkinointi - Kääntykää MEKin puoleen, olkaa hyvä.
matkailurestonomi - Vihoviimeinen pilipalitutkinto. Suosittelen mieluummin tradenomilinjaa matkailulla maustettuna. Siitä saattaa saada jopa väylän yliopistoon. Restonomin tutkinnosta on supistettu pois kaikki se, mistä voisi olla jatko-opintojen kannalta hyötyä.
melatoniini kehitysvammainen - Meidän kehitysvammaisella käytössä. Ei auta aina.
miehen vaihdevuosivaivat - Ei ihan vielä ajankohtaista. Ehkä voin pyytää miestä kirjoittamaan sitten vaihdevuosipäiväkirjaa asian tullessa läheiseksi.
milan kundera olemisen sietämätön keveys - Lempikirjani silloin kun olin n. 15v
nederlanders in finland - Mijn man
olemisen sietämätön keveys - Meni jo
peg+letku
peg- letku
peg-letku vauva
pikku ukko ninna - Tää oli aika suloinen hakuyhdistelmä. Tai se pikku ukko -osio ainakin. Istuu kainalossa
pilleri yli 12 tuntia myöhässä - Äh, se ei kyllä kovinkaan usein haittaa, ainakaan jos se on e-pilleri, eikä esim. joku epilääke. Tai kai se minipillereissä ja tarpeeksi pienihormonisissa voi tehoa jo laskeakin.
pimpparalli - Me ei koskaan mitään toria ympäri, mutta muuten on tullut ajeltua vähemmän hyödykästä ajoa paljonkin. Pitkin poikin Uudenmaan lääniä.
ratsastuskilpailuissa - Viimeksi olen ollut katselemassa kai estehyppelöitä v. 1999 HIHS:ssa. Taisin seurata ruokailun lomasta.
reitevälle farkkuja - Olen ennenkin suositellut Rosneria tai Espritia. Ihan vasta löysin kahdet tosi ihanat Espritin farkut Aleksi 13:sta
savumakkara - Ukko tykkää
seitsemän veljestä essee - Ja nyt seitsemän veljestä?
sektioarpi - Ei mikään suurin murhe elämässäni, mutta aika ällöttävä vaalea liero se on poikki vatsan. Se on kuin kastemato. Mä en kyllä ala, jos tulee vielä joskus toinen sektio ja sitten pistetään tuosta poikki vatsan. Kiva ankkuri.
signmark - Jaha?
vauvan sängyn pehmuste - Pojalle tein itse. Niistä tuli ihanat. Mun mielest, siis.
verhojen leikkaaminen - Viimeksi vein ompelijalle
webbikamerakuvaa - Ei o
donderdag, november 22, 2007
Sadasyhdeksästoista
Sitten viimeisen meillä on tapahtunut kaikenlaisia hienoja asioita. Vesi-installaatiomme rakennettiin loppuun, ts. Mr Watman rakensi meille vesilaitoksen ympärille paneelit. Niagaran pauhu jäi oven taakse, mutta aika reippaasti se sieltä huutelee.
Ukkeli vaihtoi asennuksen jälkeen meillä sitten hanoja ja niiden osia, minkä seurauksena elämänlaatumme kohosi n. 23,68 %. Nyt meillä saa vihdoin esim. astiat pesemällä puhtaiksi ja kirkkaiksi sen sijaan, että ne olisivat harmaita ja sameita. Hiuksia voi harjata ilman, että puolet liiskaantuu toisiinsa kiinni heti suorimisen jälkeen ja loput vain irtoavat harjaan.
Nega puoli vesilaitoksessa on se, että puhtaan veden säiliö on sen verran pieni, että veden määrää pitää vähän vaklata, jos pesulle menee. Veden loppuminen on tylsää. Jos niin tapahtuu, kestää n. 20 minuuttia ennen kuin vettä voi käyttää uudestaan. Ja kun hanan vääntää takaisin päälle, vesi on ruosteista (ja pitkään).
Muuten ihan hyvä laite.
Toinen parannus: Eilen asennettiin melkein kaikkiin huoneisiin kaihtimet ikkunoihin. Loppu seuraa parin viikon päästä. No eipä se päivä tällä välin ainakaan liikaa pääse paistamaan sisälle.
***********************
Pikku-Ukkorukka joutui eilen sairaalaan, kun hengittäminen kävi liian vaikeaksi. On ollut kovin flunssainen ja nyt toisella puolella oli keuhkoissa vähän tulehdusmuutosta. Olisi varmaan muuten tullut paremmaksi itsestäänkin, mutta sitten tietysti iski epikohtausten sarjaa toisen perään :/ Vähän ahdistavaa. Odotan kuitenkin, että kotiutuminen olisi ihan muutaman päivän päässä, tuskin tästä kovin pitkällistä hoitojaksoa tulee (kop kop).
***********************
ONT pitäisi valmistua ensi keskiviikkoon mennessä. Tai kai siinä jotain kosmeettista muutosta voi vielä sen jälkeen tehdä. Tänään ajattelin pakata sairaalaan kaikki tarvittavat vermeet ja sitten siellä istua ja kirjoittaa. Jos ei onnaa, tulen kotiin.
***********************
Lapsia meillä on silti kaksin kappalein. Jotenkin helpompaa, kun ovat nyt vähän pidemmän ajan kerrallaan (näin olen uumoillutkin).
Vaikka kovin monia toimivia vaihtoehtoja ei yleensä ole tämän EROVANHEMMUUDEN noudattamisessa, niin joka-toinen-viikonloppu + yksi arkitapaaminen on omalla tavallaan ihan perseestä.
Jos toiseen ihmiseen on kiintynyt, on kiva nähdä, mutta eroaminen on haikeaa. Ikävöiminen on myös kurjaa. Jollekin on pakko kostaa sitten sitä jatkuvaa lyhyiden tapaamisten ja toistuvien eroamisten sarjaa.
Mä en ole koskaan pitänyt sellaisista seurustelusuhteistakaan, joissa harrastetaan pätkätapaamisia. Jos tunteita ei juurikaan ole, suhde kuivuu jo siihen. Jos tunteita on, vituttaa niin että taju lähtee. Jos yhdessä oleminen on negatiivista, suhde loppuu taas siihenkin aika helposti "sit kun me nähdään niin sä oot vaan pahalla tuulella koko ajan".
Sellainen "olet kyllä ihan kiva, mutta en nyt viitsisi rasittaa itseäni tapaamalla sinua liian usein, kun maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa (= siis ei sinun kanssasi, vaan nimenomaan ilman sinua)" ei käy mulle lainkaan. Ellei sitten suhteen toinen osapuoli ole ihan tyytyväinen sitten siihen, että olen ilkeä, ailahteleva ja itsekäs, ihan kostoksi.
Mä olen tosin kuullut, että seuraavanlainen on kaikkein vähiten itsekkäintä, jalointa ja kypsintä seurustelua: Toisesta pidetään vain sillä tavalla sivistyneesti. Vähän kuin kello viiden teeystävästä, jonka kanssa käydään korrektia keskustelua aina silloin tällöin. Keskustelun sijaan, sen jälkeen tai sitä ennen voidaan tietysti panna. On todella naurettavaa ja typerää, jos ihminen ei kykene "karppaamaan diemiin": Kun sivistyneen ystävän käsi ajautuu haaroväliin, on ryhdyttävä kiimaiseksi pedoksi ja nautittava estottomasti. Kyseessä on vain huoleton hupi. On epänormaalia, jos kalut eivät ole tanassa ja kaikki aukot vastaanottavaisina, kun vähän manipuloidaan. Intohimoisen session jälkeen voidaan palata takaisin seesteelliseen olotilaan, erota, ja sitten tavata jälleen sitoumuksitta. Tähän väliin ei sovi ikävän, haikeuden, mustasukkaisuuden, surun, eikä vihan tunteita. Ainoastaan myönteisiä viboja siitä, että saihan sitä ihteään. Seksi on voimavara, ja jokaisen perustarve, kuten ilmakehä, vesi, ravinto ja moni muu. Ajatelkaa nyt, jos happi loppuisi? IIK!
No niin, taidan lopettaa ennenkuin tästä sukeutuu pitkällinen vuodatus. Siihen ei nyt ole aikaa, koska pitää lähteä Lastenklinikalle.
(Olen vähän allapäin.)
Ukkeli vaihtoi asennuksen jälkeen meillä sitten hanoja ja niiden osia, minkä seurauksena elämänlaatumme kohosi n. 23,68 %. Nyt meillä saa vihdoin esim. astiat pesemällä puhtaiksi ja kirkkaiksi sen sijaan, että ne olisivat harmaita ja sameita. Hiuksia voi harjata ilman, että puolet liiskaantuu toisiinsa kiinni heti suorimisen jälkeen ja loput vain irtoavat harjaan.
Nega puoli vesilaitoksessa on se, että puhtaan veden säiliö on sen verran pieni, että veden määrää pitää vähän vaklata, jos pesulle menee. Veden loppuminen on tylsää. Jos niin tapahtuu, kestää n. 20 minuuttia ennen kuin vettä voi käyttää uudestaan. Ja kun hanan vääntää takaisin päälle, vesi on ruosteista (ja pitkään).
Muuten ihan hyvä laite.
Toinen parannus: Eilen asennettiin melkein kaikkiin huoneisiin kaihtimet ikkunoihin. Loppu seuraa parin viikon päästä. No eipä se päivä tällä välin ainakaan liikaa pääse paistamaan sisälle.
***********************
Pikku-Ukkorukka joutui eilen sairaalaan, kun hengittäminen kävi liian vaikeaksi. On ollut kovin flunssainen ja nyt toisella puolella oli keuhkoissa vähän tulehdusmuutosta. Olisi varmaan muuten tullut paremmaksi itsestäänkin, mutta sitten tietysti iski epikohtausten sarjaa toisen perään :/ Vähän ahdistavaa. Odotan kuitenkin, että kotiutuminen olisi ihan muutaman päivän päässä, tuskin tästä kovin pitkällistä hoitojaksoa tulee (kop kop).
***********************
ONT pitäisi valmistua ensi keskiviikkoon mennessä. Tai kai siinä jotain kosmeettista muutosta voi vielä sen jälkeen tehdä. Tänään ajattelin pakata sairaalaan kaikki tarvittavat vermeet ja sitten siellä istua ja kirjoittaa. Jos ei onnaa, tulen kotiin.
***********************
Lapsia meillä on silti kaksin kappalein. Jotenkin helpompaa, kun ovat nyt vähän pidemmän ajan kerrallaan (näin olen uumoillutkin).
Vaikka kovin monia toimivia vaihtoehtoja ei yleensä ole tämän EROVANHEMMUUDEN noudattamisessa, niin joka-toinen-viikonloppu + yksi arkitapaaminen on omalla tavallaan ihan perseestä.
Jos toiseen ihmiseen on kiintynyt, on kiva nähdä, mutta eroaminen on haikeaa. Ikävöiminen on myös kurjaa. Jollekin on pakko kostaa sitten sitä jatkuvaa lyhyiden tapaamisten ja toistuvien eroamisten sarjaa.
Mä en ole koskaan pitänyt sellaisista seurustelusuhteistakaan, joissa harrastetaan pätkätapaamisia. Jos tunteita ei juurikaan ole, suhde kuivuu jo siihen. Jos tunteita on, vituttaa niin että taju lähtee. Jos yhdessä oleminen on negatiivista, suhde loppuu taas siihenkin aika helposti "sit kun me nähdään niin sä oot vaan pahalla tuulella koko ajan".
Sellainen "olet kyllä ihan kiva, mutta en nyt viitsisi rasittaa itseäni tapaamalla sinua liian usein, kun maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa (= siis ei sinun kanssasi, vaan nimenomaan ilman sinua)" ei käy mulle lainkaan. Ellei sitten suhteen toinen osapuoli ole ihan tyytyväinen sitten siihen, että olen ilkeä, ailahteleva ja itsekäs, ihan kostoksi.
Mä olen tosin kuullut, että seuraavanlainen on kaikkein vähiten itsekkäintä, jalointa ja kypsintä seurustelua: Toisesta pidetään vain sillä tavalla sivistyneesti. Vähän kuin kello viiden teeystävästä, jonka kanssa käydään korrektia keskustelua aina silloin tällöin. Keskustelun sijaan, sen jälkeen tai sitä ennen voidaan tietysti panna. On todella naurettavaa ja typerää, jos ihminen ei kykene "karppaamaan diemiin": Kun sivistyneen ystävän käsi ajautuu haaroväliin, on ryhdyttävä kiimaiseksi pedoksi ja nautittava estottomasti. Kyseessä on vain huoleton hupi. On epänormaalia, jos kalut eivät ole tanassa ja kaikki aukot vastaanottavaisina, kun vähän manipuloidaan. Intohimoisen session jälkeen voidaan palata takaisin seesteelliseen olotilaan, erota, ja sitten tavata jälleen sitoumuksitta. Tähän väliin ei sovi ikävän, haikeuden, mustasukkaisuuden, surun, eikä vihan tunteita. Ainoastaan myönteisiä viboja siitä, että saihan sitä ihteään. Seksi on voimavara, ja jokaisen perustarve, kuten ilmakehä, vesi, ravinto ja moni muu. Ajatelkaa nyt, jos happi loppuisi? IIK!
No niin, taidan lopettaa ennenkuin tästä sukeutuu pitkällinen vuodatus. Siihen ei nyt ole aikaa, koska pitää lähteä Lastenklinikalle.
(Olen vähän allapäin.)
maandag, november 12, 2007
Sadaskahdeksastoista
Tää on sitten pöllitty Pultti-Katalta:
Tiedätkö ketään, jolla on samat nimikirjaimet kuin sinulla?
Ukolla. Matkalaukut sopivat sen puolesta molemmille.
Tiedätkö ketään, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla?
En.
Jos saisit olla yhden päivän ajan kuka tahansa henkilö maailmassa, kuka olisit?
Haluaisin tietää millaista on hypätä hevosella 1m82 ilman satulaa ja suitsia. Ei voisin olla yhden päivän ajan menneisyydessä Fazerin Kalle.
Olisitko valmis lunttaamaan kokeessa, jos tietäisit, ettet jää kiinni?
Kyllä, jos tentti olisi mielestäni vähäarvoinen. Tärkeään tenttiin en.
Ota päiväkirjastasi (jos sellainen on) esille sivu 6 ja kirjoita tähän pätkä, joka kuvaa sinua, elämääsi tai ajatusmaailmaasi parhaiten?
Otan bloggauksen numero 6:
1) Lastenhoitajapula vaivaa pääkaupunkiseutua
2) Ylellinen elämäntapa vie perheemme vararikkoon
3) Missä viipyy tilapäishoitopaikka?
Valitan mitä ilmeisimmin lapsenhoidon rasittavuutta.
Mitä kappaletta kuuntelet parhaillaan tai minkä kappaleen kuulit viimeksi?
Telsusta tulee Zen Café.
Mikä on sinusta lähin esine tietokonetta tai sen osia lukuun ottamatta?
Ukko. Eh eh.
Mitä näet, kun katsot (juuri nyt) oikealle takaviistoon?
Sohva. Seinällä Jack Vettriano: Portland Gallery.
Käytätkö/käyttäisitkö mieluummin piilolinssejä vai tavallisia silmälaseja? Miksi?
Molempia. Piilarit hankaa silmiä, mutta silmälasit valuu, huurustuu ja tulee täyteen pisaroita sateella.
Onko kivempi antaa vai saada lahjoja? (rehellinen vastaus!)
Saaminen on kivempaa, mutta kun alkaa omistaa kaikkea, tulee nirsoksi. Yllätyslahjojen suhteen ei.
Mihin kilpailuun osallistuisit näistä mieluiten: Idols, Haluatko miljonääriksi? vai Big Brother? Uskoisitko pärjääväsi näistä jossain hyvin?
Jos noista joku niin Big Brother, vaikka aika perseestä se kyllä olisi. Haluaisitko miljonääriksi tai Idols - no way. Menettäisin järkeni.
Mistä hinnasta suostuisit ajamaan pääsi kaljuksi?
30 000€ ja siitä ylöspäin.
Syötkö/söisitkö mieluummin etanoita vai mustekalaa?
Etana, etana näytä sarves.
Tulet kouluun ja huomaat, että tänään on koe, jonka luulit olevan huomenna ja johon et ole lukenut lainkaan. Mitä teet?
No sen tentin tiätty! Ja sitäpaitsi toi on suoraan mun elämästä, viimeksi kun olen jonkun kokeen tehnyt, se meni just noin. Sain kolmosen. Koko lukio oli täynnä näitä "ai, oliks se tänään jo" -hämmästyksiä :O
Avaatko banaanin ylhäältä (se osa, mistä se on tertussa kiinni) vai alhaalta?
Tertun kohdalta.
Ottaisitko mieluummin lävistyksen kieleen vai napaan?
En kumpaankaan. Iljettää ajatuskin.
Oletko koskaan juossut liukuportaita väärään suuntaan?
Viimeksi kesällä 1997.
Millon ja miksi itkit viimeksi?
Äsken kun kuuntelin Zen Caféta. Tosin aika diskreetisti.
Jos joutuisit luopumaan jostain aistista (näkö-, kuulo-, haju-, maku-, tunto-), mistä luopuisit?
Ei juma en kyllä mistään noista. Hajuaisti ehkä sitten jos pakko valita.
Entä mistä aistista luopuisit kaikkein viimeisenä?
Näkö.
Oletko ikinä ollut ihastunut / rakastunut opettajaasi?
En kai, en ainakaan muista.
Käveletkö/ajatko yleensä päin punaisia?
Usein kävelen, mutta äärettömän harvoin ajan. Sen pitää olla joku spesu paikka, ja yleensä kyseessä vahinko.
Puhutko tai laulatko itseksesi usein?
Joka päivä.
Haluatko kassalla ensin kolikot ja kuitin/setelit siihen päälle vai ensin kuitin/setelit ja kolikot siihen päälle?
Kolikot kämmenen sisään ja seteli näppeihin.
Kuinka monella kielellä osaat sanoa "minä rakastan sinua"?
Tarpeeksi monella.
Mitä kuivaat ensimmäisenä, kun tulet suihkusta?
Kasvot, hiukset.
Oletko ikinä uinut alasti?
Usein.
Minkä osan luet sanomalehdestä mieluiten?
Alusta loppuun. Mun intohimo on mielipideosasto, sitten syntyneet, kuolleet ja avioituneet/kihlautuneet. Eli vanhaan kunnon tapaan siis vain akkojen juoruja. (Ukko lukee miehiseen tapaan talouden ja politiikan, sillä hän ei jaksa pienen ihmisen murheista piitata, kun niitä on tässä talossa jo ihan tarpeeksi. Yhdessä me skippaamme kulttuuriosaston. Kaameaa.)
Mihin ulkonäkösi piirteeseen olet erityisen tyytyväinen?
Arseen, jos se olisi pienempi.
Oletko ollut ikinä koulussa / töissä krapulassa?
Joskus vähän liiankin usein.
Jos tv:ssä esitettäisiin suorana lähetyksenä julkinen teloitus, katsoisitko sen?
En varmasti.
Olisitko valmis tappamaan viattoman ihmisen, jos sen avulla nälänhätä poistuisi maailmasta?
Omituinen yhteys.
Jos sinulla tulee aikaisena kouluaamuna kiire ja joudut jättämään meikkaamisen tai aamupalan väliin, kumman jätät?
Molemmat.
Valitse jokin lempi-tv-sarjoistasi. Ketä sen hahmoa muistutat eniten?
Joku hyperneuroottinen, obsessiivinen ja vähän nyrpeä naishahmo, joka möläyttelee tilanteisiin sopimattomia kommentteja ja tilaisuuden tullen juo alkoholia täysin holtittomasti.
Mitä näistä teet mieluiten: tiskaat, imuroit vai peset lattioita?
Imppaaminen on mun juttu.
Mitkä ovat huoneesi hallitsevimmat värit? Ovatko ne lempivärejäsi?
Ei siellä ole mitään hallitsevia värejä, mutta ei ole vaikka oliskin.
Ovatko jalkasi juuri nyt ristittynä, istutko niiden päällä vai miten ne ovat?
Ne on siis kiinni mun lantiossa, tai siis siellä lonkkakuopissa, ja sitten ne ojentuu sohvaa pitkin niin pitkälle kuin niitä riittää. Ainakin ne ovat mun välittömässä läheisyydessä.
Jos saat matikan kokeesta kasin, miten reagoit?
Syytän huonoa liukua, olosuhteita, loukkaantumista ja sellaista.
Mitä elokuvaa/tv-ohjelmaa katsoessasi olet itkenyt?
Itken melkein aina kuitenkin, niin ei niitä voi kaikkia edes luetella.
Tiedätkö ketään, jolla on samat nimikirjaimet kuin sinulla?
Ukolla. Matkalaukut sopivat sen puolesta molemmille.
Tiedätkö ketään, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla?
En.
Jos saisit olla yhden päivän ajan kuka tahansa henkilö maailmassa, kuka olisit?
Haluaisin tietää millaista on hypätä hevosella 1m82 ilman satulaa ja suitsia. Ei voisin olla yhden päivän ajan menneisyydessä Fazerin Kalle.
Olisitko valmis lunttaamaan kokeessa, jos tietäisit, ettet jää kiinni?
Kyllä, jos tentti olisi mielestäni vähäarvoinen. Tärkeään tenttiin en.
Ota päiväkirjastasi (jos sellainen on) esille sivu 6 ja kirjoita tähän pätkä, joka kuvaa sinua, elämääsi tai ajatusmaailmaasi parhaiten?
Otan bloggauksen numero 6:
1) Lastenhoitajapula vaivaa pääkaupunkiseutua
2) Ylellinen elämäntapa vie perheemme vararikkoon
3) Missä viipyy tilapäishoitopaikka?
Valitan mitä ilmeisimmin lapsenhoidon rasittavuutta.
Mitä kappaletta kuuntelet parhaillaan tai minkä kappaleen kuulit viimeksi?
Telsusta tulee Zen Café.
Mikä on sinusta lähin esine tietokonetta tai sen osia lukuun ottamatta?
Ukko. Eh eh.
Mitä näet, kun katsot (juuri nyt) oikealle takaviistoon?
Sohva. Seinällä Jack Vettriano: Portland Gallery.
Käytätkö/käyttäisitkö mieluummin piilolinssejä vai tavallisia silmälaseja? Miksi?
Molempia. Piilarit hankaa silmiä, mutta silmälasit valuu, huurustuu ja tulee täyteen pisaroita sateella.
Onko kivempi antaa vai saada lahjoja? (rehellinen vastaus!)
Saaminen on kivempaa, mutta kun alkaa omistaa kaikkea, tulee nirsoksi. Yllätyslahjojen suhteen ei.
Mihin kilpailuun osallistuisit näistä mieluiten: Idols, Haluatko miljonääriksi? vai Big Brother? Uskoisitko pärjääväsi näistä jossain hyvin?
Jos noista joku niin Big Brother, vaikka aika perseestä se kyllä olisi. Haluaisitko miljonääriksi tai Idols - no way. Menettäisin järkeni.
Mistä hinnasta suostuisit ajamaan pääsi kaljuksi?
30 000€ ja siitä ylöspäin.
Syötkö/söisitkö mieluummin etanoita vai mustekalaa?
Etana, etana näytä sarves.
Tulet kouluun ja huomaat, että tänään on koe, jonka luulit olevan huomenna ja johon et ole lukenut lainkaan. Mitä teet?
No sen tentin tiätty! Ja sitäpaitsi toi on suoraan mun elämästä, viimeksi kun olen jonkun kokeen tehnyt, se meni just noin. Sain kolmosen. Koko lukio oli täynnä näitä "ai, oliks se tänään jo" -hämmästyksiä :O
Avaatko banaanin ylhäältä (se osa, mistä se on tertussa kiinni) vai alhaalta?
Tertun kohdalta.
Ottaisitko mieluummin lävistyksen kieleen vai napaan?
En kumpaankaan. Iljettää ajatuskin.
Oletko koskaan juossut liukuportaita väärään suuntaan?
Viimeksi kesällä 1997.
Millon ja miksi itkit viimeksi?
Äsken kun kuuntelin Zen Caféta. Tosin aika diskreetisti.
Jos joutuisit luopumaan jostain aistista (näkö-, kuulo-, haju-, maku-, tunto-), mistä luopuisit?
Ei juma en kyllä mistään noista. Hajuaisti ehkä sitten jos pakko valita.
Entä mistä aistista luopuisit kaikkein viimeisenä?
Näkö.
Oletko ikinä ollut ihastunut / rakastunut opettajaasi?
En kai, en ainakaan muista.
Käveletkö/ajatko yleensä päin punaisia?
Usein kävelen, mutta äärettömän harvoin ajan. Sen pitää olla joku spesu paikka, ja yleensä kyseessä vahinko.
Puhutko tai laulatko itseksesi usein?
Joka päivä.
Haluatko kassalla ensin kolikot ja kuitin/setelit siihen päälle vai ensin kuitin/setelit ja kolikot siihen päälle?
Kolikot kämmenen sisään ja seteli näppeihin.
Kuinka monella kielellä osaat sanoa "minä rakastan sinua"?
Tarpeeksi monella.
Mitä kuivaat ensimmäisenä, kun tulet suihkusta?
Kasvot, hiukset.
Oletko ikinä uinut alasti?
Usein.
Minkä osan luet sanomalehdestä mieluiten?
Alusta loppuun. Mun intohimo on mielipideosasto, sitten syntyneet, kuolleet ja avioituneet/kihlautuneet. Eli vanhaan kunnon tapaan siis vain akkojen juoruja. (Ukko lukee miehiseen tapaan talouden ja politiikan, sillä hän ei jaksa pienen ihmisen murheista piitata, kun niitä on tässä talossa jo ihan tarpeeksi. Yhdessä me skippaamme kulttuuriosaston. Kaameaa.)
Mihin ulkonäkösi piirteeseen olet erityisen tyytyväinen?
Arseen, jos se olisi pienempi.
Oletko ollut ikinä koulussa / töissä krapulassa?
Joskus vähän liiankin usein.
Jos tv:ssä esitettäisiin suorana lähetyksenä julkinen teloitus, katsoisitko sen?
En varmasti.
Olisitko valmis tappamaan viattoman ihmisen, jos sen avulla nälänhätä poistuisi maailmasta?
Omituinen yhteys.
Jos sinulla tulee aikaisena kouluaamuna kiire ja joudut jättämään meikkaamisen tai aamupalan väliin, kumman jätät?
Molemmat.
Valitse jokin lempi-tv-sarjoistasi. Ketä sen hahmoa muistutat eniten?
Joku hyperneuroottinen, obsessiivinen ja vähän nyrpeä naishahmo, joka möläyttelee tilanteisiin sopimattomia kommentteja ja tilaisuuden tullen juo alkoholia täysin holtittomasti.
Mitä näistä teet mieluiten: tiskaat, imuroit vai peset lattioita?
Imppaaminen on mun juttu.
Mitkä ovat huoneesi hallitsevimmat värit? Ovatko ne lempivärejäsi?
Ei siellä ole mitään hallitsevia värejä, mutta ei ole vaikka oliskin.
Ovatko jalkasi juuri nyt ristittynä, istutko niiden päällä vai miten ne ovat?
Ne on siis kiinni mun lantiossa, tai siis siellä lonkkakuopissa, ja sitten ne ojentuu sohvaa pitkin niin pitkälle kuin niitä riittää. Ainakin ne ovat mun välittömässä läheisyydessä.
Jos saat matikan kokeesta kasin, miten reagoit?
Syytän huonoa liukua, olosuhteita, loukkaantumista ja sellaista.
Mitä elokuvaa/tv-ohjelmaa katsoessasi olet itkenyt?
Itken melkein aina kuitenkin, niin ei niitä voi kaikkia edes luetella.
donderdag, november 08, 2007
Sadasseitsemästoista
10 vuotta sitten 1997
Seurustelin ex-exäni J:n kanssa ja asuin Töölössä. Olimme ehtineet seukata pari hassua kuukautta. Opiskelin ravintolakoulussa, enkä tainnut näihin aikoihin olla missään töissä (harvinainen breikki). Takana oli yksi elämäni levottomimmista kesistä ja syksy oli palautumisen aikaa.
Tässä vaiheessa tietokone oli vain yksi pahuksen loota pöydällä. Nettiyhteyttä ei ollut kotona, ja koulun yhteys oli niin hidas, ettei sivujen latautumista jaksanut millään odottaan.
5 vuotta sitten 2002
Pikku-Ukko oli vajaan vuoden ikäinen ja olin kovin huolissani olemattomasta kehityksestä. Näihin aikoihin Pojalla oli pari-kolme sellaista kummallista kirkumiskohtausta, jotka vuosia jälkeen päättelin epileptisiksi. Oltiin Lapissa, mutta suunniteltiin tuloa Helsinkiin. Joulukuussa 2002 osoite muuttuikin.
Tässä vaiheessa mulla oli eka läppäri ollut 2-3v ajan (kesästä -99?), mutta myös pöytäkone. Olin 1,5v ajan ansiokkaasti koukuttanut itseäni nettiin, etenkin vauva-lehden aihe vapaalle. Surffasin myös tietoa kaikista mahdollisista neurologisista degeneratiivistista sairauksista lapsilla.
3 vuotta sitten 2004
Kamala kesä sairaalassa takana. Vietimme siellä melkein 3kk putkeen, ja pitkin syksyäkin tuli polikäyntejä. Pojalla taisi kuitenkin juuri kolme vuotta sitten olla hyvä jakso. Kehitystäkin tuli jonkun verran. Poika oli niin kaunis (pirteämpi vielä tuossa vaiheessa): pellavapää, kirkkaan siniset silmät, valloittava hymy. En muista onnistuinko käymään koulussa, vai olivatko päivät pelkkää sumua. Luulen, että vietin aika paljon aikaa netissä.
1 vuosi sitten 2006
Seurusteltiin Ukon kanssa. Takana oli vasta yhteinen reissu Saksaan, mikä oli ihan hyvä juttu meidän suhteemme kannalta. Asuin urbaanisti kanavan varrella. Myöhemmin Ukko sanoi, ettei hän koskaan pitänyt meillä olemisesta. Minä taas en pitänyt hänen luonaan olemisesta. Pojalla oli kotona hoitaja. Yritin etsiä työharjoittelupaikkaa, mutta se oli jotenkin ihan toivotonta.
Ukko taisi vuosi sitten olla jo asentanut Ubuntun mun läppäriin. Totuttelin sen käyttöä.
Tähän asti tänä vuonna
Olemme muuttaneet omakotitaloon. Käyn töissä. Pikku-Ukko on sairastanut vähemmän kuin pitkiin aikoihin, vaikka nyt noita takapakkeja onkin. Olen valmistumassa joulukuussa. Riitelemme Ukon kanssa enemmän, mutta olemme tyytyväisempiä (kait). Suhteeseemme on alkanut ilmestyä näitä tyypillisiä "älä nyt taas vaan ala" -juttuja. Raahaudumme pariterapiaan (kutsun sitä sillä nimellä) kerran viikossa, kuten ennenkin. Puhumme siellä enemmän.
Olen niin tottunut Ubuntuun, etten enää jaksa Windowsia lainkaan. Nettiriippuvuus... Noh.
Eilen
Puhuin siskon kanssa puhelimessa, mikä on harvinaista. Tein koko päivän kotona opinnäytetyötä ja kuuntelin korvat soiden meidän vedenpuhdistuslaitoksen ääniä.
Tänään
Olen vain aivan sairaan väsynyt. Tapasin ONT-ohjaajan, rupateltiin tovi. Kävin katsomassa Pikku-Ukkoa ja Pojan Mummoa (eli ex-anoppia). Silmälaseista putosi lasi. Käytiin Bauhausissa, missä en nähnyt pidemmälle kuin 3m tarkkaan eteenpäin. Kaupoilta ajaminen pimeydessä huonolla näöllä oli ihan perkeleestä.
Huomenna
Menen töihin, jossa joko rustaan verkkokauppaa tai laitan joulukoristeet. Käyn näöntarkastuksessa ja uusimassa piilolinssimääräyksen. Korjautan prillit. Teen opinnäytetyötä. Meillä alkaa lapsiviikonloppu.
Ensi vuonna
En tiedä, nyt ainoa ajatus on "olen vain väsynyt".
Seurustelin ex-exäni J:n kanssa ja asuin Töölössä. Olimme ehtineet seukata pari hassua kuukautta. Opiskelin ravintolakoulussa, enkä tainnut näihin aikoihin olla missään töissä (harvinainen breikki). Takana oli yksi elämäni levottomimmista kesistä ja syksy oli palautumisen aikaa.
Tässä vaiheessa tietokone oli vain yksi pahuksen loota pöydällä. Nettiyhteyttä ei ollut kotona, ja koulun yhteys oli niin hidas, ettei sivujen latautumista jaksanut millään odottaan.
5 vuotta sitten 2002
Pikku-Ukko oli vajaan vuoden ikäinen ja olin kovin huolissani olemattomasta kehityksestä. Näihin aikoihin Pojalla oli pari-kolme sellaista kummallista kirkumiskohtausta, jotka vuosia jälkeen päättelin epileptisiksi. Oltiin Lapissa, mutta suunniteltiin tuloa Helsinkiin. Joulukuussa 2002 osoite muuttuikin.
Tässä vaiheessa mulla oli eka läppäri ollut 2-3v ajan (kesästä -99?), mutta myös pöytäkone. Olin 1,5v ajan ansiokkaasti koukuttanut itseäni nettiin, etenkin vauva-lehden aihe vapaalle. Surffasin myös tietoa kaikista mahdollisista neurologisista degeneratiivistista sairauksista lapsilla.
3 vuotta sitten 2004
Kamala kesä sairaalassa takana. Vietimme siellä melkein 3kk putkeen, ja pitkin syksyäkin tuli polikäyntejä. Pojalla taisi kuitenkin juuri kolme vuotta sitten olla hyvä jakso. Kehitystäkin tuli jonkun verran. Poika oli niin kaunis (pirteämpi vielä tuossa vaiheessa): pellavapää, kirkkaan siniset silmät, valloittava hymy. En muista onnistuinko käymään koulussa, vai olivatko päivät pelkkää sumua. Luulen, että vietin aika paljon aikaa netissä.
1 vuosi sitten 2006
Seurusteltiin Ukon kanssa. Takana oli vasta yhteinen reissu Saksaan, mikä oli ihan hyvä juttu meidän suhteemme kannalta. Asuin urbaanisti kanavan varrella. Myöhemmin Ukko sanoi, ettei hän koskaan pitänyt meillä olemisesta. Minä taas en pitänyt hänen luonaan olemisesta. Pojalla oli kotona hoitaja. Yritin etsiä työharjoittelupaikkaa, mutta se oli jotenkin ihan toivotonta.
Ukko taisi vuosi sitten olla jo asentanut Ubuntun mun läppäriin. Totuttelin sen käyttöä.
Tähän asti tänä vuonna
Olemme muuttaneet omakotitaloon. Käyn töissä. Pikku-Ukko on sairastanut vähemmän kuin pitkiin aikoihin, vaikka nyt noita takapakkeja onkin. Olen valmistumassa joulukuussa. Riitelemme Ukon kanssa enemmän, mutta olemme tyytyväisempiä (kait). Suhteeseemme on alkanut ilmestyä näitä tyypillisiä "älä nyt taas vaan ala" -juttuja. Raahaudumme pariterapiaan (kutsun sitä sillä nimellä) kerran viikossa, kuten ennenkin. Puhumme siellä enemmän.
Olen niin tottunut Ubuntuun, etten enää jaksa Windowsia lainkaan. Nettiriippuvuus... Noh.
Eilen
Puhuin siskon kanssa puhelimessa, mikä on harvinaista. Tein koko päivän kotona opinnäytetyötä ja kuuntelin korvat soiden meidän vedenpuhdistuslaitoksen ääniä.
Tänään
Olen vain aivan sairaan väsynyt. Tapasin ONT-ohjaajan, rupateltiin tovi. Kävin katsomassa Pikku-Ukkoa ja Pojan Mummoa (eli ex-anoppia). Silmälaseista putosi lasi. Käytiin Bauhausissa, missä en nähnyt pidemmälle kuin 3m tarkkaan eteenpäin. Kaupoilta ajaminen pimeydessä huonolla näöllä oli ihan perkeleestä.
Huomenna
Menen töihin, jossa joko rustaan verkkokauppaa tai laitan joulukoristeet. Käyn näöntarkastuksessa ja uusimassa piilolinssimääräyksen. Korjautan prillit. Teen opinnäytetyötä. Meillä alkaa lapsiviikonloppu.
Ensi vuonna
En tiedä, nyt ainoa ajatus on "olen vain väsynyt".
woensdag, november 07, 2007
Sadaskuudestoista
Näin ne meistä tänään maailmalla puhuu.
Uutisissakin sanottiin, että ihan isoilla otsikoilla ja etusivuilla. Tässä globaalissa maailmassa kuulin itse siitä vasta kaaauan tapahtuman jälkeen, kun sisko soitti Ranskasta. Hänen poikansa oli kuulemma huolestuneena soittanut Dijonista ja ihmetellyt, että kuka on ammuskellut ja missä?
Kun Ukko soitti äidilleen, hänkin jo tiesi.
Voin kuvitella, että joku vanhan kansan ihminen kommentoisi: "Kyllä silläkin oli niin helppo elämä, ettei enää mitään muuta keksinyt".
(Ihme logiikka, sanoisin)
*****
Meidän talomme uutiset ovat paljon miedompia ja sitäkin iloisempia: Meillä on uusi, toimiva vesisysteemi.
Hip Hip Hoera.
Ehkä me alamme pullottaa ja myydä sitä ohikulkijoille. Vähintäänkin siitä kärsimyksestä, että koko suodatinjärjestelmä tuottaa melua ainakin 500 % enemmän kuin tavallinen hana.
Ai hemmetti, nyt mä tajusin. Tän siitä saa, kun pilkkaa toisten meluherkkyyksiä. Me saatiin tänne nyt siis ihan omalla toiminnalla sellainen taustameteli, joka vastaa suunnilleen kiitoradan välittömässä läheisyydessä asumista. Lohtu: Meteliä kuuluu vain silloin, kun puhdistus on käynnissä.
Uutisissakin sanottiin, että ihan isoilla otsikoilla ja etusivuilla. Tässä globaalissa maailmassa kuulin itse siitä vasta kaaauan tapahtuman jälkeen, kun sisko soitti Ranskasta. Hänen poikansa oli kuulemma huolestuneena soittanut Dijonista ja ihmetellyt, että kuka on ammuskellut ja missä?
Kun Ukko soitti äidilleen, hänkin jo tiesi.
Voin kuvitella, että joku vanhan kansan ihminen kommentoisi: "Kyllä silläkin oli niin helppo elämä, ettei enää mitään muuta keksinyt".
(Ihme logiikka, sanoisin)
*****
Meidän talomme uutiset ovat paljon miedompia ja sitäkin iloisempia: Meillä on uusi, toimiva vesisysteemi.
Hip Hip Hoera.
Ehkä me alamme pullottaa ja myydä sitä ohikulkijoille. Vähintäänkin siitä kärsimyksestä, että koko suodatinjärjestelmä tuottaa melua ainakin 500 % enemmän kuin tavallinen hana.
Ai hemmetti, nyt mä tajusin. Tän siitä saa, kun pilkkaa toisten meluherkkyyksiä. Me saatiin tänne nyt siis ihan omalla toiminnalla sellainen taustameteli, joka vastaa suunnilleen kiitoradan välittömässä läheisyydessä asumista. Lohtu: Meteliä kuuluu vain silloin, kun puhdistus on käynnissä.
dinsdag, november 06, 2007
Sadasviidestoista
Meillä on taas pitkästä aikaa kylässä Leipuri Hiiva, hän asuu Kumputiellä.
Siis totisesti. Pullista ja kakuista en niin tiedäkään, mutta tämän hyyryläisen ihan mielellään pistää talveakin vasten pihalle.
Kävin aamusella nimittäin lääkärikeskuksessa ja sain meille molemmille lääkkeet <3
Iih. Anaa, olla nainen.
*****
Istumme kärttyisinä sohvalla. Ukko on viettänyt koko päivän sisällä valvoen vedenpuhdistuslaitosta asentavaa kaveria. Tai en nyt siitä valvomisesta niin tiedä, mutta onpahan ollut paikalla. Vesi, joka on ollut poikki koko päivän, valuu putkista ruosteisena ja kuvottavana. Odotamme sen kirkastumista. Boileri piti tyhjentää aamulla, joten kaikki tässä talossa oleva vesi on jääkylmää.
Huomenna on paremmin, nimittäin siltä osin, että putkesta tulee sekä lämmintä, että toivottavasti entiseen tapaan kirkasta vettä. Mitä nyt se vähän huolettaa, ettei jostain syystä lattiakaivo tunnu vetävän siihen tapaan, mitä vesijärjestelmä vaatisi. Jokaista puhdasta litraa kohden tulee nimittäin kaksi litraa "huonoa" vettä, joka on ohjattava sitten jorpakkoon (= takapihamme poikki kulkevaan puroon se menee). Tässä illan suussa voimmekin virittää aiheesta vaikka juuri tällaiselle väsymysasteelle oivasti sopivan parisuhdekriisin. Niin että onko se ongelma viemäröinnissä vai missä. Ja siitäkin viis, mutta kenen on SYY? Sun, mun, asentajan, vesi-installaation myyjän, naapurin matin, hentun liisan, kanan, munan, vai kanan joka sen kanan munana muni?
******
Väsyttää mielettömästi. Poika on nyt isovanhemmilla tämän viikon. Mulla on selvästi häiriintynyt unihygienia, koska nukun kevyesti, herään rapsahduksiin, ja niihin aikoihin, kun Pikku-Ukolla tavallisesti alkaa aamuöinen kohtailu/yskä, avaan silmäni ammolleen ja valvon. Ensi sunnuntaihin mennessä olenkin varmaan oppinut jo nukkumaan mukavasti. Sitten saakin taas opetella pätkäöihin.
Pätkätöihin.
Olen syksystä lähtien työllistäytynyt, mikä on yksinomaan positiivista. Homma on näin salaperäisesti sanottuna vähän kuin yrittäjänä toimimista ilman taloudellista vastuuta. Olen naksutellut nettikauppaa kasaan, miettinyt tuotevalikoimaa, tehnyt tilauksia ja sen sellaista. Olisi kiva, jos homman saisi jossain vaiheessa pyörimään, niin ei tarvitsisi edes miettiä kenellekään toiselle työllistymistä.
Hyvä alainen on sellainen, joka tietää oman tärkeytensä pelissä ja pelaa siksi omaa paikkaansa. Mä en ole sellainen, vaan haluaisin suunnitella koko pelin uudestaan. Siksi onkin hauskempaa olla töissä nyrkkipajassa, jossa voi vaikuttaa asioihin. Eivät ne ratkaisut aina mitään fiksuja tietenkään ole, mutta omia kuitenkin.
*****
Ylihuomenna on taas möte lopputyön ohjaajan kanssa. Nyt on korkea aika väsätä jotain hienoa, juurevaa, suorastaan kipeän analyyttistä ja aitoa tulkintaa.
Ei tällaisena väsyneenä pitäisi päivittää lainkaan.
Siis totisesti. Pullista ja kakuista en niin tiedäkään, mutta tämän hyyryläisen ihan mielellään pistää talveakin vasten pihalle.
Kävin aamusella nimittäin lääkärikeskuksessa ja sain meille molemmille lääkkeet <3
Iih. Anaa, olla nainen.
*****
Istumme kärttyisinä sohvalla. Ukko on viettänyt koko päivän sisällä valvoen vedenpuhdistuslaitosta asentavaa kaveria. Tai en nyt siitä valvomisesta niin tiedä, mutta onpahan ollut paikalla. Vesi, joka on ollut poikki koko päivän, valuu putkista ruosteisena ja kuvottavana. Odotamme sen kirkastumista. Boileri piti tyhjentää aamulla, joten kaikki tässä talossa oleva vesi on jääkylmää.
Huomenna on paremmin, nimittäin siltä osin, että putkesta tulee sekä lämmintä, että toivottavasti entiseen tapaan kirkasta vettä. Mitä nyt se vähän huolettaa, ettei jostain syystä lattiakaivo tunnu vetävän siihen tapaan, mitä vesijärjestelmä vaatisi. Jokaista puhdasta litraa kohden tulee nimittäin kaksi litraa "huonoa" vettä, joka on ohjattava sitten jorpakkoon (= takapihamme poikki kulkevaan puroon se menee). Tässä illan suussa voimmekin virittää aiheesta vaikka juuri tällaiselle väsymysasteelle oivasti sopivan parisuhdekriisin. Niin että onko se ongelma viemäröinnissä vai missä. Ja siitäkin viis, mutta kenen on SYY? Sun, mun, asentajan, vesi-installaation myyjän, naapurin matin, hentun liisan, kanan, munan, vai kanan joka sen kanan munana muni?
******
Väsyttää mielettömästi. Poika on nyt isovanhemmilla tämän viikon. Mulla on selvästi häiriintynyt unihygienia, koska nukun kevyesti, herään rapsahduksiin, ja niihin aikoihin, kun Pikku-Ukolla tavallisesti alkaa aamuöinen kohtailu/yskä, avaan silmäni ammolleen ja valvon. Ensi sunnuntaihin mennessä olenkin varmaan oppinut jo nukkumaan mukavasti. Sitten saakin taas opetella pätkäöihin.
Pätkätöihin.
Olen syksystä lähtien työllistäytynyt, mikä on yksinomaan positiivista. Homma on näin salaperäisesti sanottuna vähän kuin yrittäjänä toimimista ilman taloudellista vastuuta. Olen naksutellut nettikauppaa kasaan, miettinyt tuotevalikoimaa, tehnyt tilauksia ja sen sellaista. Olisi kiva, jos homman saisi jossain vaiheessa pyörimään, niin ei tarvitsisi edes miettiä kenellekään toiselle työllistymistä.
Hyvä alainen on sellainen, joka tietää oman tärkeytensä pelissä ja pelaa siksi omaa paikkaansa. Mä en ole sellainen, vaan haluaisin suunnitella koko pelin uudestaan. Siksi onkin hauskempaa olla töissä nyrkkipajassa, jossa voi vaikuttaa asioihin. Eivät ne ratkaisut aina mitään fiksuja tietenkään ole, mutta omia kuitenkin.
*****
Ylihuomenna on taas möte lopputyön ohjaajan kanssa. Nyt on korkea aika väsätä jotain hienoa, juurevaa, suorastaan kipeän analyyttistä ja aitoa tulkintaa.
Ei tällaisena väsyneenä pitäisi päivittää lainkaan.
woensdag, oktober 24, 2007
Sadasneljästoista
Maaseudun ihanuuksia.
Täällä Kehä III tuolla puolen aina silloin tällöin unohdan, että tämä meitä ympäröivä biotooppi pitää sisällään myös muita asukkeja kuin ihmisiä. Meillä ei todellakaan voi jättää pihalle hetkeksikään yhtään mitään syötäväksi kelpaavaa, minuutiksikaan.
Ihan alussa tein muutaman kerran sen virheen, että nakkasin portaille roskiksen, jonka suunnittelin vieväni ihan kohta sinne roskikselle asti. Se ihan kohta venähti usein tunniksi, pariksi. Jonka jälkeen pussi oli riekaleina pitkin pihaa. Viisaus ei kuitenkaan ulottunut siihen, että olisin muistanut joidenkin mahdollisesti tykkäävän kynttilöistä.
Tupareiden jälkeen ihmettelin, kun joku vandaali oli kaatanut kynttilälyhdyn, ja vielä vierittänyt sen kynttilän hyvän matkaa lyhdystä poispäin. "Tuulen viemää", sanoin itselleni ja korjasin lyhdyn pihalta, sekä toin kynttilän kuistille. Huomasin kyllä pienet terävät jäljet kynttilän pinnassa, mutta en sitten uhrannut sille sen enempää ajatuksia.
Eilen saapuessamme cabilla kotiin, ihmettelin keskellä pihaa olevaa muovikäärettä. Vein sen roskikseen, ja mietin, "Ihan kuin tämä olisi ollut niissä kynttilöissä, outoa. Ei kai se Ukko ole niitä mihinkään tarvinnut?" Nakkasin kääreen roskikseen.
Tänään kotiintuloa odotti varsinainen kynttilöiden armada keskellä pihaa. Korjasin ne talteen kuistille ja katselin niitä. Kaikkien pinta oli jotenkin kummallisesti vajentunut, kuin niitä olisi poltettu. Sydän oli kuitenkin käyttämätön. Mutta se pinta, ihan kuin se olisi jotenkin nokittu.
Vasta äsken tajusin tämän yhtälön kakkannetun kuistin, kynttilänraatojen ja pitkin pihaa levitettyjen kääreiden välillä. (Hidas ajatus). Siis sehän on tietysti joku fogeli, joka käy meidän apajilla! Ihan selvästi sama tyyppi, jonka jäljiltä niitä vaippakääreitäkin oli pitkin pihoja.
Täällä on muuten ihan älyttömän kesyjä ja röyhkeitä tinttejä. Miss Marple?
Ukon pyynnöstä laitan tähän lintuteemaan sinänsä ehkä ei niin selkeästi liittyvän pätkän, joka on häntä kovasti hauskuttanut. Lisää vastaavia voi löytää täältä.
Täällä Kehä III tuolla puolen aina silloin tällöin unohdan, että tämä meitä ympäröivä biotooppi pitää sisällään myös muita asukkeja kuin ihmisiä. Meillä ei todellakaan voi jättää pihalle hetkeksikään yhtään mitään syötäväksi kelpaavaa, minuutiksikaan.
Ihan alussa tein muutaman kerran sen virheen, että nakkasin portaille roskiksen, jonka suunnittelin vieväni ihan kohta sinne roskikselle asti. Se ihan kohta venähti usein tunniksi, pariksi. Jonka jälkeen pussi oli riekaleina pitkin pihaa. Viisaus ei kuitenkaan ulottunut siihen, että olisin muistanut joidenkin mahdollisesti tykkäävän kynttilöistä.
Tupareiden jälkeen ihmettelin, kun joku vandaali oli kaatanut kynttilälyhdyn, ja vielä vierittänyt sen kynttilän hyvän matkaa lyhdystä poispäin. "Tuulen viemää", sanoin itselleni ja korjasin lyhdyn pihalta, sekä toin kynttilän kuistille. Huomasin kyllä pienet terävät jäljet kynttilän pinnassa, mutta en sitten uhrannut sille sen enempää ajatuksia.
Eilen saapuessamme cabilla kotiin, ihmettelin keskellä pihaa olevaa muovikäärettä. Vein sen roskikseen, ja mietin, "Ihan kuin tämä olisi ollut niissä kynttilöissä, outoa. Ei kai se Ukko ole niitä mihinkään tarvinnut?" Nakkasin kääreen roskikseen.
Tänään kotiintuloa odotti varsinainen kynttilöiden armada keskellä pihaa. Korjasin ne talteen kuistille ja katselin niitä. Kaikkien pinta oli jotenkin kummallisesti vajentunut, kuin niitä olisi poltettu. Sydän oli kuitenkin käyttämätön. Mutta se pinta, ihan kuin se olisi jotenkin nokittu.
Vasta äsken tajusin tämän yhtälön kakkannetun kuistin, kynttilänraatojen ja pitkin pihaa levitettyjen kääreiden välillä. (Hidas ajatus). Siis sehän on tietysti joku fogeli, joka käy meidän apajilla! Ihan selvästi sama tyyppi, jonka jäljiltä niitä vaippakääreitäkin oli pitkin pihoja.
Täällä on muuten ihan älyttömän kesyjä ja röyhkeitä tinttejä. Miss Marple?
Ukon pyynnöstä laitan tähän lintuteemaan sinänsä ehkä ei niin selkeästi liittyvän pätkän, joka on häntä kovasti hauskuttanut. Lisää vastaavia voi löytää täältä.
Abonneren op:
Posts (Atom)
