Sadaskahdeskymmeneskolmas

Hyvää, rauhallista, sairaala-, terapia- ja kriisivapaata joulunaikaa kaikille.

Meillä ovat appivanhemmat käymässä, ja lämmintä ruokaa väännetään kaksi kertaa päivässä, sen lisäksi toki aamiainen sekä vähintään yksi teehetki. Lapsetkin ovat meillä.

Lasten äiti on ystävällisesti iskostanut lastensa mieleen, kuinka hän joutuu tänä vuonna nyyhkimään yksin kylmässä ja pimeässä, ilman joulupuuta ja läheisiä ihmisiä. 7-vuotias liikuttavalla lapsenuskolla on vakuuttunut siitä, että mikäli ei ole joulukuusta, pukki ei jätä lahjoja. Meillä kyllä oli lahjoja kuusen alla, ja pukki "teki oharit" jättäen paketteja kolkutuksen jälkeen kuistille (ei kuusen juureen), mutta kuitenkin.

Siis muistakaa nyt kaikki eronneet vanhemmat: Mikäli haluatte pilata nimenomaan juuri omien lastenne joulumielen, niin kertokaa sydäntä raastavasti yksinäisyydestänne, sekä täsmentäkää jälkikasvullenne, että on epänormaalia ja vahingoittavaa olla x päiviä erossa ns. primäärihoitajasta. Näin saatte ehkä entisen puolisonne ilon pilaantumaan vähän, mutta sen läsnäolevan vanhemman syvin suru tulee kuitenkin lapsen raastavaa tuskaa katsellessa. Ja EI, se oikea ratkaisu ei siihen ole palauttaa lasta aikaisemmin tuskan alhossa rypevälle vanhemmalle. Varsinkaan, mikäli hänellä ei ole aikomustakaan tehdä joustoja toisinpäin.

Jou-jou-joulun jälkeen päivityksiä.