Seitsemäskymmeneskahdeksas

Eilen pohdiskelin monta kertaa, mitä seuraavaksi tänne kirjoittaisin. Unimaailman asioistakaan ei aina jaksa jauhaa.

Mitä nyt viime yönä näin unta siitä, että Helsingissä luovuttiin ruotsinkielisistä kylteistä ja teksteistä ja niiden tilalle tuli viron kieli. Kaupoissa ei tiennyt koskaan, kummalla kielellä tulee palvelua saamaan. Sitä edellisenä yönä näin unta siitä, että Ukko oli suomalainen. Sitä edellisenä hän oli afrikkalaista alkuperää, mutta hämmästyttävintä oli se, että minä en ollut sitä huomannut lainkaan.

Kuten kaikki tietävät, hämähäkeillä on kuusi jalkaa ja monet asiat elämässä jakautuvat sellaisiin, joihin voi vaikuttaa ja sellaisiin, joihin ei voi vaikuttaa (jälkimmäisen on meille kertonut syvämietteinen aikalaispopulistimme kauppatieteiden ylioppilas sarasvuo).

Aikani mietittyäni tulin siihen tulokseen, että useat materialistiset hankinnat kuuluvat siihen osuuteen elämääni, joita voin suunnitella ja joihin voin vaikuttaa. Tällä kertaa aloin leikkiä sillä ajatuksella, minkälaisia ostoksia tekisin, jos saisin toisen lapsen. Koska kaikki itse lapseen liittyvä onkin sitten paljon hankalampaa, niin sen voi jättääkin käsittelemättä. Ostokset ovat ostoksia.

Kas tässäpä olisi kätevät yhdistelmät tunkea pienenkin auton takaluukkuun:



Tässä edelliseen yhteensopiva vauvan turvakaukalo:



Isommalle lapselle olen jotenkin mieltynyt tähän Recaron istuimeen:



Tämä matkasänky näyttää kätevältä, mutta jotenkin mulla on sellainen kutina, että mikäli joskus vielä toisen lapsen saan, niin sitä ei kyllä kiinnosta vieraassa paikassa pätkääkään olla missään tuon näköisessä häkkyrässä. Tai ei ainakaan nukkua. Vaan lähinnä protestoida raivokkaasti sitä, että missään kennossahan minä EN viihdy, vaikka värit olisivat kuinka skandinaavisen stylet:



Vähän mietityttää myöskin, miksi tossa kuvassa kukaan ei makaa tuossa hienossa pop up -sängyssä. Kuvan taaperoa ei ainakaan sinne kiinnosta mennä nukkumaan. Ei kai se edes mahtuisi.

Seuraavassa kuvassa tuoliin kiinnitettävä syöttötuoli. Mun vanhempien mukaan mulle ostettiin "hieno ja kallis" syöttis, jossa tosin oli vain se huono puoli, etten suostunut pysymään siellä pätkän vertaa. Kävisiköhän mun jälkikasvulle samalla tavalla?



Vaatteiden tuijottaminen netissä ei ole mun mielestä erityisen mielenkiintoista, koska niitä materiaaleja ei pääse hypistelemään, joten nyt en kiduta ketään esittelemällä mahdollisia vaatevalintoja. Äitiyspakkauksen ottaisin ihan varmasti. Olo on kuin jouluna, kun sitä pakettia avaa, vaikka se sisältö ei kaikilta osin ihastuksen huokauksia aiheuttaisikaan.

Ehdottomasti haluaisin tunkea vauvan kanssa mahdollisimman nopeasti kaikkiin kahviloihin, baby bioon, muskariin ja vauvauintiin. Ainakin siihen asti, kunnes lähteminen alkaisi ketuttaa ja Ukko toteaisi, että 200€ kuussa on vähän paljon rahaa yhden alle vuoden vanhan harrastuksiin.

Sitten mä mietin kanssa, että mahtuisikohan tähän autoon sekä minä, vauva että Pikku-Ukko mahdollisine auton muutostöineen?

Sitten me voitaisiin käydä "tuulettumassa" muutaman päivän risteilymatkoilla, esim. Riikassa ja Pietarissa.

Niin, vauvan tarvikkeisiinhan kuuluu tietysti olennaisena osana koti, joka voisi olla sitten vaikka tällainen.

(Hmmm... tarkoittaakohan "rauhaa rakastavalle perheelle" samaa kuin = täällä ei liiku ketään ja lähimpään kauppaan on noin 15 km matka?)

Toisaalta, ehkä tuo edellinen voisi olla kesä/viikonloppuasunto, sitten muina aikoina joku tällainen voisi välttää.

(He-hee... tuskin maltan odottaa, että Ukko pääsee tänne asti.)

Äh, miten niin tylsää. Nyt täytyy alkaa tehdä oikeitakin hommia. Miksiköhän musta ei tullut miljonääriä, kun mulla on valmiiksi jo niin kallis makukin?

Ai niin, tämän näin ihka ensimmäisen kerran toissapäivänä. Pidin siitä kovasti.

Tällaisia se Ukko katselee osallistuessaan puhelinneuvotteluihin.