Seitsemäskymmenesyhdeksäs

Pääsiäinen oli, tuli ja meni.

Lauantaina tuli systeri ja sen keskimmäinen poika Ranskasta. Sunnuntaina mentiin veljeni kuukauden vanhan pojan ristiäisiin. Poika oli pieni, sillä oli ruttuiset kädet, joita se availi ja sulki. Silmät kuin mustikat. Tosi tyytyväisen oloinen vauva. Pappi oli kovin puhelias, mutta kaikesta huolimatta parissa tunnissa nimi oli julkistettu kaikelle kansalle ja kahvit juotu päälle.

Tänään käytiin kera lapsosten uimassa ja sen jälkeen pitsalla. Illalla, kun jälkikasvu palautui äidilleen, alettiin kuuraamaan kämppää. Sen jälkeen ollaankin lähinnä hiplailtu toisiamme ja mikä tärkeintä - tietokoneita. Nyt me jaamme tämänkin romanttisen hetki siten, että minä bloggaan ja Ukko asentaa uutta versiota Debianista.

Huomenna alkaa arki, ja pitäisi pakertaa valmiiksi kaksi tehtävää, jotka alkavat muuttua ikäviksi sitä mukaa kun aika kuluu vähiin. La panique.

Pikku-Ukko on ollut tilapäishoidossa su aamusta alkaen, huomenna mennään hakemaan kotiin. Nyt alkaa tuntua vähän ontolta, koko päivän on ollut sellainen olo, että JOKU KYLLÄ PUUTTUU. Jotain pitäisi tehdä. Noin kolmen tunnin välein iskee ajatus "Nyt pojalle ruokaa". Taitaa olla se sisäinen kello.

Lähipäivinä taitaa tulla päivityksiä joko nolla, tai sitten ahdistuneita purkauksia. Jos hyvin käy, riemunkiljahduksia siitä, että olen sittenkin pitänyt aikatauluni. Katsotaan!

Mistä se tiesi?

Nouseva Isopää joka Nipottaa, Nai ja Ailahtelee