Yhdeksäskymmeneskolmas

Reissu tuli tehtyä ja harmaankalsea ilma tuotua mukana tänne kotimaahan. Minä kysyn, mikä kesäilma tämäkin sitten on?

Nyt pitäisi alkaa tehdä muutamia sekalaisia asioita, kuten mailata sinne kirottuun työharjoittelumestaan ja kertoa, että "kiitos työtarjouksesta, jonka mielihyvin hylkään". Jotenkin vituttaa sekin vähä kontakti.

Ukko haluaisi lukea täältä mun mielipiteitä matkasta värikkäine appivanhempikuvauksineen, mutta oi, tuo kaikki on vielä aivan liian lähellä (*kiero virnistys*).

Faktoina voin mainita, että olimme leirintäalueella De Goudsbergissa, kävimme katsomassa Alankomaiden keskipisteen ("middelpunt van nederland", ks. kohta nro 1), majailimme Soestissa, vierailimme ulkoilmamuseossa ("hieman" isompi ja antoisampi kuin Seurasaari, toki maksullinen) ja Amsterdamissa (ilman lapsia). Tapasin myös Ukon isovanhemmat (3kpl), eli yhden päivän vietimme ajaen Bredaan, Dordrechtiin sekä tietysti mäkkärin kautta takaisin. Pikaisesti törmäsin myös Ukon siskoon ja hänen mieheensä, jota Ukko epäilee homoksi (minä en).

Ukon vanhemmat ovat jännällä tavalla samalla sekä tavoitettavissa että tavoittamattomissa, mikä voi toisaalta johtua kielimuurista, kulttuurierosta sekä molemminpuolisesta vierastamisesta. Eipä silti, kyllä mäkin katsoisin hieman varauksella arvioiden, jos suht. vastikään eronnut poikani toisi näytille uuden misun, joka olisi paitsi yksinhuoltaja myös kotoisin jostain "avomielisten doloresten" maasta.

(tavoittelen jotain tällaista mielikuvaa, tosin oikea doloreksen kansi taisi olla tämä. luin lapsena edesmenneen enoni kaikki carter brownit, vaikka äitini mielestä ne eivät olleet oikein sopivia. juuri kouluikään ehtineen viattomalla logiikalla luulin, että puhelintyttö on sama kuin puhelinvaihteessa työskentelevä nuori nainen. samalla vähän ihmettelin, tosin en kovin paneutuneesti, miksi päähenkilöltä aina hengitys salpautui hänen nähdessään loputtoman pitkiä sääriä sekä neitosia alusasuissaan ja kohottaja-merkkisissä rintaliiveissään).

Ukon isä oli jollain rauhoittavalla tavalla sympaattinen, ilmeisesti se on periytyvää. Hieman mua huvitti, kun se tiedusteli kohteliaasti, poltimmeko mahdollisesti "vähän hashista" A'damin reissulla (ei). Emme kuitenkaan kertoneet käyneemme coffee shopien sijaan katsomassa live sex show'ta (se oli jotenkin korni, kyllä kotiolot aina voittaa. kyllä kotilot aina voittaa).

Pikku-Ukolla oli kaikki suhteellisen hyvin kotiin saapuessani, mitä nyt epilepsia on taas vähän riistäytynyt käsistä ja vasen silmä tulehtunut. Olen yrittänyt kotidouppailla, katsotaan mikä on tulos.

Nyt täytyy varmaan alkaaa tehdä jotain järkevää, mitä se sitten onkaan.

Ai niin, ihan Ukon järkyttämiseksi pitää lisätä, että tänään olenkin oikein antaumuksella sekä etenkin suurella hämmennyksellä lukenut naikkareiden palstaa. Syystä tai toisesta mua houkuttaa enemmän kyseisen juhlan seuraukset kuin itse bileet. Tosin, onhan siinä näitä vähän kiinnostavampiakin aspekteja, kuten asu, paikka ja matka. Toiset taitavat yhdistää nuo kaksi viimeksi mainittua.