Yhdeksäskymmenesneljäs

No niin, luonnollisesti ilman Der Spiegelin lupaa laitoin tuon hienon version Frau Antjesta profiiliin keikkumaan ainakin muutamaksi päiväksi.

Jostain syystä Pikku-Ukon epilepsia ei millään ota talttuakseen, vaan riehuu valtoimenaan. Se tarkoittaa sitä, että nukkuminen on säännöllistä kuin parin kuukauden ikäisen vauvan kodissa, lukuunottamatta sitä, ettei tämä pikkuinen karju nälkäänsä.

Vaihdoin viime yönä vaipan 3 kertaa klo kolmen ja kuuden välissä, siis lähinnä ns. pakon edessä. Muistan taas, miksi sanotaan, että pahinta kidutusta on herättää henkilö monta kertaa putkeen juuri kun hän on nukahtamaisillaan. Olo kuin piestyllä. Ei tämä kyllä musta ihmisenä tee mitenkään karaistumpaa, jalompaa tai mukavampaa. Lähinnä ottaa aivoon.

Ukko istuu tällä haavaa lentokoneessa lapsosten kanssa, matkalla kohti *Fantan lentokenttää. Loppureissu oli ilmeisesti mennyt rauhallisemmissa tunnelmissa kuin ensimmäinen viikko. Isovanhemmatkin olivat kai jälkimmäiseksi viikoksi rauhoittuneet ylimääräisen jännitystekijän poistuttua. Mun läsnäolon aikoihin se yhdessäolo oli melko hektisen oloista.

Lapsen olotilan lisäksi mulla muitakin tragedioita meneillään, niistä vähäisin ei ole se, että Babyliss-merkkinen epilaattori taisi heittää veivinsä. Se on muutenkin kammottava keskiaikainen kidutusväline, jota eräs tuttuni mm. käytti aina morkkiksen kohdatessa. Nyt siitä nyhtäjästä on kaikki suojavälineet poissa. Latauksen jälkeinen toiminta-aika on ehkä puolikkaan säären verran.

Hiusten latvat ovat alkaneet haarautua seitsemään osaan. Ennen ne olivat kaksi- ja kolmihaaraisia. Nyt ne ovat jakautuneet lukemattomiin osiin ja loistavat valkoisina. Tosin kutrit alkavat muutenkin olla niin pitkät, että muistutan enemmän jonkun lahkon jäsentä kuin vain pitkähiuksista naista. Systerini sanoi havahtuneensa omien hiustensa pituuteen siinä vaiheessa, kun istuutuessa piti nyhtää ahterin alta latvat pois. Siihen on sentään vielä matkaa vajaan vaaksan verran. Niin, siis omilla **sormillani/kädelläni mitattuna.

Joku saisi muuten tulla tänne tätä läävää siivoamaan. Kostoksi yhteiskunnalle olen levittänyt pyykit pitkin lattioita, pölyä on kaikilla pysty- ja vaakasuorilla pinnoilla, sen lisäksi tiskiä ja lukemattomia (molempi merkitys käy) sanomalehtiä ajelehtii ympäriinsä. Valokuva interiööristäni sopisi vaikka paskaäidin päiväkirjaan.


*"We are approaching the airport of Fanta", sanoi kapteeni lennolla KL1169

**"Ta main, c'est comme une pelle! Tu ne vas jamais te trouver des gants, c'est impossible!", sanoi eräs maroquinerien omistaja Langres-nimisessä pikkukaupungissa n. 20v sitten (suom: sinun kätesi on kuin lapio, et tule koskaan löytämään itsellesi hanskoja). Täsmennän, ettei harhateille mennä, että käteni EI ole iso kuin lapio - vaan leveässä kämmenselässä on helvetin lyhyet sormet. Olen tavannut elämässäni vain kaksi muuta naista, joilla on yhtä töppösormet kuin minulla.