Sadaskymmenes

Tupparit oli lauantaina. Olen väsynyt, mutta onnellinen. Kattaus oli kahdessa osassa, ja jälkimmäinen puolisko oli huomattavasti hektisempi. Varsinkin parin punkkulasillisen jälkeen alkoivat valvotut yöt painaa. Tunsin vaeltavani kuin unessa, lipuvani harhaisesti ympäriinsä, horisten sitä ja tätä satunnaisesti vastaantuleville ihmisille. Onneksi vieraat vaikuttivat vähemmän disorganisoiduilta kuin minä, ja he jopa viihdyttivät toisiaan, joten jatkoin kadotetun sielun lailla vaeltamista. Muu ei ehkä olisi ollut mahdollistakaan.

"Mushta tuntuu että mä olen ihan kännissä", uskouduin yhden kaverini miehelle samalla, kun siirtelin lautasta neuvottomana edestakaisin. Vastausta en tainnut enää kuulla, koska katseeni jumittui pahasti horisonttiin.


***


Talomme pyykkimestari, eli Ukko lähti eilen jollekin management-kurssille ja on paraikaa matkalla kotiinpäin. Onneksi, sillä muuten kohtaisi paha pyykkionnettomuus. Kaikki farkkuni ovat nimittäin likaisia, enkä sitten muunlaisia housuja kyllä käytäkään. Eilen en viitsinyt laittaa hametta päälle, joten sovitin pakon edessä Ukkelin kivipestyjä Espritejä. Kyllä ne nyt menettelivät, mitä nyt vyötärö vähän väljä ja kovin korkea, sillä tavalla ysärityyliin.


***


Meillä on väljä jako kotihommissa. Se tarkoittaa juuri tällä hetkellä sitä, että minä en tee yhtään mitään, koska yritän toipua lauantaisesta.


***


Pyykkääminen on Ukon hommaa. Minä kyllä saan vaatteet koneeseen asti, mutta en inspiroidu nostamaan niitä ikinä kuivumaan, enkä ainakaan kaappiin. Pojan vaatteet tosin säilön yhteen koriin erikseen muista, koska siellä onkin sitten kaikki mukavat ja tuoksukkaat kehon eritteet mukana.

Imurointi on mun hommia, koska olen meistä se, jolla on tarve tehdä suuttimen kanssa tunkeutumiseleitä jokaiseen mahdolliseen koloon. Ukolle sellainen puuhastelu ei ole niin väliksi. Siinä vaiheessa, kun seurusteluamme oli kestänyt noin 8kk, imuroin kerran Ukkelin edellisen kämpän. Sängyn alla oli uskomaton pölyketto. Se oli tasaisesti lattian peittävä kuin pilvikerros, yläpuolelta lentokoneen ikkunasta katseltuna. Sorkittuani pölypilvipeitettä aikani, jotain tarttui kiinni suulakkeeseen. Se oli käytetty spärdäri. Meidän huushollissamme haluan pitää nuo aarteet pois sivullisten silmistä.

Me molemmat kokkaamme. Ukolle kuuluu pyykinpesun lisäksi silittäminen ja puiden pilkkominen. Tiskikone on molempien vastuulla. Yleensä mä olen se, joka hinkkaa pintoja, ukko taas tekee perushommat, kuten tiskin laittamisen koneeseen ja niiden sullomisen kaappeihin. Sitten on tietysti Poika, mutta hän ei kuulu kotitöiden sarjaan.


***


Poika on tod. näk. viimeisellä kuntsarilla nyt Linnassa. Tämän jakson jälkeen sukelletaan lopullisesti kehitysvammapuolelle. Ihanaa. Yksi iltapäivä kotona ihan rauhassa, yksi ilta hiljaiseloa, ja yhden yön saa nukkua katkeamatonta unta.


***


Tai ONT se tietysti kutsuu, mutta taidankin alkaa pakertaa sitä samantien. Ukko tulee kohta. Olen tässä toisella kädellä väsännyt lauantaina tuparilahjaksi saadusta suppilovahveroläjästä ihanan kermaisen keiton, johon nakkasin mm. savuporoa ja paprikaa. Sen kera on juuri uunissa paistettua tomaatti-oliivipatonkia.