Sadaskuudes

Talomme huojuu, enkä pidä siitä. Naapuri tekee jotain maansiirto-rakennushommia omalla tontillaan, ja aina aika ajoin koko HUIS keinuu edestakas. En pidä siitä.

Ulkona on hemmetin harmaata ja märkää. Ukko lähti Bauhausiin shopailemaan. Tarkoitus on ostaa takan vierustaan klapiteline ja ranstakka, varustautua syksyn lehtiin haravan kera sekä hommata yksi kpl kukkatelineitä/pylväitä.

Haluan yksinkertaisen kukkatelineen. Sellaisen, jonka päälle mahtuu isossa purkissa oleva vehka. Kukkateline ei saa olla niin heppoisa, että kaatuu kun lapset tai Ukko kävelee sen ohitse. Se ei saa olla myöskään niin keveä, että mahdolliset alle metrin mittaiset lapsivieraat saavat häkkyrän naamalleen tutustumisyrityksissä. Kukkatelineen pitää olla valkoinen, lakatun puun värinen tai harmaa. Sen pitää myös olla mahdollisimman kapea.

Olen käynyt Etolassa, Tiimarissa, Stockalla, K-raudassa, Anttilassa ja muutamassa pienessä sisustustarvikemyymälässä. Stockalla oli ensimmäinen interiööriimme sopiva, mutta hinta 289€ nyt ei kerta kaikkiaan käy. Kaikki muut ovat olleet väärän väristä puuta tai kovin heppoisia, useimmiten molempia. Pistän nyt peukut pystyyn, että Ukko löytää sopivan.

En käsitä miten yhden kuppaisen kukkatelineen löytäminen on yhtäkkiä noin vaikeaa. Meillä ei ole kovin paljon ikkunalautoja, minne noita rehuja tunkea. Yläkertaan ei viitsi kasveja viedä, kun ne menisivät sinne lähinnä saattohoitoon.

Eilen käytiin Ukon kanssa katsomassa leffa Zwartboek. Pidin näkemästäni kovasti, mutta Ukkelin makuun siinä oli liikaa väkivaltaa, räjähdyksiä ja eritteitä (mutta hän onkin vähän herkempi em. asioille kuin minä). Itse inhoan räjähdyksiä silloin, kun niistä tulee sellainen "hei katsokaa kuinka aidon näköistä tulimerta meillä on tietokoneanimoituna seuraavat 20 minuuttia", mutta kun tämä leffa kuvasi toista maailmansotaa kaikkine epämiellyttävyyksineen, niin koin ne tarinan olennaisena osana.

En osaa sanoa, pidinkö leffaa mielenkiintoisena sen takia, että se avasi toisesta maailmansodasta puolia, joita en ole ajatellut ennen (natsiaika hollannissa). Ja tietysti samalla havainnollisti Ukon(kin) perhehistoriaa, hän kun sattuu olemaan 1/4 saksalainen. Sodan päättymisen jälkeen se ei ole ollut mikään erityisen ylpeyden aihe. Tänä päivänä tietysti varakkaita pohjoisen pallonpuoliskon maiden kansalaisia yhdistää yli sotatraumojenkin yhteinen ällötys turkkilaisia, marokkolaisia ja vastaavia siirtolaisia kohtaan. Haava ei ehkä vuoda enää, ainakaan heillä, jotka eivät ole tapahtumia itse kokeneet.

En tiedä, olisinko ollut yhtä kiinnostunut leffasta, jos teemana olisi ollut joku Rukajärvi/Raate/Lapin sota tai vastaava. Olisiko se sitten ollut paikoin haukotuttava, ääh, taas tätä samaa historiantuntimateriaalia. (Öhöm, paitsi että meidän pedofiili historianopettaja jakoi meille enimmäkseen artikkeleita antiikin homoseksuaalisuudesta, sivuseikka). Ja olisivatko jotkut vähemmän kunniakkaat kohtaukset herättäneet syvää paheksuntaa "ei se noin voinut mennä, tämä vääristelee kunniakkaiden, rehellisten ja aina autuaan pyhien miestemme/naistemme mainetta"?

Kotona meillä puhuttiin aina paljon sota-ajasta, mutta en huomannut koskaan mitään erityistä katkeruutta, vaikka isäni perheeltä sinne kaikki maallinen jäikin. Enemmän se on ollut sellaista "no, oli vaikeaa aikaa, mutta sitten elämä alkoi uudestaan".

Äitini mielikuvat ajasta olivat lähinnä "yäk, aina sitä läskisoosia, se oli ihan kamalaa" tai "Se yksi venäläinen vanki leipoi aina leipää, ja sitten iltaisin ne soittivat harmonikkaa, lauloivat ja tanssivat. Ja itkivät kun joutuivat lähtemään pois, kun kai ne kaikki sitten tapettiin".

Äidin puolen vanhemmat saivat pitkälti leipänsä Venäjälle/Neuvostoliittoon viennistä. Isäni isä oli tsaarilla töissä, myöhemmin Suomen valtiolla. Meillä ei koskaan tunnustettu yhtä ideologiaa, sitä pikemminkin vältettiin. Koskaan en myöskään muista, että meillä olisi ryssää haukuttu. Mutta ei myöskään ihannoitu kommunismia/sosialismia.

Nuo ajatukset jotenkin aktivoituivat leffan jälkeen. Ukko sanoi, että jotkut katsojat olivat loukkaantuneet, kun elokuvassa natsien kanssa yhteistyössä olleet henkilöt eivät olleetkaan läpeensä pahoja. Henkilökohtaisesti mulle sellainen logiikka on jotenkin hirveän vieras. Vaikka Hitler olikin mielenvikainen ja anaalinen sadisti, niin eivät nyt kai kaikki sakut sitä olleet. Vaikka Stalin niin ikään tapatti ihmisiä ja meiltäkin jäivät talot sun muut itärajan taakse (koko isän puoleinen suku asui karjalassa), niin en mä osaa ajatella, että kaikki naapurikansallisuuden kantajat olisivat jotenkin perinjuurin mätää sakkia.

Pikku-Ukko on ollut isovahempiensa luona yökylässä, ja saapui nyt. Taitaa täytyä ruveta hoitohommiin.