Sadasviides

Alkuinnostus Isoveljen katselemiseen uuvahti sitten viimeisimmän julkisen raapustelun, mutta Kissimirri-Nukketyttöjen katselu on edelleen pitänyt pintansa. Kissimirrinukketiput jaksavat ällistyttää lähetys toisensa jälkeen. Tai ei ne tyttöset, vaan se konsepti.

Mä en vieläkään tajua mitään muuta oleellista eroa pimppibaarin "eksoottisten tanssijoiden" ja tissipimpukkatyttöjen välillä kuin sen, että ensiksi mainituita katselevat heteromiehet, ja jälkimmäisiä homomiehet (ja se isoleukainen nainen). Ensiksi mainitussa on tarkoitus kai olla ihan avoimen eroottinen ja houkutteleva, mutta jälkimmäisten pitää olla seksikkäitä, mutta tyylikkäitä. Mikä kai tarkoittaa sitä, ettei audienssissa saa kenelläkään jöpöttää, eikä ainakaan tissipimpsatyttöjä panna - vai oliko se niin ettei saa antaa, hällä väliä.

Niin ja siis mirritytöiksi halutaan ihan kilpailuun asti, mutta kapakan tankotanssitytöksi halajaville järjestettyä kilvoittelua en ole vielä nähnyt. Ja nyt tuli tietysti toinenkin ero mieleen: baareissa ei lauleta. Tai mistäs minä tiedän, kun en ole käynyt eroottisessa ravintolassa sitten viime vuosisadan.

Joku muu ehkä voisi saada aikaiseksi hauskempia, terävämpiä tai analyyttisempiä kommentteja em aiheesta. Minä en kykene.

Meidän talomme vesiongelma on vieläkin varsin ajankohtainen. Ukkoseni, joka on kiitettävällä aktiivisuudella hoidellut kaivourakoiden ja vedenpuhdistusjärjestelmien kanssa vehtaamisen, alkaa olla *pörniksen partaalla. Varsinkin vedenpuhdistusjärjestelmien toimittajien kanssa takkuilee.

Me haluaisimme saada jonkun melko tarkan hintalaskelman, arvion käyttökustannuksille (osien kuten kalvojen vaihdot, suolan lisäys systeemiin, etc etc), neuvoja siihen, mitä pitää tehdä laitteiston saamiseksi (kuten vaikkapa sähkömiehen/kirvesmiehen tilaaminen - missä vaiheessa?) ja sen semmoista, mitä ei ihan "puhtaalla maalaisjärjellä ja logiikalla" itselleen ensikertalaisena selvitä. Ja meidän budjetissamme on aika oleellista, että maksaako joku systeemi 13 000€ vai 16 000€. Ja tuleeko niitä vuosikustannuksia alle vai yli tonnin.

Niin siis haluaISImme, mutta kun emme saa. Kaikki kapistuksia myyvät yritykset vain jossain vaiheessa kyllästyvät loputtomiin kysymyksiin tai muuten vajoavat hiljaisuuteen. No juu, mutta entäs jos meille sitten valkenee joku oleellinen asia vasta sitten, kun koko tsydeemi on kohdallaan? Ja sitten ollaan tilanteessa, että meille sanotaan, että "nämä asiat olisi pitänyt selvittää jo etukäteen ja katsos kun yllätyksiä sattuu".

Vesiasiaan väljästi liittyvä kaavahommeli (suomeksi: asemakaavan valmistelu) pistettiin toistaiseksi jäihin ja odottamaan aikaa tulevaa. Mikä tarkoittaa mm. sitä, että kunnallistekniikan tulo siirtyy vaikka kuinka pitkälle. Niin kauan me emme aio odotella vedenpuhdistuslaitoksen järjestämisessä.



Muita uutisia:


- Järjestämme tuparit ensi kuussa. Nyt vaikuttaa siltä, että meille tulee aivan sairaasti kokonaisia perheitä vieraaksi. Monilapsisia perheitä. Olen kyllä suunnitellut kaikki tarjottavat, mutta jossain vaiheessa niitä pitäisi varmaan väkertää. Sitä en tiedä, miten iltapippaloinnin kanssa on. Kun kemut päättyvät, tulen ehkä nukkumaan viikon.

- En ole vieläkään tehnyt opinnäytetyön eteen mitään. Kohta ei tarvitse tehdäkään, kun lisäaikakin opinnoille päättyy. (No kai mä voisin aina uudestaan hakea, mutta sepä olisikin fiksua).

- Espoon palvelut ovat alkaneet juosta. Omaishoidontuki säilyi entisessä summassa, noin suurinpiirtein, vaikka kuvittelin sen laskevan sellaiset 50%. Hoito katsotaan erityisen raskaaksi, koska ravaan pitkin öitä seuraamassa kohtauksia.

Ihan oikeasti, joskus siihen on niin tottunut ja turtunut, että unirytmikin asettuu sen mukaan: Kun uni on kevyessä vaiheessa, herään ja juoksen katsomaan poikaa. Sitten vaivun taas sikeään uneen. Aamulla hädin tuskin muistan, olenko ollut hereillä vai en. Välillä siihen ei sitten totu millään, yöllä ainoa ajatus on "voi perkele", ja aamulla niskaa särkee ja joku jysäyttelee päätä sekunnin välein.

Olemme saaneet kuljetuksen päivähoitoon/esikouluun ja taksaisin, saan olla avustajana kyydissä mennen tullen. Vapaa-ajan matkoja myönnettiin se määrä, minkä hain (14 yhdensuuntaista/kk). Arkena se on melkein liikaa, mutta loma-aikoihin (= ei päivähoitoa) se tulee olemaan todennäköisesti just sopiva.

- Synttärit lähestyvät. Jotenkin olen aina pitänyt sellaisena aikuisuuden rajapyykkinä 34 ikävuotta. Kai kun oma äitini oli juuri täyttämässä sen verran, kun minut sai (ja on aina pitänyt itseään ikäloppuna äitinä). Hilfe! Au secours! Hulp! Ikäkriisi! Mä olen yrittänyt sanoa itselleni, että on IHAN OK suunnitella vanhempanakin perheenlisäystä kuin mitä oma äiti on ollut, mutta joku syyllisyys tässä kuitenkin painaa.

- VAKAVA HIUSONGELMA: Pitkät kutrini takkuuntuvat pahasti. Olen aivan pulassa. Ne menevät itsepäisesti tuulenpesälle, tein mitä tahansa. Ensin yritin selvittäviä suihkeita (menivät takkuun vielä pahemmin). Sitten vaihdoin shampoota (menivät edelleen takkuun). Sitten koitin pesemättömyyttä (no yritä nyt selvittää huopuvaa hiusta... ennätys pesuvälissä oli 2 viikkoa). Takkutukkaa harjatessa puolet jää harjaan. Kiva kun nyt on pää täynnä "trendikkäästi" täynnä eri mittaisia haivenia, jotka sojottavat minne sinne tänne ja tuonne.

- Kilo-ongelma: Aloin jo uhkaavasti laihtua, mutta muutaman päivän mussutuksen jälkeen rengas palasi vyötärölle.

- Tilasin henkkamaukasta alkkareita. Nyt päälläni ovat sievät, raapivaa kretonkia olevat kaistaleet. Samaistun sodan jälkeiseen aikaan, kun hyvää kangasta ei ollut saatavilla.

Ehdotuksia vakavien ongelmien korjaamiseksi otetaan vastaan. Paitsi että varoitan jo, että vaikka Jennifer Aniston mainostikin suitsuttelevansa konien ns. Show Shinea tukkaansa, niin mä en mitään häntäjouhisilikonisprayta halua sinne laittaa. Aluksi se on ihan kiva, mutta...

Nyt pitää jatkaa työntekoa.

Tsau.

*kuulemma manselainen versio termistä "burn out"