Kuudes postaus

Päivän topicit

1) Lastenhoitajapula vaivaa pääkaupunkiseutua
2) Ylellinen elämäntapa vie perheemme vararikkoon
3) Missä viipyy tilapäishoitopaikka?

1) a. Kaupunki on myöntänyt Pojalle hoitajan kotiin. Hoitaja ilmoitti saaneensa opiskelupaikan ja siten vetäytyi pestistä. Uutta hoitajaa ei ole löytynyt, vaikka paikka on ollut auki jo pari viikkoa. Ainuttakaan hakemusta ei ole saapunut perille. Seuraavasta linkistä: www.mol.fi voi käydä katsastamassa pk-seudun avoimet lastenhoitoalan työpaikat. Säästääkseni haun aiheuttaman vaivan voin auliisti kertoa niitä olevan nyt yhteensä 188.

Eilen sosiaalivirastotät... eikun henkilö soitti meille ja sanoi, että seuraavaksi yritetään porkkanaa "hilataan palkkaa vähän ylöspäin".

Kuulostaa ihan hienolta. Saisi sen sanan "vähän" tilalle vain muuttaa sanan "oleellisesti" tai "reilusti". Sairaan lapsen kotihoito ei ole maailman letkeintä hommaa, itsenäistä mutta aika yksinäistä. Dynaamista ja sosiaalista ympäristöä arvostavalle mahdollisesti piinapenkki.

Kuka tulis meille? Ehdokkaita? Mitä, eikö kukaan koputa ovella?

b. Soitin eilen Väestöliittoon kysyäkseni hoitajaa perjantaille muutaman tunnin ajaksi. Ajattelimme tuon miehen kanssa lähteä mökille viikonlopuksi ja hän on ottanut sitä varten perjantain töistä vapaaksi.

Illalla aloin vähän ihmetellä, kun ei hoitaja-asiasta kuulu mitään ja soittelin sitten tänä aamuna uudestaan. Ei löydy. Ei voi auttaa. Ei yhtään hoitajaa, joka uskaltaisi tulla muutamaksi tunniksi hoitamaan Poikaa.

Otin vanhan tutun anovan äänen käyttöön ja soitin tietysti kenelle muullekaan kuin omalle äidilleni. Kyllä äiti aina auttaa!

Rasittaa vain rasittaa...

2) Eksklusiivinen elämäntapa vie turmioon.

Tämän vuoden kolme matkaa ovat vetäneet perheen kassan sen verran tyhjiin, että olen harkinnut jopa töihin menemistä. Paha vaan, ettei voi mennä, kun ei ole sitä lapsenhoitajaa. Ja pitäisi valmistuakin tänä vuonna, kun opinto-oikeus loppuu.

Yltäkylläisistä matkoista ensimmäinen suuntautui Roomaan kesäkuussa (viikonloppu). Seuraava matka oli ex-anoppilaan pohjoiseen. Kolmas matka koittaa reilun kuukauden päästä, mennään miehen kanssa Saksaan.

Eikä siinä matkassa mitään, mutta sovittiin ex-anopin kanssa siitä, että vien hänelle Pojan matkan ajaksi hoitoon.

Pojan kanssa kun tuo matkustaminen ei ole niitä kaikkein yksinkertaisimpia juttuja, on oikeastaan ainut järkevä valinta lentokone. Finski on kallis, eikä muita järkeviä mahdollisuuksia ole.

Sitten kun Pojan vie pohjoiseen, pitää jollain tavalla tulla takaisinpäin. Harmi ettei autoa voi ottaa tavalliseen matkustajakoneeseen.

Junakaan ei kaikkein halvin ole - ja sitäpaitsi juna-asemakaan ei ole ihan määränpään lähettyvillä. Asemalle hankkiutuminen maksaa, matkaeväs maksaa.

Yksi vaihtoehto olisi mennä bussilla lähimpään kaupunkiin, josta Blue1 lentää. Matkalippukulujen päälle bussimatka, eväät, kulkeminen bussilta kentälle...

Jooh. Aika tyhjää valittamista tietysti, ei kai kukaan pakota lähtemään?

Onneksi miehen palkka on yli nelinkertainen omaani verrattuna, joten hän voikin toistaiseksi huolehtia Saksan kulujen osuudesta.

Hitto mä olen kyllä pässi, kun olen kouluttautunut matalapalkka-alalle. Olis varmaan pitänyt kuunnella isää silloin 14 vuotta sitten ja pyrkiä TKK:lle. Sen mielestä insinööri on synonyymi ihmiselle.

Ai niin, mies on insinööri. Tosin en tiennyt sitä vielä ihan ensi treffeillä...

3) Kuin kuuta nousevaa olen odottanut tilapäishoitopaikan ovien urkenemista meidän perheellemme. Se helpottaisi mm. miehen kanssa seurustelua, opiskelua, mahdollista töihinmenoa ja taloudellista tilannetta.

Jos meillä olisi se tilapäishoitopaikka, ei tarvitsisi viedä Poikaa pohjoiseen ja maksaa siitä lystistä (eli edestakas lentelystä) samaa hintaa kuin koko Saksan matkasta kahden hengen lentoineen ja auton vuokrineen.

Olen muutaman kerran hellinyt ajatusta soittaa Virastotaloon ja sanoa jotain seuraavaa:

"Olen nyt tässä lapsi toisessa kädessä ja kirves toisessa..."

tai

"...tuota tuo parvekkeen ikkuna on auki ja lapsi vannassa, se pesuvesi kai pitäisi jonnekin tyhjätä..."

"...NIIN ETTÄ OLIKO SITÄ TILAPÄISHOITOPAIKKAA TARJOLLA VAI EI?"

Tunnen itseni kuitenkin sen verran luuseriksi, että tämäkin kaunis ajatus jää toteuttamatta. Omaishoitajan vapaita olisi peräti 6 käyttämättä... ne ensimmäiset sellaiset.

Ex-anoppi toki varmaan repii pelihousunsa sitten jos ja kun kuulee, että mussukka joutuu välillä LAITOKSEEN hoitoon. Se todistaa siitä, kuinka kunnoton kansalainen ja äiti olenkaan. Ehkä hän pikku hiljaa sitten ymmärtää poikaansakin paremmin, miksi sen kelvottoman naisen jätti hän...

Äh, ketä kiinnostaa ex-anoppi?

****************************************************************************

Mies oli lukenut työmatkallaan kännykästä kahdeksansivuisen meilin ja väitti siinä olleen jopa ihan asiaakin. Ärsyttävän rakentava asenne.

Taitaa olla uuden kriisin paikka.