Lauantaipäivä.
Venyn ja vanun sängyssä läppäri sylissä juoden kahvia. Olen vieraillut kaikilla mahdollisilla perheaiheisilla saiteilla samalla, kun olen tarjoillut nukkuvalle lapselle aamulääkkeet (3 eri merkkiä) sekä aamuruoan (letkun kautta).
Olen usein valittanut miesystävälle (joka ei haluaisi tulla kutsutuksi tuolla nimellä) aamujeni ja päivieni tylsyyttä. Hänen mielestään taas elän pikemminkin suloisessa joutilaisuudessa.
Minun mielestäni tämä joutilaisuus on kyllä kääntynyt jo kuntoa rappeuttavaksi ja aivoja mädättäväksi (rajatuksi) ikuisuudeksi. Fiilis on yhtä harmaa kuin lapsena sunnuntaisin, kirkonkellojen soidessa ja katsellessa pölyn laskeutumista olkkarissa. Se oli sitä aikaa kun viuluviikareista oppi murtolukuja ja Pikku Kakkosessa näytettiin niitä ihmeellisiä ei-mitään kieltä möliseviä piirrettyjä (vai paperista saksittuja) lastenohjelmia.
Miesystävällä on etäisän lähiviikonloppu lasten kera. Tunnen jonkin verran lapsellista mustasukkaisuutta siitä, että se tarkoittaa ettemme "voi" nähdä. Lainausmerkit siksi, että mikään laki ei toki estä meitä tapaamasta jälkikasvun läsnäollessa. Olen nähnyt lapset kaksi kertaa, mutta tarkoituksella valinnut melko etäisen asenteen.
Tapaamiset ovat tuntuneet sillä lailla vähän teennäisiltä, että mies ei ole kertaakaan halunnut etukäteen kertoa lapsille siitä, että tulemme näkemään. Olemme vain "sattumalta" osuneet samaan paikkaan ja "sattumalta" menneet esimerkiksi syömään yhdessä. Koska tapaamiset ovat olleet silkkaa "vahinkoa", olen pysytellyt kaukaisen kohteliaana niin miehelle kuin lapsillekin. Viimeksi lapset olivat joko tosi väsyneitä tai sitten hermostuneita. En sinänsä ihmettele, koska jotenkin tuntuisi reilulta puhua suoraan asioista eikä salailla niitä. Eiväthän he tyhmiä ole.
Toistaiseksi en kuitenkaan ole sanonut edes tätä mielipidettä miehelle. Kaipa tuon täytyy tottua ajatukseen, ettei tyttöystävä olekaan lasten äiti.
Hyväntahtoisuudessaan ja pahaa tarkoittamattomuudessaan hän tuntuu kyllä joskus kumartelevan joka puolelle niin kiivaaseen tahtiin, että mistään linjauksesta on turha puhua. Ilkeästi sanottuna rasittavaa selkärangattomuutta.
No ehkä tilanne ei ihan noin paha ole.
Mutta jokseenkin lähellä kuitenkin. Jotenkin tuntuu, että jos hän valitsisi linjansa ja kestäisi sitten reippaasti tekojensa seuraukset, olisi muillakin helpompi olla. Jos jatkuvasti sovittelee, on ympäristö ihmeissään.
Ja tässä "kestää reippaasti tekojensa seuraukset" viittaan siihen, että jos hän kertoisi lapsilleen seurustelevansa ("isällä on nyt tyttöystävä nimeltä ninna. ninnalla on sairas poika. ninna tulee aina välillä meidän kanssamme uimaan") ja lapset sitten protestoisivat, he kuitenkin pystyisivät samalla käsittelemään juttua. Jos minä olen vain "joku jossain joskus ehkä kuitenkin", olen heille tosi kummallinen ilmestys.
Ei ihme, jos hermostuttaa, kun isääkin hermostuttaa koko ajan, että mitähän nämä lapset ajattelevat ja olenkohan minä ihan huono isä kun noin pahoitan lasteni mielen.
Ja hei miesystävä! Sitten kun googlaat tänne, niin voit varmaan kertoa löydoksestäsi :-)
Abonneren op:
Reacties posten (Atom)
2 opmerkingen:
Ärsyttävää käytöstä miesystävältä (anteeksi vaan sille jos tätä lukee). Mä kerroin lapsille heti että mullon joku ja et sit joskus näette sen. Hyvin meni näkeminenkin kun tiesivät mistä on kyse.
Joo no katos, ehkä se on vain uuden tilanteen tuomaa epävarmuutta. Toisessa ja kolmannessa erossa nämäkin asiat olisivat jo vanhaa kauraa.
Ihminen on oppiva eläin. (Muistan, että joku jonkun kasvatukseen liittyvän aatesuuntauksen edustaja on tähän jotain nasevaa vastalausetta sanonut, mutta paha juttu kun ydinajatus on nyt hukassa).
Viidennessä uusien kumppaneiden esittelyn protokollaa ei tarvitsisi miettiä juuri lainkaan...
Vitsi vitsi.
Ehkä tuo mies ajattelee jotain sellaista, että jos hän ei sano että me seurustellaan, niin sitten lapset pitävät mua viattomana ohikulkijana. Ja jos suhde päättyy, niin sitten mielikuviin ei jää, että isällä olisi ollut kumppaneita. Isällä oli vain epämääräisiä haahuilijoita, jotka törmäilivät, tulivat ja menivät. Se ei ole yhtä paha juttu.
Aargh.
Ehkä se on parempi olla näkemättä niitä lapsia ennenkuin ukko saa oman päänsä selvyyteen siitä, että mikä tämä juttu on ja miten edetään. Kieltäydyn ottamasta palloa tässä asiassa.
Een reactie posten