Miesystävän kanssa on ollut tässä viime aikoina noita herneenpalkoja nenässä ihan kaksin-kolmin kappalein. Kuinkahan kauan se oikein jaksaa?
Eilen keskusteltiin illalla semipitkään ja tänään jatkoin meilin muodossa keskustelua. 8 sivua tiivistä tekstiä, riviväli 1, fontti Times New Roman, koko 12. Ei sisennyksiä.
Saatte vapaasti sääliä.
En tiedä kumpaa.
Mutku ahdistaa.
Kävin tänään terapiassakin (uuh). Henkeen otti fillarointi viereiseen kaupunginosaan, enkä ole edes astmaatikko. Noi naapurin savut alkaa jurppia.
3 opmerkingen:
siinä se nähdään, miehistä ei ole kuin harmia. itteensä ei sentäs viitsi harmistua :D
*sääliti sääliti*
Ei siis mussa ei ole _mitään_ vikaa.
Kahdeksan sivun avautuminen helpotti vähän yleistä olotilaa. Ehkä noita bullakirjeitä pitäisi kirjoittaa useammin, mut vastaanottajaa varmaan kannattaa vaihdella?
Hmm, joo tossa on tietysti ajatusta, että vain joka viides kirje. Tai sitten vaihtoehtoisesti lähetys vasta viiden päivän kuluttua kirjoittamisesta...
Hmmm...
Een reactie posten