Neljästoista postaus

Tauti hellittää ja elämä voittaa tässäkin hitas-asunnossa. Ja ihan ilman saunaa, viinaa tai tervaa. Tajuton väsymys, joka huipentui eiliseen migreeniin, on jäänyt taakse. Myös Poika on ollut jo 2 päivää ilman kuumetta.

En muista oikein milloin viimeksi mulla on ollut migreeniä, luulen että alle 20-vuotiaana. Siihenhän ei sitten ollut lääkekaapissa mitään lääkkeitä. Panadol ei auttanut, burana loppu. Useamman tunnin kärvisteltyäni oksennuksen maku suussa, pää ja niska jyskyttäen ja silmät valonarkoina tajusin lainata pojan naprokseenia. Joka onneksi auttoi, annostuksella 10ml.

Meillä oli taas tavanomaisesta aiheesta Ukon kanssa pieni- tai keskisuuri riisi. Sitä en oikein osaa sanoa, kummalla oli enemmän osuutta alkamiseen. Mielelläni kuitenkin nakkaisin syyllisyyden eteenpäin.

Meillä suurin ero ongelmien käsittelyssä on se, että jos mulla on asioita mielessä, olen niistä hiljaa niin kauan kunnes olen saanut ne jäsenneltyä mielessäni. Jäsentelyprosessi tapahtuu taas niin, että yritän lajitella ongelmat sellaisiin, joille voin tehdä jotain ja sellaisiin, joille en voi tehdä mitään.

Ensimmäisiin voin pyytää apua, jälkimmäisistä en välttämättä puhu mitään. Tai no, ehkä joskus saatan kysyä neuvoja, miten voin sopeutua.

(No ehkä toi oli vähän idealisoitu kuva, mutta toi mulla on pyrkimyksenä)

Mies taas oksentaa ongelmat sellaisenaan ulos, riippumatta siitä millaisia ongelmat ovat.

Esimerkki: Siis kyllähän mä nyt sen ymmärrän, että ei se yöuni ole loistavaa jos yksi pieni poika möykkää ja oksentaa koko yön - mutta toisaalta kun se pieni poika on osa tätä "ninna-pakettia", niin aika vähän muutoksia itse asiaan voi tehdä. Nukkumajärjestykseen voi toki tehdä muutoksia.

Mä taas en tuntisi viisaaksi kritisoida Ukolle esim. hänen lapsiaan - koska eihän hän heitä voi muuttaa olemattomiksi. Ja mun mielestä kaikki kritiikki ja kommentointi ei ole ihan järkevää, vaan joskus sen turvan voi pitää myös tukossa - tai ainakin miettiä kenelle sitä aukoo. Tai voi miettiä kaksi kertaa millä tavalla asian tuo esille.

No niin ja kevyempiin aiheisiin.

Meillä on ollut Ukon kanssa menossa operaatio "pimp my laptop", jonka seurauksena koneella on muutama tuhat musiikkikappaletta. Guus Meeuwisin lisäksi tuutti on täynnä ysärimusiikkia (no ei sitä pahinta eurohumppaa), jota kuunnellessa voikin taantua männävuosiin. Mistä tuleekin mieleen, että pitäis ottaa varmuuskopsut ostetuista kipaleista. Noh, jos vaikka...joskus.

Tavanomaisella nettisurffailutuokiolla silmiini sattui melko huvittava Niksipirkka -ketju Vauva -lehden nettipalstalta: Miten hyötykäytätte kuivausrummun veden?

Toinen saitti, jolla olen kuluttanut aikaa melko paljon: stonga.

Kyllä tietokone ja nettiyhteys on tehnyt elämästä(ni) huomattavasti sisältörikkaampaa!

Ensi viikolla onkin sitten muitakin kuin virtuaalisia tapahtumia täynnä. Ensin pitäisi viedä Poika pohjoiseen ja sitten lennähtää Papa Ratzin syntysijoille häätapahtumaan. Pitäisi varmaan hakea matkalaukku kellarista ja pakata...

Hmmm. Onkohan mussa nyt pahasti nettiaddiktin vikaa, kun matka vuoristohotelliin tuo ensimmäisenä mieleen, että saiskohan sinne porealtaalle mitenkään tota kannettavaa?