Kahdeskymmenesensimmäinen postaus

Voi ketunpylly.

Tätä menoa mä en tule koskaan ikinä enkä milloinkaan saamaan työharjoittelupaikkaa. Ja just sen takia, että mä olen minä, enkä joku "iloinen, reipas, sirpakka, avoin, ystävällinen, oma-aloitteinen, kärsivällinen, joustava, alle 30v, lapseton", joka hammasta purren matelee ja nuolee saappaat, jos kysytään. Ja kysyy vielä sen päälle, olisko niitä saappaita vielä jossain lisää, kun hommaan suorastaan rakastuu kun siihen tutustuu.

Ei vittu kun mä olen lähinnä itseironinen, kriittinen, helvetin varautunut ja kärsimätön. Toisinaan energinen ja toisinaan melko laiska, vähän riippuen päivästä. Alle 30-vuotiasta musta ei saa kuin paperit väärentämällä, eikä lapsettomuuskaan osu kohdalle. Nöyrää ei kiinnosta edes yrittää leikkiä. Olis niiku ihan kiva tehdä töitä, eikä pelleillä jotain roolipeliä, jossa "mä oon niinku sellanen vähän dami harkkari ja mä niinku kestän ihan kaiken". Ei helvetti sitä roolia jaksa vetää edes työhaastattelussa. Jos sen paikan saisikin, niin tuskin siellä viikkoa kauempaa kestäisi.

Tuli mieleen yksi aikaisempi työpaikka. Niillä ei ollut liikaa valinnanvaraa työntekijöiden suhteen, niin joutuivat sietämään mua. Varmaan noin vuoden jälkeen (huom: ei ollut vakkariduuni) eräs työkaveri sanoi: "Kun sä tulit tänne, mä luulin, että sä olet ihan HULLU. Mut sit mä tajusin, et kyl sä oot ihan ok, vaikka aika pimee".

Yritä nyt siinä sitten. Pitäis varmaan ostaa uus luonne, tai jotain. ANGST!