Kävin eilen harjoittelua varten työhaastattelussa. Minä typerä ajattelin, että 25 min ehtii taksilla kohteeseen hyvissä ajoin. Kuvittelin, että ajoon menisi noin 15 min, koska bussilla pääsee perille laskennallisssa 24 min ajassa. Pysähdellen pysäkeille ja valoihin, kuten muutkin autot.
Mutta ei. 25 min TASAN meni alaovelta kohteeseen, mikä tarkoitti sitä, että kun olin löytänyt tieni sinne, missä haastattelu pidettiin, olin rapeasti myöhässä. Vain muutamia minuutteja, mutta kuitenkin. Pitääkö ihmisen olla tyhmä vai tyhmä? Miksi en tajua sitä, että voisin mennä paikalle vaikka 15 min etuajassa ja vaikka haahuilla jossain ulkona sen 5 min?
Tyhmä, tyhmä, tyhmä.
Ukko muuten ei ymmärrä alkuunkaan mun tapaani kutsua itseäni tyhmäksi. Se ei ole kuulemma viisasta, koska se on just sitä suomalaista "elämä on paskaa, paskemmaksi muuttuu, minäkin olen ontto orpopiru pää patterin välissä, väärinymmärretty ruoja, ruoskikaa minua".
Mulle se vain on tapa. Joskus itseironiaa. Ei koskaan tarkoituksellisesti sitä, että toivoisin kanssaihmisten sen jälkeen kehuvan maasta taivaaseen, "eikun ihan hyvä tyyppi sä olet" (SELLAISTA itsesääliä varten on ihan oma tyylinsä). Mietin, onko kyseessä kulttuuriero. Joko suomalaisen ja hollantilaisen kulttuurin välinen ero TAI sitten ihan vain ero kommunikaatiokulttuurissa/perhekulttuurissa.
Kulttuurierosta voinkin luoda aasinsillan parisuhdeteemaan:
Melko usein olemme Ukon kanssa pohtineet sitä, miten välttää hänen edellisen parisuhteensa karikot. Ukon mielestä nimittäin kulttuurierot olivat aika suuri syy yhä kasvaneeseen juopaan.
Mä taas mielellään sanoisin, että jos epäsosiaalinen, kaikkea ulkomaalaista epäilyttävänä pitävä henkilö nai itselleen puolison, jota ei arvosta, rakasta, eikä välitä oppia tuntemaan, niin mitä ihmettä muuta kuin ongelmia siitä voi seurata?
(Jos vaihdetaan sanan "ulkomaalainen" tilalle "eteläsuomalainen" ja muutetaan hieman kontekstia, niin sitten puhutaan suhteestani ERÄISIIN pohjoisessa asuviin Pojan sukulaisiin:
Tiedättehän muuten, että Helsingissä KAIKKI ihmiset ovat ihan valtavan rikkaita, ja sen näkee mm. kahviloiden ja hampurilaisravintoloiden suosiona? Tiedättehän sitten muuten myös sen, että KAIKISSA kaupassa myytävissä vihanneksissa on SALMONELLA, jota EI SAA millään keinolla POIS? Niin, ja isotkin kauppaketjut myyvät ns. "mätöä" lihaa kaupoissa ja hygienian taso on aivan järkyttävän alhainen! Kirjastojen kirjoissa elää vakavia tartuntatauteja, joten niitä ei lapsille voi antaa! Jokaisen ovenkahvan kosketuksen jälkeen kädet ovat TODELLA saastaiset siihen asti, kunnes ne desinfioi! Pk-seudulla on niin paljon koiria, että kadut tulvivat kusta ja haisevat saastalle!
Sen sijaan POHJOISESSA maaperässä EI elä MITÄÄN bakteereita. Pohjoisessa ei tarvitse sen takia multaakaan oikein pestä vihanneksista tai salaatista... jne.)
Tietenkään en voi tietää Ukon entisestä parisuhteesta toisen osapuolen kokemuksia, mielipiteitä tai ajatuksia. Avoimiksi jääneitä kysymyksiä ovat, miksi pysytellä parisuhteessa, jossa antaa rakkauden kohteen kohdella itseään kuin koiraa? Toisaalta taas miksi olla parisuhteessa, miksi avioitua ja tehdä lapsia kumppanin kanssa, jota ei kunnioita pätkän vertaa?
Tai ehkä olen harhateillä. Ehkä Ukon ex ei pitänytkään Ukkoa arvottomana ja tyhmänä vaan päinvastoin? Ehkä kumppania pitikin mitätöidä, jotta ei tuntisi itseään täysin arvottomaksi. Jos tunnustaisi toisen olevan "jotain", se tarkoittaisi kieron logiikan mukaan sitä, ettei itse ole "mitään". (Poikani isä yritti suhteemme loppuaikoina sytytellä tämän tyylistä viehkoa valtapeliä välillemme.)
Ukon tyyli suhteissa on olla melkein rasittavuuteen asti rakentava, myönteinen ja yhteistä parasta ajatteleva. Sillä sitkeydellä rakennetaan vaikka sata patoa kuuhun asti (rinta rinnan naapureiden kanssa), mutta ei osallistuta yhteenkään kieroon parisuhdevaltapeliin.
(Hmm. Suomalainen sitkeys varmaan riittäisi siihen, että yksi Jussi rakentaisi niin VITUN ISON PADON, ettei YHDELLÄKÄÄN NAAPURILLA OLISI SAMANLAISTA. Ja voi jee. Sen jälkeen Jussia joko puukotettaisiin tai taputeltaisiin selkään. Hyvä jätkä! Hyvähän sen on rakentaa, kun se on aina saanut kaiken. Me ei olla IKINÄ SAATU YHTÄÄN MITÄÄN. Mennään hajottamaan sen pato yöllä kauhakuormaajan kanssa. Perkele, vääryydellä se on kuitenkin patonsa rakentanut!)
Mä en tunne Ukon kulttuuria vielä niin hyvin, että osaisin kärjistää toiseen suuntaan. Ainakaan just tällä hetkellä. Ehkä vuoden päästä esimerkkejä riittää niin, että ratisee. Mutta nyt poistun tästä ikkunasta opiskelemaan kieltä, eli katselemaan Hans Teeuwenia DVD:ltä.
Tiedättehän muuten, että Helsingissä KAIKKI ihmiset ovat ihan valtavan rikkaita, ja sen näkee mm. kahviloiden ja hampurilaisravintoloiden suosiona? Tiedättehän sitten muuten myös sen, että KAIKISSA kaupassa myytävissä vihanneksissa on SALMONELLA, jota EI SAA millään keinolla POIS? Niin, ja isotkin kauppaketjut myyvät ns. "mätöä" lihaa kaupoissa ja hygienian taso on aivan järkyttävän alhainen! Kirjastojen kirjoissa elää vakavia tartuntatauteja, joten niitä ei lapsille voi antaa! Jokaisen ovenkahvan kosketuksen jälkeen kädet ovat TODELLA saastaiset siihen asti, kunnes ne desinfioi! Pk-seudulla on niin paljon koiria, että kadut tulvivat kusta ja haisevat saastalle!
Sen sijaan POHJOISESSA maaperässä EI elä MITÄÄN bakteereita. Pohjoisessa ei tarvitse sen takia multaakaan oikein pestä vihanneksista tai salaatista... jne.)
Tietenkään en voi tietää Ukon entisestä parisuhteesta toisen osapuolen kokemuksia, mielipiteitä tai ajatuksia. Avoimiksi jääneitä kysymyksiä ovat, miksi pysytellä parisuhteessa, jossa antaa rakkauden kohteen kohdella itseään kuin koiraa? Toisaalta taas miksi olla parisuhteessa, miksi avioitua ja tehdä lapsia kumppanin kanssa, jota ei kunnioita pätkän vertaa?
Tai ehkä olen harhateillä. Ehkä Ukon ex ei pitänytkään Ukkoa arvottomana ja tyhmänä vaan päinvastoin? Ehkä kumppania pitikin mitätöidä, jotta ei tuntisi itseään täysin arvottomaksi. Jos tunnustaisi toisen olevan "jotain", se tarkoittaisi kieron logiikan mukaan sitä, ettei itse ole "mitään". (Poikani isä yritti suhteemme loppuaikoina sytytellä tämän tyylistä viehkoa valtapeliä välillemme.)
Ukon tyyli suhteissa on olla melkein rasittavuuteen asti rakentava, myönteinen ja yhteistä parasta ajatteleva. Sillä sitkeydellä rakennetaan vaikka sata patoa kuuhun asti (rinta rinnan naapureiden kanssa), mutta ei osallistuta yhteenkään kieroon parisuhdevaltapeliin.
(Hmm. Suomalainen sitkeys varmaan riittäisi siihen, että yksi Jussi rakentaisi niin VITUN ISON PADON, ettei YHDELLÄKÄÄN NAAPURILLA OLISI SAMANLAISTA. Ja voi jee. Sen jälkeen Jussia joko puukotettaisiin tai taputeltaisiin selkään. Hyvä jätkä! Hyvähän sen on rakentaa, kun se on aina saanut kaiken. Me ei olla IKINÄ SAATU YHTÄÄN MITÄÄN. Mennään hajottamaan sen pato yöllä kauhakuormaajan kanssa. Perkele, vääryydellä se on kuitenkin patonsa rakentanut!)
Mä en tunne Ukon kulttuuria vielä niin hyvin, että osaisin kärjistää toiseen suuntaan. Ainakaan just tällä hetkellä. Ehkä vuoden päästä esimerkkejä riittää niin, että ratisee. Mutta nyt poistun tästä ikkunasta opiskelemaan kieltä, eli katselemaan Hans Teeuwenia DVD:ltä.
Geen opmerkingen:
Een reactie posten