Kuudeskymmenesneljäs

Viime yönä näin taas jotain ihme basaariaiheista unta. Olin jossain teltassa, jossa sovitettiin päälleni kankaita saria varten. Onkohan mulla joku kaukokaipuu?

Heräsin tietysti pää turvoksissa, nuhaisena, köhäisenä ja röhäisenä. Jomottaa. Pärskin kerran viidessä minuutissa. Olen pirteä kuin ameeba. Eilen käveltiin Ukon kanssa tästä meiltä keskustaan (n. 20 min) ja huohotin kuin ikäloppu työhevonen. Voihan tauti sentään.

***********************************************************************************


Olen popsinut viime aikoina Pikku-Ukon melatoniinitabuja à 3 mg unen saamiseksi. Välillä olen miettinyt, pitäiskö hakea ihan omiinkin nimiin, mutta melko laiskana en ole tehnyt asialle mitään. Rahanmenoa ja vaivannäköä. En tiedä miten todellinen melatoniinin vaikutus on, mutta minä nukahdan mukavasti. Suosittelen kaikille muillekin, jotka harva se yö pyörivät sängyssä silmät seljällään puoli neljään asti. Aina avulias äitini diagnosoi menopaussin (*irvistys*).


************************************************************************************

Osallistuisin Katan meemiin, mutta en muista kymmentä klassikkoa, jotka olisin yrittänyt aloittaa, mutta en olisi saanut loppuun. Ani harvoin olen ylipäätään yrittänyt aloittaa klassikoita. Saati sitten, että muistaisin mitä ja milloin viimeksi. Paha juttu.

Sen sijaan kerron avomielisesti viisi kirjaa, jotka olen lukenut enemmän kuin viisi kertaa alusta loppuun.

1. David Reuben: "Kaikki, mitä olet koskaan halunnut tietää seksistä, mutta et ole uskaltanut kysyä".

- Tähän tietokirjallisuuden jykevään klassikkoon perustin kaiken tietämykseni navan alapuolisista ja osin pääkopan sisäisistä asioista noin 11-vuotiaana. Turha luulo, että niitä vastauksia olisi muualta saanut.

2. Milan Kundera: "Olemisen sietämätön keveys".

- Tämän kirjan luin lukioaikana (-89-92) varmaan sata kertaa. Jälkikäteen on ollut vaikea ymmärtää, miksi.

3. John Irving: "Kaikki isäni hotellit".

- Tätä kirjaa kahlasin siskoni luona Ranskassa joka ikisellä lomalla noin 11-vuotiaasta aina 15-vuotiaaseen. Myöhemmin ostin kirjan itselleni ja tuossa hyllyssä se napottaa. Siitä ei ole kovin pitkä aika (vuosi, pari?), kun olen kirjaan palannut viimeksi. Kohtaus, jossa päähenkilö sekstaa sisarensa kanssa tuntikausia on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. (En luokittelisi kuitenkaan sitä eroottisessa mielessä kiinnostavaksi).

4. Colleen McCullough: "Okalinnut".

- En oikein muista, milloin kirja tarttui käsiini ja miksi. Kai se oli vanhempieni hyllyssä. Yleensä en kiinnostu romanttisista sukutarinoista (ja kaikki muut tämän kirjailijan tuotokset ovat olleet mielestäni tylsää huttua), mutta juuri tämän kirjan olen lukenut äärettömän monta kertaa. Ehkä en viimeiseen viiteen vuoteen kuitenkaan.

5. Jilly Cooper: "Riders".

- Jos tähän pehmeäkantiseen kioskikirjallisuuteen en olisi tarttunut 14-vuotiaana, englannin kielen taitoni olisi jäänyt "My name is J.J. -tasolle" ikuisiksi ajoiksi. Sen sijaan opin 900 sivun aikana useita eri sanontoja kaikenlaisille vähemmän säädyllisille asioille - ja kaikelle muullekin. Muita Cooperin hienoja teoksia en ole yhtä innokkaasti lukenut kuin tätä.

En ole lainkaan varma, kannattaako näihin edellä mainittuihin kirjoihin perehtyä.


TILITYSTÄ


Mulla on klassikkoteosperäinen trauma, jonka nimi on "inhoan Steinbeckiä". Olen lukenut koulussa (pakosta) tämän kuuluisan "Hiiriä ja ihmisiä". Vastenmielisempää kirjaa en muista ikinä lukeneeni.

Okei, ehkä kieli voi olla hienoa (tai mihin ne ansiot perustuvat?), mutta tarina kahdesta veljeksestä, v*tun alfa-alfapelloista ja niistä ikuisista hiiristä, joita se kehitysvammainen veli listii, ei nappaa.

Olen lukenut myös kirjan/novellin "Punainen poni". Muistan olleeni päiväkausia järkyttyneensekaisella apealla mielellä, kun innokkaana ponityttönä (öbaut 10v) ahmin tämänkin aamiaiseksi. Siinähän mm. pilkotaan perätilassa oleva varsa emänsä kohtuun. Muistaakseni se punainen ponikin kuolee lopussa. Inhosin koko Steinbeckia, kun kehtaa kirjoittaa silvotuista hevosista, kun minä olisin halunnut lukea jotain mustaa orhia.

(Ei kannata kysyä, miksi sitten EN lukenut vain sitä Mustaa Orhia. En osaa vastata näin 23 vuoden jälkeen. Ai mutta olihan siinäkin se traumaattinen juttu, kun Mustasta tuli piesty ja kapinen työluuska...)

Angstisena prepuberteetti-ikäisenä yritin myös lukea jotain Satu Waltarin kirjoittamaa kirjaa, jossa oli joku heppateema kannessa. Tylsistyin kuoliaaksi muutaman sivun jälkeen.

Nyt kun vähän on muistiaan potkinut, niin kaksi aloitettua klassikkokirjaa tulee mieleen:

1. Alexander Dumas: "Monte Christon Kreivi".

Ikinä päässyt ekaa lukua pidemmälle. Laa-laa-laa-laa.

2. Umberto Eco: "Ruusun nimi".

Ehkä tilapäisessä mielenhäiriössä lukaisin Foucaultin heilurin ja pidin siitä aivan hurjan paljon. Sen jälkeen yritin tarrata Ruusun nimeen. Ei tulosta.

Sitten jatketaan epämääräisellä luettelolla:

3. Hemingway

Teoksia erittelemättä olen yrittänyt lukea Hemingwayta siinä onnistumatta.

4. Steinbeck

Steinbeckia kohtaan on ollut ns. luontainen ällötys noiden kahden edellä mainitun teoksen jälkeen.

5. Paasilinna

Paasilinnan huumori ei avaudu (olen kyllä pari kirjaa lukenut).

6. Päätalo

Päätalo on boooorii.....n...g.

7. Mika Waltari

Waltari Mikalta olen lukenut Suuren Illusionin (terveiset Katalle!) ja Neljä päivänlaskua. Kaikki muu... *haukotus* Sinuhe... jadajadajada Nefernefer.... aaargh. Krooh.

8. Aleksis Kivi

SEITSEMÄN VELJESTÄ. Seitsemän v*tun veljestä. IKINÄ en ole tätä kirjaa päässyt eteepäin kuin hyppelemällä. Kaikki kuvatut henkilöt ovat niin käsittämättömän ärsyttäviä, että saan aknen jo lukemalla.

9. Linna

Täällä Pohjantähden Alla. Kirjoitin trilogiasta joskus esseen lukemalla ensimmäisestä kirjasta 40 sivua ja viimeisestä toisen mokoman. Keskimmäistä hyppelin. Sain kiitettävän. Edes maksusta en olisi jokaista sivua kahlannut.

Tuntematon Sotilas ja Sotaromaani... vähän sama kokemus molempien kanssa. Olen selaillut.


***********************************************************************************


Nyt siis kuitenkin osallistuin meemiin, vaikka toisin väitin.

Kirjoitusvauhtia hyödyntääkseni taidan jatkaa eilistä esseetä teemasta "matkailuyritysten ja organisaatioiden yhteistyö".

Niisk, pärsk, kröh.