Kuudeskymmeneskolmas

VIIME YÖ oli edellistä parempi.

Olin onneksi vain lähdössä kahdeksi viikoksi Marokkoon lapsuudenkaverini K:n kanssa, sen pianoa kilkutelleen. Jotain hämärää siihenkin matkaan liittyi, nimittäin liput olivat jonkun toisen ja pystyin lunastamaan ne vain keskiyöllä, jostain salaisesta paikasta. Eikä matkastakaan tarvinnut maksaa mitään.

Unessa hengittelin kuumaa ja kosteaa ilmaa keuhkoihini uneksien viileästä ja raikkaasta tuulesta. Sitten heräsin jo toista päivää jatkuneeseen santapaperin tunteeseen. Finrexin, ibuprofeeni, kuuma tee. Kaikki ällöttää, paitsi makea. Janottaa.

Eilen illalla kävin ensimmäistä kertaa elämässäni hammaskiven poistossa. (Ei siitä sitten sen enempää. Hampaat ovat tallella ja entistä ehommat.)

Nyt taidan rykäistä yhden typerän tehtävän loppuun.