Viideskymmenesseitsemäs

Tämä on outojen unien aikaa.

Eilen nukuimme Pikku-Ukon kanssa melko pitkään. Pikku alkoi kukkua joskus aamulla 9 aikoihin, mutta raahustin hakemaan hänet huoneestaan kainalooni. Siihen simahti. Nukuimme melkein puolille päivin.

Yhtäkkiä unessa olin menossa tapaamaan Ukkoa hänen työpaikalleen. Menin isoon rakennukseen, vastaanottoaulan ohittaen. En tiennyt lainkaan, missä kerroksessa Ukon huone on, enkä jostain syystä kysynyt sitä keneltäkään, myöskään Ukolta itseltään. Matkustin hissillä ylös ja alas vaihtuvien ihmisten kanssa. Yritin näyttää professionaalilta ja katu-uskottavalta heidän rinnallaan.

Kun hissi tuli alakerrokseen, huomasin, että Ukko oli jättänyt tiskille kulkukorttinsa ja päättelin siitä, että hänen on oltava jossain lähistöllä. Astuin ulos aulaan ja huomasin, että kas vain, täällä ensimmäisessä kerroksessa onkin Prisma. Onpa kätevää, mietin. Tähän voi tulla vaikka tekemään ruokaostokset työpäivän jälkeen, eikä tarvitse erikseen ajaa kaupan kautta.

Sitten näinkin tutun hahmon pukeutuneena ihmeellisiin maalarin kamppeisiin: valkoisiin, maalia täynnä oleviin haalareihin ja punaiseen paitaan. Kengät oli selvästi varastettu tai lainattu Pikku Kakkosen Onni-klovnilta. Sehän on Ukko, mutta mitä tekemässä? Ukko oli avannut kaupan lasi-ikkunassa olevan liukuoven ja oli kuljettamassa sitä kautta, varashälyttimien ohitse tavaraa. Saaliina näytti toistaiseksi olevan vain vino pino sekkejä pahvilaatikossa ja luonnollisesti - nippu joulukuusen koristeita. (Kätevää!)

Kävelin Ukon viereen ja tervehdin häntä. Hän nosti kiireisen näköisenä katsettaan ja nyökkäsi sen oloisena, että haluaisi minun joko auttavan häntä tai pysyvän loitommalla. "Mä oon nyt noi tähän tuonu, mut sit viel olis yks justka. Pitäs vaan toi iso lasi-ikkuna saada veks, niin sit mä saan sen mahtuun", Ukko mittaili silmillään ja tunnusteli käsillään Prisman lasitusta. Seisoimme liikkeen ulkopuolella. Vieressämme oli lauma Solin siivoojia mopit käsissä, takanamme vastaanottotiski.

"Siis sä oot niinku pöllimässä täältä kamaa, häh? Eiks noi muka huomaa mitään?", kysyin ja jatkoin: "Mitä sä meinaat tehdä, jos noi soittaa kytät?" Vilkaisin Solin moppihemmoja kohden.

"Äh, ei ne mitään huomaa, mä oon tehny tätä ennenkin", sanoi Unen Ukko täydessä tohinassa.
"Vittu lopeta nyt, toi on ihan älytöntä.", aloin raivota. "Mitä sä muka tosta oikein kostut. Entä jos kytät tulee nyt tänne, sä jäät fakkiin ja saat ihan taatusti kenkää". Aloin tulla vihaiseksi.

"No mut hei kulta, ku mun palkka ei riitä sun kaikkiin toiveisiin. Jos mä nyt teen tän keikan ja pistän kato kaiken säästöön, niin sit me voidaan ostaa se talo", Ukko selitti. "Mä teen tän vaan ihan SUN takia, etsä tajuu? Eikä tästä edes jää kiinni, kato MÄ tiedän miten tää menee. Ei noita kiinnosta, jos tän kaupan rullaa, kato niillon kummiski niin pieni palkka. Eikä ne mitään tajuu, ne on niin urpoja", hän jatkoi.

"Nii, no etsä daiju nää, et noi siivoojat mulkkaa sua, ne alkaa käydä vähän epäluuloisiks. Ei tää nyt hei ihan uskottavalta näytä. Ja mitä vittuu sä teet noilla kuusenkoristeilla, kandee sit hei saada kakkuu joidenkin joulukoristeiden nyysimisestä? Kova jätkä! Ja kuka tässä urpo oikein on? Sä jätit sun kulkukortin tohon, missä on vittu sun koko vitun nimi ja sit tuut tähän kymmenen metrin päähän tyhjentää tota liiketta. Ai vähä ne ei niinku tajuu, kuka sä oot? Ja vielä vähemmän meillä sitten on rahaa, kun sä istut linnassa, eikä sulla ole duuniakaan. Ja sitäpaitsi mä en minkään kriminaalin kanssa ala seurustella, et tää suhde päättyy tähän jos et sä lopeta NYT, kiljuin.

"Okei, okei, kulta. Rauhotu nyt. Kato kyl mä lopetan, mut sä viel näät et SÄ oot se, joka meistä on väärässä. Sä tuut katuun tätä vielä", sanoi Ukko.

Sain Unen Ukon keskeytettyä sillä erää haaveensa kassakaapin tuomisesta Prisman lasi-ikkunan lävitse. Uni muuttui yhä kummallisemmaksi.

Hengailin Ukon kanssa mitä oudommissa paikoissa. En luottanut oikein yhtään siihen, ettei jotain hölmöilyjä taas paljastuisi, joten vahdin ja kuljin hänen kannoillaan koko ajan. Seksikin alkoi ällöttää. Miten ihmeessä me nyt tähän tilanteeseen jouduttiin, ihmettelin ja pohdin, pitäisikö pistää koko juttu poikki. Eihän tästä nyt mitään tule, enkä mä jaksa aikuista ihmistä vahdata koko loppuelämääni. Miks tostakin paljastui, et se on vaan tommonen vitun selkärangaton paska! Aina mä törmään tähän samaan...

Yhtäkkiä huomasin jotain outoa: Ukolla olikin vaaleat hiukset ja siniset silmät. Tässä on nyt jotain mätää, mietin. Munhan piti seurustella sellaisen tummatukkaisen ja ruskeasilmäisen miehen kanssa. Ei helvetti, väärä mies! Tajusin hetkessä, että olinkin hengannut koko ajan ihan jonkun toisen kanssa. Voi jumalauta. Miten mä nyt tän Ukolle selitän? Tuskien taival! Ahdistusten ahdistus! Mistä nyt keksin sellaisen meriselityksen, että Ukko ymmärtää mun vain EREHDYKSESSÄ henganneen Prisman joulukuusenkoristeita ryöväävän vaalean, Onni-klovnin kenkiä ja maalarin haalaria käyttävän miehen kanssa?

Heräsin hikisenä ja ahdistuneena. Tajusin, että unessa ollut vaalea mies oli poikaystäväni yli kymmemen vuoden takaa. Sanottakoon nyt se, että oikeasti hän ei Prismaa, eikä kyllä mitään muutakaan liikettä tyhjentäisi.

Missähän vaiheessa nämä exät lakkaavat marssimasta yksi toisensa jälkeen mun uniin? Kysyn vain...