Viideskymmenesyhdeksäs

Santa Claus -rasian syöminen jatkuu yhä. Kyseessä kaappiin jäänyt joululahjasuklaarasia. Ukolla lienee tekosensa siinä asiassa, että suklaat hupenevat silmissä, tämäkin JO nyt avattu. Aikaisemmin ei ole ollut tavatonta, että pääsiäissuklaa tulee syötyä vasta marraskuussa, eikä välttämättä edes saman vuoden.

Poikani armahaiseni Pieni Mies oli erittäin virkeä tänään, kun kävin päivystämässä sairaalavuoteen äärellä. CRP on laskenut 132 => 110, veriarvot näyttävät kokolailla paremmilta. Ja itse keuhkot kuulostivat paremmilta. Aamukierron tuomio oli ollut, että parempaan suuntaan ollaan nyt menossa. Kotiipaluu luonnollisesti ei vielä suunnitteilla.

Peruin tilapäishoitojakson tältä erää ja sain varattua maaliskuulle ylimääräiset 2 päivää (yhteensä siis 4 päivää ensi kuussa, mutta eri viikoilla!). Halusin kahdessa erillisessä jaksossa, varsinkin nyt kun Poika ei ole siellä taas pitkään aikaan ollut. Täytyy taas tottua. Itse asiassa hyvä näin, hoitopaikasta sanoivat, että asukkaita on kipeänä. Eli aika todennäköisesti sieltä olisi joku tauti tarttunut.

Pääsiäisenä on toinen ylimääräinen kaksipäiväinen. Maalis- ja huhtikuu menevätkin sitten niin, ainakin toistaisen suunnitelman mukaan, että joka toinen viikko on 2 päivää tilapäishoidossa. Aika hyvä juttu!

Täällä kotona on kovin hiljaista. Laitoin perunat kiehumaan. Ajattelin syödä lohta kolmessa eri muodossa (graavi, savu, uuni) ja siikaa yhdessä (järvisiika, savu). Ja sinappisilliä. Koko päivän tehnyt mieli sipsejä, ranskalaisia ja pitsaa, mutta luulen, että nämä välttävät.

Heh.