Viideskymmenesensimmäinen

TEEMA 1

LANKAJUTTUJA, eli

Mitä kaikkea olette aina halunneet olla tietämättä neulomisesta, eikä teitä ole edes kiinnostanut kysyä? Nyt kerrotaan!

Muutama viikko ennen joulua sain hetken inspiraation ja päätin alkaa pitkästä aikaa neuloa. Rynnin Larun Novitan tehtaanmyymälään kuin Innostunut Sonni ja kahmin sieltä kilon lankaa (Seitsemän Veljestä) matkaani. Tavoitteeni eivät ole koskaan kovin korkealla ja nytkin tähtäimessä on kudelman valmistuminen joulukuulle 2007.

Pyöröpuikoilla numero 4 olen vääntänyt luonnonvalkoista feikkinorjalaisneuletta aina kainaloihin asti ja toinen hiha on aloitettu. Mutta onhan tässä vielä 9kk seuraavaan jouluun, joten ei hätiä mitiä.

Rakkaani innostuttuaan neulomisen katselemisesta sitten tilasi vaihtoehtoja Suurelle Käsityölehdelle ja kumppaneille amazonin tarjouksesta: Toinen on kirja on nimeltään

"Domiknitrix: Whip Your Knitting into Shape" (kirjoittaja Jennifer Stafford) ja toinen taas "Naughty Needles: Sexy, Saucy Knits for the Bedroom and Beyond" (Nikol Lohr).

Kirjat ovat erittäin viihdyttäviä, kuvat aihepiirin mukaisia ja osa neulomuksista sopii myös julkisille paikoille, ei vain ns. aikuisten juttuihin. Ainakin toisessa kirjassa näytetään perin yksityiskohtaisesti ainakin jonkin verran alkeita.

TEEMA 2:

MÄÄ, EIKU SÄÄ

Tänään on ollut aivan perkeleen kylmä, kuten kaikki 60 ja 70 leveyspiirien välillä Suomessa asuvat varmaan allekirjoittavat. Melkein kangistuin kauhusta marssiessani äsken telkun ohi ja huomatessani maamme itärajalle povattavan 40 asteen pakkasta huomisaamuksi. Muistetaan sitten säästää sähköä, ettei ilmasto lämpene liikaa! Eikä myöskään polteta niitä puita, kun tulee pienhiukkasia.

(Tai jotain)


TEEMA 3:

RESTONOMIOPISKELIJA SEKOILEE ILMASTOASIOIDEN YMPÄRILLÄ

Täällä Vanhassa Maailmassa on suurella osalla kansasta yhteiskunnallisessa mielessä asiat noin suurinpiirtein järjestyksessä, maassa rauha ja ihmisillä joskus hyväkin tahto. Joku ehkä määrittelee rakenteiden olevan kehittyneitä. Väestön elintasoa voi kuvata (ja kuvataan) erinäisin odotuksin eliniästä, terveydentilasta, tulotasosta. Lapsikuolleisuus on hyvin alhainen.

Omasta navastani katsottuna Helsinki on koko elämäni, Espoo ehkä juuri ja juuri mahtuu ajatusmaailmaani. Suomi on ehdoton kotimaa, elämää löytyy ehkä Ranskasta, Saksasta ja nyt todistettavasti myös Hollannista. Eurooppa muodostaa maailmankaikkeuden rajat.

Sen ulkopuolella on vain Jotain Tuntematonta, jota ei kannata pahemmin vertailla, koska "niillä on kuitenkin kaikki niin eri tavalla". Niin tietysti, paitsi Jenkkilän Itä- sekä Länsirannikoilla. Siinä välissä olevasta Bushikosta ei kannattane välittää. (sori, vanha vitsi). Kuulemma.

Vaikka olenkin turismin merkeissa kurkannut Intiaan ja Sri Lankaan, en voi sanoa tuntevani ko paikoista kuin pari turistikohdetta. Päiväkotiryhmän kanssa retkeily Kauppatorille lienee eksoottisempaa ja henkilökohtaisia rajoja kokeilevampaa.

Niin, että sitä minä nyt vaan, kun meillä täällä maailmassa on asiat enimmäkseen suunnilleen hyvin. Meidän maailmassamme voidaan kohdistaa kansalaistarmoa yleviin aatteisiin, kuten ilmastosopimuksiin ja energiansäästöihin, koska intressinä, ainakaan useimmilla markkinoilla ei ole enää tuottaa mahdollisimman paljon tavaraa nälkäisille markkinoille (jos ei nyt oteta huomioon Nintendo Wiitä). Voidaan suojella kansallismaisemia, perinnemaisemia ja niittyjä. Jättää teitä rakentamatta, jotta liito-oravatkin voisivat osallaan rikastaa/ylläpitää luonnon biodiversiteettiä.

Tämän saman yada-yadan voi suunnilleen kai(?) toistaa ainakin melko monessa Euroopan maassa. Tuosta eteläisimmän Helsingin kaupunginosan, eli Tallinnan tilanteesta en ole aivan varma. (Ainakin yhteen aikaan Tallinnan asuntoja myytiin Hesarin asumisliitteessä otsikon "eteläinen Helsinki" alla)

Suomalaiset potevat uutisten mukaan huonoa omatuntoa ilmaston lämpenemisestä ja haluavat osaltaan kantaa kortensa kekoon, vaikkapa lajittelemalla jätteitä. Minäkin koen toisinaan tuskaa saastuttamisesta ja uusiutumattomien luonnonvarojen tuhlaamisesta. Arkipäivän ratkaisuna käytän jalkoja, metroa, ratikkaa ja bussia, tässä järjestyksessä.

Välillä kuitenkin mietityttää, että mitä ihmeen suuria merkityksiä meidän, ns. vanhan maailman länsi/itäeurooppalaisten (määritelkää itse sijainti) hyvillä ajatuksilla, kun mm. Arabiemiraatteja rakennetaan vauhdilla, Dubaissa on maailman suurin katettu laskettelukeskus ja Jenkit eivät ratifioi ympäristösopimusta. Intia nyt on ratifioinut sen, mutta mitä se sitten itse asiassa tarkoittaa?

"Kaikki tietävät" että länsimainen ihminen kuluttaa huisisti enemmän kuin kehitysmaan kansalainen, jonka valinnanvarat ovat hyvin rajatut. Jos ja kun elintaso nousee, missä nouseekaan, Kiinassa, Intiassa, lukuisat ihmiset alkavat kuluttaa enemmän. Paljon enemmän. En tiedä, miten ympäristöystävällisiä ydinasehankkeet ovat, mutta mielessäni itää epäilyksen siemen.

Kuinka paljon tilannetta loppujen lopuksi muuttaa, matkustaako ninna_a bussilla numero 14, lajittelee jätteensä ja jättää lomalennon toteuttamatta? Vai ottaa auton alleen, viskaa kaikki roskat samaan nippuun ja lentää Kiinaan. Tietysti voi kritisoida, että eihän nyt noin voi ajatella, koska pienistä puroista kasvaa suuri virta.

Voi myös ehdottaa, että koska kaikilla ihmisillä on sisimmässään hyvä tahto ja kun vain vähän neuvoo ympäristöasioissa, niin yhteinen hyvä toteutuu. Kyllä viisaat luonnonläheiset ihmiset alkavat heti ekoajatteluun, kunhan vain saavat tarpeeksi tietoa. Olen skeptinen.

Ehkä ratkaisuksi pitäisi pistää käyntiin uusi kalvinistinen herätysliike.

(Nyt rakkaani sanoisi: Ole kiltti, säästä meitä ja mene nukkumaan. Minä menen.)

Ai niin, kyl maar mää uskon et Tampere o olemasa.

Ja Keskuspuistoon ette muuten sitten varmasti rakennna!