Kuudeskymmenestoinen

Voihan unimaailma sentään.

Nyt kun mun pääkoppa on toivon mukaan käynyt läpi ainakin suurimman osan eksistäni ja entisiin suhteisiin liittyvistä roinista, olen siirtynyt toisenlaisiin teemoihin.

Viime yönä tarkoituksenani oli asettua ehdolle eduskuntavaaleissa. Teemanani oli ajaa jonkinlaisen vammaisten etujärjestön asioita, ainakin unessani pyöri aktiivisesti läsnä Jaatisen Majan toiminnanjohtaja Miina Weckroth.

Olin hyvin innoissani tästä kaikesta ja Ukkokin oli hyvin ylpeä minusta. Mitään tärkeitä asioita emme kuitenkaan käsitelleet unessani, vaan päällimmäisenä oli lähinnä se pakahduttava innostus hyvän asian puolesta ja siitä, että tunnen vihdoinkin elämäni mielekkääksi.

Riemu loppui kuitenkin lyhyeen.

Oli juuri tällainen talvinen päivä kuin nyt on ulkona ja matkasin entisen lukioni tiloihin tarkastamaan sähköpostia. Kotonani ei ollut tietokonetta. Aulassa tulivat minua vastaan kaikki ne ihmiset, jotka kävivät yläastetta ja lukiota samaan aikaan kanssani, luokanvalvojani mukaan lukien. Tietokoneet olivat alakerran ekassa luokassa, jossa meillä muistaakseni joskus saattoi olla esim. ruotsin tunteja (olikohan niin?).

Avasin matkailualan oppilaitokseni meiliboksin ja huomasin saaneeni viestin opettajalta, jonka matkailun kehittämishankkeet -kurssilla olin vuosi sitten. Opettaja kirjoitti näin:

"Hyvä A, pahoittelen, että vastaan Sinulle näin myöhässä.

Olen selvittänyt kysymääsi asiaa ja valitettavasti minun on nyt kerrottava, että kuvaamasi kaltaisesta petoksesta voi saada vuodenkin mittaisen vankeustuomion. Ensikertalaisena luonnollisesti joudut istumaan siitä vain murto-osan.

Tekemäsi petos ei ole kovin harvinainen, mielestäni ei kovin paha, mutta kyllä Sinun olisi pitänyt ymmärtää punnita seuraukset ajoissa. Usein nämä jäävät selvittämättä ja voitaneen katsoa vain huonoksi tuuriksi, että tämä Sinun asiasi tuli ilmi vasta näin vuosia jälkeenpäin.

Pahoin pelkään, että tämä tulee vaikuttamaan kaavailemaasi poliittiseen uraan. Suoranainen este se ei ole, mutta aloittelevana poliitikkona on vaikea saada kannattajia. Tällaiset asiat tapaavat tulla ennemmin tai myöhemmin julkisuuteen. Onnea kuitenkin urallesi, toivoo U."

Voi apua, ajattelin. Miten minä nyt tämänkin petoksen menneisyydestäni olen unohtanut? Muistin yhtäkkiä anoneeni kesken matkailualan opintojeni Tekesin rahoja jotain projektia varten. Todellisuudessa olin kuitenkin pistänyt kaiken viiniin ja ruusuilla tanssimiseen ja jättänyt koko projektin hoitamatta. Tarkoitukseni oli ollut tehdä joku yhteistyöprojekti Loviisan ja Porvoon kanssa. Saamani summa oli ainakin 15 000 euroa, mutta se oli sitten tullut kaadettua kurkusta alas. Osa rahoista oli käytetty kumijalalla kulkemiseen kapakoiden väliä.

Uneni Miina Weckroth muuttui yhä sameammaksi ja etäisemmäksi. Poliittinen ura kaput, ennenkuin on alkanutkaan. Vai kestänkö sen, että joudun vastaamaan julkisuudessa teoistani? Vanhempani, muut sukulaiseni ja tuttavani saisivat tietää uutisten kautta, millainen ihminen todellisuudessa olen. Minä, joka olen aina yrittänyt antaa itsestäni nyt ainakin suunnilleen rehellisen ja vastuuntuntoisen ihmisen vaikutelman, vaikka jälkimmäinen ominaisuus onkin joskus ollut vähän huterammalla pohjalla...

Miten ihmeessä minä ne rahatkin halusin vain tuosta noin kavaltaa? Ja miksi minä en muista oikein yhtään mitään?

Näen sieluni silmin tv:sta tutun kohtauksen, jossa eräs kansanedustaja vajoaa polvilleen, kun häneltä kysytään, pitääkö kommentti pössyttelystä paikkansa. Unessa lankeamassa olenkin minä, mutta kysymys on rahoista.

Mietin kuumeisesti, mitä teen. Meilaanko Ukolle ja kysyn hänen mielipidettään? Äidille? Ymmärtäisiköhän jompikumpi? Osaisivatkohan he antaa järkeenkäyviä kommenttejä? Mitenköhän muiden kaltaisteni on käynyt? Voisinko saada vertaistukea?

Syyllisyys, nolotus, häpeä ja tuskastuneisuus vuorottelivat mielessäni. Olisihan se pitänyt arvata, että juuri kun ehdin riemuita siitä, että voisin saavuttaa jotain ja tehdä jotain mielekästä, minut romautetaan maan pinnalle. Ja ihan omasta syystäni.

Yritin pohtia, enkö voisi nöyrtyä ja selittää, että olen tehnyt menneisyydessä virheitä, mutta nyt haluan hyvittää kaiken ajamalla hyvää asiaa. Voisin yrittää vakuuttaa kaikki siitä, että vaikka olenkin ollut vastuuton, se ei tarkoita sitä, että minun pitäisi olla sitä aina. Ja tämä vammaisasia on minulle niin tärkeä, koska olen vammaisen lapsen äiti! Enkö minä edes äitiyteni (ja omaishoitajuuteni) kautta pysty todistamaan sitä, että osaan kantaa vastuuta ja suoriutua pitkäjänteisyyttä vaativista tehtävistä?

Herään ristiriitaisten tunteiden vallassa ja huomaan sairastuneeni flunssaan...

****************************************************************************

Kurkku on santapaperia, päässä humisee. Väsyttää, paleltaa ja kuumottaa. Ankeuden ankeus, toivottavasti poikaan ei tartu.

Huomaan useimpien unieni toistavan samaa teemaa: Olen ensin onneni kukkuloilla ja tunnen itseni hyväksytyksi ihmiseksi. KUNNON KANSALAISEKSI. Kunnes huomaan, että yrityksistä huolimatta olen tehnyt jotain aivan anteeksiantamattoman pahaa. Ja sitten kaikki muutkin saavat siitä tietää.

Ihanaa. Ikuinen syyllisyys ja häpeä. Koskakohan näistä pääsis NIINQ johonkin rakentavampiin teemoihin?