Nuutinpäivä tuli ja meni, mutta joulukuusi se vain meillä pysyy ja menestyy. Olen kastellut sitä ilmeisen riittävästi, sillä se itse asiassa puskee parhaillaan versoja. Sisimmässäni omituisissa asioissa hellämielisenä haluaisin jatkaa kuusen tekohengittämistä.
Oliskohan niitä sellaisia juuriproteeseja?
Huomaan pitäväni kummallisella tavalla kaikesta vähän nukkavierusta ja epätäydellisestä. Kukaan muu ei varmaan tarkoituksella ylläpidä jotain puolinuupahtaneita Santa Paulioita, yliaikaista joulukuusta, esimerkkejä varmaan on enemmänkin, mutta en vain nyt keksi, kun pää ei toimi eikä ajatus kulje. Kotoa se tietenkin on peritty. Joka puolelle pissaava kissakaan ei tullut matkansa päähän ennenkuin munuaisvaivat tekivät elon riittävän kurjaksi. Äiti vain osti uusia sohvia vanhojen ja dunkkaavien tilalle.
Täydellisen vieroksunta ulottuu myös ihmisiin, kovin tasapainoiset, iloiset ja sosiaaliset ihmiset pelottavat. Se on mukavampaa ja lohdullisempaa, kun kaikki ovat vähän vinksallaan johonkin suuntaan. Sitten voi avoimesti itsekin olla (edes toisinaan) sellainen puolinuupahtanut Santa Paulia. Tai Pauliina, jos olis Pauliina.
Tämä päivä oli ohjelmaa täynnä aamusta iltaan. Meillä, tai siis pojalla, oli tänään hiljaisella osastolla kuntoutusarviointia. Näin koko aikana yhden toisen vanhemman ja yhden lapsen koko osastolla. Irvailinkin sitten, että potilaat on parannettu kun ei Yliopistollisella osastolla ole kuin sairaanhoitajia, lastenhoitajia ja osastonlääkäri.
Olimme viettämässä päivää kokoonpanolla Hoitaja, Mummo, minä ja luonnollisesti Pikku-Ukko. Hermohan siinä melkein meni monta kertaa, mutta selvittiin siitäkin urakasta. Pikkuinen on kasvanut taas. Äidin pieni. Kahden päivän päästä 5 vuotta, pituutta 112,5 cm. Sniif.
Apuvälineistä puhuttiin, Panda-tuolissa pitäisi korjailla pääntukea, seisomateline meni uusiksi kokonaan. Raiskatut rattaat menivät verstaalle fiksattaviksi. Ne ovat joutuneet kärsimään kovin paljon autoon tunkemisesta.
Pikku-Ukko jäi myös fiksattavaksi, koitetaan vähän säätää lääkkeitä parempaan uskoon. Mummo jäi kaveriksi. Minä sen sijaan röhnötän sohvalla, piereskelen ja avasin juuri pullon Karhun kolmosta. Ai vitsi, se maistuu hyvältä.
(Ihme ohjelmaa Yle ykköseltä, taas)
(Eiku kakkoselta, siis mansetv:stä)
(Ei kannata hermostua edellisesta, meistä jokaisesta paljastuu raaputtamalla pieni manselaisjuuri)
(Äitini kävi Tampereen Tyttölyseon)
Ai niin. Mikäli olet harkinnut Nintendo Wiin ostamista, niin katso tämä.
Ja lisävaroituksena tällainen.
Abonneren op:
Reacties posten (Atom)
Geen opmerkingen:
Een reactie posten