Tänään on ollut kohtuullisen tulokseton toimistopäivä. Otin kastroitua sonnia eli härkää sarvista ja tartuin kiinni tekemättä jättämiini paperinpyörityksiin. Sepä olikin rattoisaa.
Jokaisella vähänkin enemmän Kelan tukia nauttivalla henkilöllä pitäisi olla kotona kopiokone. Ensimmäinen homma, johon tartuin kiinni, oli apteekkikuittien plärääminen. Sain viime syksynä ilmoituksen, että lääkemaksut ovat ylittäneet jonkun tietyn summan ja lisäkorvauksen saamista varten pitäisi toimittaa Kelaan anomus kaikkien päivämäärän xx jälkeen tulleiden kuittien kera.
(Jos Kelaan ilmoitetaan apteekeista ostot, niin miksi tämä kuittisouvi? "Jotta oppisimme/oppisitte/oppisivat olemaan?")
No niin. Olen toki tallettanut suuren osan kuiteista. Mutta EN ole esim kopioinut niitä ja toisista minulla on jäljellä vain kassakuitti. Tietysti lämpöpaperia, eli värit ovat aika monesta kivasti haalistuneet tunnistamattomiksi. Voisivat yhtä hyvin olla vaikka Intersportin kuitteja.
Soitin niihin pariin apteekkiin, joista useimmiten lääkkeet ostan. Yksityisestä apteekista luvattiin ystävällisesti printti jo tälle päivälle. Eräästä Isommasta Apteekista luvattiin ynseästi kuitti jo tälle päivälle, mutta laiskuuttani pyysin postittamaan.
"Tästä täytyy sitten tehdä lomakeanomus", puheluun vastannut henkilö sanoi enemmän kuin jossain määrin tympiintyneellä äänellä. "No niinpä täytyy varmaan tehdä", totesin. "Tässä asiassa voisitte soittaa myös kanta-asiakaspalveluun. Tämä kun on maksullinen numero, tämä puhelu siis maksaa." Juu, kiitoksia vain tiedosta. Kun ei nyt ensimmäisenä tullut mieleen.
Lääkeasia jäi siis lepäämään.
Verokortin sain sentään tungettua kuoreen ja raapustettua siihen omaishoitajien palkkioita pyörittävän henkilön nimen. Rohkaisevan tuloksekasta!
Sitten tartuin ELVA-tukilomakkeeseen. Elva-tuki on erityishoitotukea saavien lasten vanhempien iloksi myönnetty kohtuullisen hankalasti toteutettavissa oleva hoitomuoto. Päätin kuitenkin anoa tukea tällekin vuodelle. Lappu oli helppotäyttöinen, mutta vaati liitteeksi Kelan päätöksen. Se löytyi, mutta vain alkuperäisenä kappaleena. Koska kopiokonetta ei ole, asia jäi lepäämään.
Tämän jälkeen ajattelin anoa vakuutuksesta Pikku-Ukon sairastamisen takia menetettyjä lippurahoja. Lomake löytyi netistä kätevästi. Jatko ei ollut niin juohevaa, sillä takataskusta ei löydy montaa virkatodistusta, jolla voisin vakuuttaa asian käsittelijän lähisukulaisuudestamme. Asia jäi siis lepäämään.
Kenties huomenna reippahasti nousevat askeleet koulun portaita kopiokoneelle, jotta voin pistää eteenpäin tänään lepäämään jääneitä paperihommia.
Hetken verran harkitsin kirjanpitopalvelujen ostamista. Näin tottumattomalta kun tähän kaikkeen menee yksi kokonainen toimistopäivä.
Laitoin kuitenkin idean vielä lepäämään.
Abonneren op:
Reacties posten (Atom)
3 opmerkingen:
Ikävää puuhaa, mutta ole onnellinen, että teet tuota Suomessa. Täällä ei ole mitään lomakkeita netissä. Ensin seistään jonossa hakemassa lomaketta. Sitten jonossa seistään kun lomake palautetaan. Sitten tarvitaan eri jono missä jonotetaan toista lomaketta jne.
Joskus kun on seissyt tunnin jonossa, laittavat lapulle suljettu kyltin. Kunnon neuvostoaika fiilistä.
Mun pitääkin blogata pian siitä, miten sain täällä ajokortin.
Joo, en mä yhtään epäile, etteikö tätä systeemiä voisi hankalammaksikin tehdä!
MUTTA silloin kun asuin Larussa Kelan naapurissa, kävin mieluummin suoraan kysymässä, mitä lomakkeita tarvitaan kuin selasin sivuja ja yritin löytää "jotain". Mutta jonottaa ei juurikaan tarvinnut.
No niin ja tietysti se plussa, että Suomessa tuetaan vaikeavammaisten kotihoitoa. On muitakin vaihtoehtoja kuin laitos, vaikkei leipä olisikaan leveä.
Paitsi tietysti jos on multimiljonääri, niin voi kustantaa kotisairaalan ja kuntoutusyksikön kartanon länsisiipeen, oli sosiaaliturva ja systeemit sitten millaiset hyvänsä.
Mutta joo siis Kata, olen mä ihan tyytyväinen siitä, että palvelut, lomakkeet ja muut ovat myös netissä!
Een reactie posten