Tästä tulee tylsä postaus.
Katan blogista olen tänään seurannut Keski-Euroopassa myrskyä. Ukko tiesi kertoa, että hänen sisarensa ja sisaren mies ovat jumittuneina jonnekin Amsterdamiin, jossa ei matkapuhelinverkkokaan oikein toimi. THeidän katilleen pitäisi antaa sapuskaa, mutta kun ulos ei voi mennä, niin mirri joutuu olemaan nälässä.
Yksi Ukon kavereista onnistui taivaltamaan 1,5 tuntia kotiin töistä matkaa, joka yleensä kestää vartin. Teitä on poikki ja ainakin 3 ihmistä kuollut. Geenstijlin Feauteaufuckista voipi katsella kuvia Orkaani Femkestä. Ja tästä voi lukea, jos osaa. Siis kieltä.
Fransujen mukaan myrskyinen sää tulee olemaan lyhyt ja laantumaan puoleen yöhön mennessä.
Kun nyt pääsin heittämään noita ulkkomaita tähän postaukseen, niin klonksutellaampa aasinsiltaa pitkin eteenpäin: Kaura erehtyi kirjoittamaan eilen sanan kielenopetuksesta. Siihen oli tietysti pakko traumoissa kieriskellen kommentoida. Nyt jatkan tähän hetken.
Mulla on luonnollisesti tosi ahdistunut suhtautuminen kielillä puhumiseen. Mites nyt muutenkaan? Kuitenkin minkä tahansa vieraan kielen hallitseminen (edes kömpelön alkeellisen auttavasti) on hirvittävän kätevää. Tällaisella "tunnistan sanoja ja ymmärrän vähän helppoa kieltä" asteella on muutama kieli: espanja, saksa, viro ja hollanti.
Espanjasta olen käynyt 2 alkeiskurssia, toisen ravintolakoulussa ja toisen avoimessa yliopistossa. Opin sanomaan helppoja lauseita ja vähän taivuttamaan verbejä. Oikeastaan jälkimmäisestäkin kävin vain ensimmäisen osan. Saksaa melkein aloin lukea, kävin alkeiskurssista pari tuntia. Kuuntelin tosi aktiivisesti tosin yhtä kielenopetuscd:tä, joten sieltä nyt jotain (vähäistä) jäi päähän. Lauseiksi asti kieli ei oikein taivu, mutta ymmärrän JOTAIN.
Viron kieltä olen yrittänyt opetella ihan itsekseni, tosin nyt en taas pitkiin aikoihin. Lausumisessa vaikeaa on se, että paino on vähän erilainen, l-kirjain liudentunut ja ö:kin on vähän hassu. Joo, en puhuisi, mutta muistan kyllä monia sanoja. Ja yhteen koulutyöhön luin lähinnä viron kielisiä nettisivuja, sanakirja toisessa kädessä.
Hollanti onkin uusi haaste. Ukko sanoo aina joskus, että olishan se kiva, jos osaisit VÄHÄN. Sitten kun yritän kysyä jotain, hän useimmiten alkaa selitellä "no ei se nyt NIIN tärkeää ole ja onhan sulla muutakin". Välillä kun kysyn häneltä, miten joku juttu sanotaan, tulee vastaus niin nopeasti ja epäselvästi artikuloiden, etten saa selvää. Mun täytyy varmaan alkaa syyllistää häntä siitä, että hän panttaa omaa äidinkieltään. Senkin HUNSVOTTI, ryökäle, sanojen pihtaaja!
Me puhumme Ukon kanssa englantia, jota muuten BTW inhoan kielistä kaikkein eniten, koska vahvoista kielistäni osaan sitä huonoiten. Olisin ikionnellinen, jos pääsisin päivittäisestä huonon enkun puhumisesta hittoon. Sanavarastoni on englanniksi jokseenkin onneton ja lausuminen on selkä-3,14:tä karmivaa. Päivittäin tulee tilanteita, joissa en tiedä sanoja, sitten tarjoan vastinetta suomeksi, ruotsiksi ja ranskaksi. Yleensä joku stemmaa.
Ruotsin kielessä en ole mikään huippuhyvä, mutta jotenkin se vain on helppoa. Monet sanonnat ovat tosi lähellä suomalaista ja lauseet on muodostettu usein niin, että käänteminen on suht helppoa. Ei ainakaan tarvitse räjäyttää koko lausetta alkutekijöihin ja yrittää kaivella jostain koruilmaisujen seasta sitä hämärää olennaista asiaa.
Varsinainen suuren intohimoni, syvän vihansekaisen rakkauden kohde on ranska.
Varsinkin jos olen väsynyt, stressaantunut tai kännissä (tai kaikkia), menetän kaikki muut kielet paitsi suomen ja ranskan. Ensimmäisen kerran kun Ukko oli meillä aamupalalla, olin ihanpaskana. Mietin kuumeisesti, mikä helvetti onkaan kinkku englanniksi. Jambon. Kinkku. Jambon. *Mieti, mieti, mieti.* En muista, mitä lopulta sanoin. Varmaan hymyilin hölmösti ja sanoin molemmat. Silloin vielä halusin tsempata kielen kanssa, et niinku osaisin puhua silleen kivasti, lauseilla ja kaikkea.
Ehkä inhoan huonon englannin puhumista siksi, ettei siihen ole sellaisia lapsuuden sanoja ollenkaan. Mulla ei ole hajuakaan, mitä jotkut marjat, kukat, ruoat, linnut tai eläimet ovat englanniksi. Mulla ei ole hajuakaan, mitä ne sanovat englanniksi. Mulla ei ole hajuakaan, miten puhutaan englanniksi mitään puhekieltä, minkäänlaista puhekieltä. On vain tankeroenglanti rajoitetun sanavaraston kera. Mutta tulee sillä ihan hyvin toimeen ja kynnys puhua tottavieköön alentuu koko ajan, tai ei sitä enää oikeastaan edes ole.
Ehkä joskus vielä puhun kamalan kuuloista englantia suurensuurella sanavarastolla?
Abonneren op:
Reacties posten (Atom)
4 opmerkingen:
Patakulttilasta iltaa,
Story of my life!
Siis mä luulin aina, että hän puhuu suomea. Väärinkäsitys korjattu.
Hei mä olen puhunut viimeiset kahdeksan vuotta sekaisin suomea ranskaa englantia saksaa. Kun on lapsena oppinut kaikki tyyliin biologia, kemia, maantieto ym. ranskaksi, mutta muuten en puhu sitä about ollenkaan. Siis ihme sekoitusta, kiroilu suomeksi, huumori englanniksi, kasvien ym. nimet ranskaksi tai joku muu psoidikieli ja sitten saksaa. Viime yönä unessa matkustin ilmalaivalla ja muistan vaan sen rauhan, kun kukaan ei puhunut, eikä pitänyt sanoa mitään, millään kielellä. Se ihme zeppeliini vaan humisi ja alla oli vuoria.
Sau! Sama trauma siis. Muru kyllä osaa suomea ja puhuu sitä hitaasti ja huolellisesti.
Mutta eihän kukaan jaksa puhua koko ajan kieltä, jota osaa puhua vain hitaasti ja huolellisesti, JOS on mahdollisuus kommunikaatioon helpommankin kautta.
Koulu.
Oum de Dauphin, Milimalimalou, Simone, Jean, Jacques, Monique ja Médor.
Mun kouluaikojen vaikuttavin kirja oli Les Misérables, vieläkin ajattelen Jean Valjeania kulkemassa pitkin jotain Pariisin viemäritunneleita. Monta kertaa olen ajatellut lukea sen uudestaan, ostin sen jopa kirjahyllyyn.
Mä olen jotenkin tosi traumatisoitunut kaikesta mikä liittyy ranskan kieleen. Pikku prinssi my ass.
Ainiin, unohdin mainita että suomenkieleni on ihan hirveä. just päivittelin sitä tuolla pää aukisen laatikossa.
Menen nyt nukkumaan. olen katsellut gilmore girls dvd:tä englanniksi, en kestä sitä saksa synkronisoitua. ehkä näen unia suomeksi.
Hyvää yötä tai huomenta!
Mä olin tosi pitkään syvän ahdistuksen vallassa kaikesta, mikä liittyi ranskan kieleen.
Siis ensinnäkin mun SYSTERI on ollut aina ässä kielissä ja auliisti tullut tulkkaamaan mun kömpelömpää ranskaa sofistikoituneempaan muotoon. Mähän vietin suuria osia kesälomista kouluaikoina Fransuissa, eli oli ihan pakko puhua.
No tottakai kun joku tulkkaa koko ajan, niin sitähän on sitten koko ajan edessä sen kanssa, että kaikki mitä suusta ulos päästää on jotenkin epäkelpoa.
Sit jossain vaiheessa mä tungin itseni ranskan keskustelutunneille + kävin muutaman kurssin.
Ja siinä vaiheessa kun Ukon kanssa aloimme seukkaamaan, niin tajusin, miten paljon sanoja osaan ranskaksi mutta EN enkuksi. Ja kun kesällä näin systeriä ja sen perhettä, tajusin miten helposti alan puhua ranskaa, mutta miten vaivalloista on alkaa lauseet enkuksi (siihen verrattuna).
Mä varmaan valvon aamuun asti. Yökukkuja, rytmit iloisesti sekaisin (taas).
Een reactie posten