Kolmaskymmenesviides postaus

Jahans. Istun Ukon sohvalla huriseva läppäri käsissä. Ukko katselee töllöstä jotain dokkaria.

Poika pääsi tänään kotiin ja on siellä mummon ja äitini kanssa. Karhun kolmonen alkaa pikku hiljaa väsyttää, päässä ei virtaa juurikaan ajatuksia. Onneksi nyt viimeisimmistä sairaalaorgioista on päästy eroon. Kai tässä pari vapaapäivää riittää henkiseen palautumiseen. Kai. Ja kai pitäisi olla kiitollinen, kun näin on hyvinvointiyhteiskuntaan syntynyt.

Aamulla katsottiin Al Jazeeraa.

Eilen oli ahdistava päivä, tänään yritän olla ajattelematta mitään. Se ei tee hyvää, pää tulee kipeäksi.