Tänään oli ihana aurinkoinen ja talvinen päivä. Tein hyödyllisiä asioita, kuten kävin hammaslääkärissä paikkauttamassa hampaan, maksoin laskut ja sain postitettua vakuutusyhtiöön, kelaan ja sosiaalivirastoon nipun papereita. Hampaan paikkuureissullani haaveilin hetken myös ihka oikeasta ulkoilmaliikunnasta, mutta koska olin pukeutunut hitsin huonosti pakkassäätä ajatellen, tyydyin raahustamaan auton ja ulko-oven välistä matkaa sekä ihailemaan ilmaa sisältä käsin. Se oli muuten typerä valinta.
Aurigonpaiste sai kaipaamaan muutamia asioita pohjoisesta, kuten laskettelua keväthangilla, öistä tähtitaivasta ja hiljaisuutta.
Hetkellisen lapin kaipuun jälkeen aloin kaivata matkaa ihan minne vain. Melko pitkään olen suunnitellut käyväni systerin luona Ranskassa, mutta ei sitä tule koskaan toteutettua. Muuten ok, mutta matkaseura olisi kiva. Nykyään kovin kiireinen lehtinaissisareni nimittäin asuu maaseudulla, jossa mitään julkista liikennettä ei ole. Naapurin lehmiä tuijotellessa ehkä jokunen aika vierähtää, mutta rajansa kaikella. Perheen autot ovat aktiivisessa käytössä, joten automobiili pitäisi vuokrata. Se ei olisi mahdotonta, mutta ei sitä sitten ehkä kuitenkaan keskenään itsensä kanssa keksisi mitään kovin virikkeellistä puuhaa, vaikka kumipyörät kuljettaisivatkin.
Männä viikonloppuna keskustelimme kevyesti Ukon kanssa matkustamisesta. Hän tekee työnsä takia muutaman kerran vuodessa reissuja asiakkaiden luokse, eikä hänellä ole ehkä sen takia erityistä viettiä ylimääräiseen liikehdintään. Minä taas olen ollut muutaman vuoden kohtuullisen jumittuneena Suomeen. Eli siinä missä Ukolla ei ole hinkua matkailuun, musta taas tuntuu siltä, että kaikki "menetetyt" vuodet pitäisi saada jotenkin takaisin. Ei nyt korkojen kera, mutta kuitenkin.
(Nyt ei kannata miettiä sitä, mistä rahat...)
Aika vahvasti jäi tuntumaan siltä, etteivät meidän mielipiteet keskustelun myötä millään lailla lähentyneet toisiaan. Ehkä ongelmaa pitää lähestyä pragmaattisesti: Ken haluaa, se tekee.
(Mutta ne rahat...)
Ensi kesänä olemme kyllä suunnitelleet matkaa Ukon vanhempien luokse, joten ei tilanne aivan toivoton ole.
Ja helmikuussa me käymme Kuopiossa. Sehän on savossa, joten kyse on melkein jo galaksien välisestä matkailusta.
(Irvistys)
Olen silti vakaasti sitä mieltä, että JOTAIN mun pitäisi keksiä. Vaikka tuhoten finskin plussapisteitä?
Abonneren op:
Reacties posten (Atom)
2 opmerkingen:
Etkö voi saada poikaa hoitoon jonnekkin viikonlopuksi, tai siis jonkun kotiisi? Sitten lennät pe-su jonnekkin kaupunkiin, minne pääsee todella halvasti. Katselin juuri halpalentoyhtiön tarjouksia, siellä oli esim. prahaan viikonlopuksi ja eestaas 100 €. Sitten itä-euroopan halvoissa kylpylöissä yksi päivä ja toinen kaupungilla riehuen. Eikö mitenkään onnistu?
Eihän tommonen oo hyväksi, ettet millään pääse minnekkään. Tai no tiedäthän sen itsekkin.
Tänne voi muuten tulla aina! Asuminenkaan ei maksa mitään.
Kata: Toki voin saada, ei se ole mahdotonta, kunhan vain hyvissä ajoin suunnittelee. Siis sillä tavalla hyvissä ajoin, että järkkää pojan hoidon ja sitten oikeasti lähtee, eikä vain jää kihnuttamaan itseään kotisohvalle.
Vaikka mä en jatkuvaa beibisitteriä ja seuraneitiä kaipaakaan, niin ihan issesseni ei hotsita reissuun lähteä. Tai siis ei se matkustaminen, mutta paikan päällä olisi kiva olla seuraa.
Eli mikäli tilaisuus tulee, otan kutsun kirjaimellisesti vastaan ja tulen valokuvaamaan vaikka Kölnin tuomiokirkkoa, jonka yleensä olen tottunut näkemään autobahnilta käsin.
Systerin luo menoon on se kököin juttu, että sinne saa reissata puoli päivää ellei päivän yhteen suuntaan: Lento Pariisiin, siitä TGV noin 1,5h, sitten vielä autolla 45 min. Sinne ei oikein kannata lyhyemmäksi ajaksi mennä kuin vähintään 3-4 päiväksi.
Kaupunkeihin pääsee just pikavisiitille, se onkin ihana juttu. Eniten mä ehkä haluaisin kiertää Eurooppaa sellaiset 3-4 viikkoa, kohteina vähintään Saksa, Hollanti ja Ranska.
*Huoks*
Een reactie posten