maandag, januari 22, 2007

Neljäskymmenesensimmäinen postaus

Näin unta siitä, että olin raskaana. Se oli painajainen.

En ollut ihan varma siitä, kuka on lapsen isä ja yritin kuumeisesti pohtia sitä, olenko kenties ns. hetkellisessä mielenhäiriössä käynyt kuksimassa jotain muuta kuin armastani. Meillä on ukon kanssa molemmilla ruskeat silmät. Mitä minä sitten sanon, jos lapsi syntyy hehkuvan sinisin silmin?

Olen joskus tehnyt sellaisen nettitestin lapsen silmien todennäköisestä väristä. Testissä valitaan (tulevan lapsen) vanhempien ja isovanhempien silmien värit. Kokeilun mukaan sinisilmäisen miehen kanssa voin saada vain sinisilmäisiä lapsia, murun kanssa ruskeasilmäisiä. (Ellei sitten tule mutaatiota ja lapsella toinen silmä sininen ja toinen ruskea.)

Geenijutut mielessä velloin ahdistuksessani. Se oli ihan selvä juttu, että suhdetta en halunnut laittaa poikki. Mutta miten ihmeessä selittäisin, jos lapsi olisikin sinisilmä pellavapää? Vanhemmilla tumma tukka. Ei hyvänen aika. Heräsin hiestä märkänä siihen, että vingahtelin kuin hiiri. Seuraava uni ei kyllä ollut yhtään sen järkevämpi.

Raskausteema on viime aikoina pyörinyt paljon mielessä, eikä vähiten siksi, että suuri osa kavereista ja tuttavista on lisääntyneet viime aikoina. Joka puolella poksahtelee vauvoja kuin popcorneja. (Se on tämä ikä, olen päätellyt).

Uniteema jatkui tavallaan päivällä. Kävin työhaastattelussa kaupungilla (meni hyvin). Kun sitten kävelin Stockan läpi matkalla kotiinpäin ja törmäsin yhteen kaveriini. Lyöttäydyin matkaan, koska meillä oli sama suunta. Vartin verran pyörittyämme, hän kertoi olevansa raskaana. Tietysti.

Yksi vanha luokkakaverini sai pojan joulun välipäivinä. Veljelleni on syntymässä poika kuukauden päästä. Yksi parhaista kavereistani saa (kolmas kerta toden sanoo) pojan kesän korvilla. Muutama nettituttu on raskaana.

Musta olis niinku kiva tulla raskaaksi ja heilutella sitä tikkua onnesta soikeana. Sitten voisin olla paksuna viikot 4-8. Joku muu saisi sitten olla raskaana sen pahoinvoinnin yli (9-12). Sitten sen jälkeen voisin vaikka kokeilla raskausviikkoa 30. Viikolla 37 voisin mennä makaamaan sairaalaan ja Joku Muu voisi synnyttää.

Mitenhän se tällainen onnistuisi?

Hmm. Tämähän on jo toinen uni, jossa olen ehkä ollut uskoton (mutta en ole aivan varma).

Täällä maanpäällinen maailma, kuuleeko Freud?

P.S. Edellisiin verrattuna työhaastattelu oli huomattavasti miellyttävämpi. Haastattelija oletti minun osaavan sekä puhua, että kirjoittaa.

Geen opmerkingen: